Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Katselin hänen kasvojaan pyöräillessämme katua alas Pasilasta. Sivuprofiili oli sellainen, että se sai vatsani puristumaan kokoon. Joka katulampun kohdalla pipon alta kiertyvät kiharat hohtivat erityisen kultaisina. Herranen aika, miten hyvännäköinen hän on.

Lisäksi hän katsoi minua sellaisin kujeellisin silmin. Tumma, tuikkiva välähdys minun suuntaani. Ja sanotaan, että hymy tekee ihmisestä aina kivan näköisen – hänen hymyään olisin ollut valmis katselemaan loputtomiin. Hänen hymynsä saa askeleni hidastumaan.

Sitten kun hän nauraa, en pääse enää minnekään. On pakko jäädä sen äärelle. Olen kiinni. Hän on vietellyt minut tekemättä tuskin mitään.

Iltapäivällä nousemme lentokoneeseen. Se vie meidät pienelle seikkailulle. Kun nousemme alumiiniportaita, laitan käteni hänen selkäänsä vasten ja tunnen vartalon liikkeen. Jos hän seisahtuu koneen ovella, suutelen kevyesti hänen niskahiuksiaan. Kuljen lähellä häntä, tuoksun etäisyydellä.

Matkassa parasta on, kuinka voi antautua olemaan vain hänen kanssaan. Voi tehdä kaikkea, mistä on unelmoinut. Minä unelmoin asioista hänen kanssaan jatkuvasti. Hän on päiväuneni. Kun sitten iltaisin käyn hänen viereensä, kumppanini, puolisoni, hän on myös öisen uneni lämpö.

Kolmen tunnin päästä lentokentälle, pakkaamme ja puuhaamme vielä. Tässä kodissa, meidän. Tämä on minulle lumottu koti, koska hän jakaa tämän kanssani.

Minun kokonainen elämäni aukeaa täältä käsin: työt, joita teen, yhteiset ystävät ja tutut, sukulaiset. Matkat, jotka kurottelevat maailmaan. Oma minäni kaikkineen, harrastukseni, kiinnostuksen kohteet, omat tuttuni, ihmiset, joita kohtaan.

Yritän elää täyttä ja väkevää elämää, ollakseni väkevästi minä. Kun olen väkevästi minä, tuntuu, että minulla on jotain todellista tuotavaa rakastetulleni. Oma itseni, joka on osa kokonaista maailmaa. Kun hän katsoo minua kujeilevin silmin, tummin, tuikkivin välähdyksin, koen, että hän näkee jotain elävää ja kivaa. Minut, tosiaan.

Hän on vetänyt minut tähän kohtaan, paikkaan, alaan, tilaan. Tässä on tavattoman hyvä olla kokonainen ihminen kokonaisin tuntein.

Mitä minä toivon? Sanon hänelle: elä minun kanssani. Nuku minun kanssani. Havahdu minun kanssani. Lennä minun kanssani. Pysy minun kanssani.

Hän vastaa, ettei toivo mitään muuta.

Sanon, että sovitaan, että jos tuntuu, että jää paitsi jostain tai kaipaa jotain, kerrotaan siitä. Tämän rakkauden arvostaminen, hoitaminen, siitä huolen pitäminen ei ole mikään pinnistys. Ei tarvitse käyttää lujaa tahtoa, ei kieltäytymystä, ei tarvita kompromisseja elämän suhteen. Tässä oleminen on nautinto.

Me pyrimme keskittymään nauttimiseen. Tämä toimii niin. Ja sitoutumisen vahvuus majailee siellä. Viettelyksessä. Nautinnot, joita ei voi vastustaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat