On ihanaa tulla nähdyksi hyvänä ja kauniina, mutta parasta on tulla rakastetuksi myös tyhmänä ja omapäisenä, siis kokonaisena.

Ollessani neljävuotias opin tästä tärkeän läksyn. Olin yökylässä ihailemieni serkkujen luona. Minua kymmenen vuotta vanhempi serkku antoi minun tutkia tavaroitaan ja löysin hienon nahkaisen kirjanmerkin. Hän kehotti minua käsittelemään hänelle tärkeää merkkiä varovasti, ettei se menisi rikki. Sen jälkeen hän poistui huoneesta ja jäin aarteen kanssa kahden. Päässäni kaikui: ”varovasti, varovasti” ja seuraavassa hetkessä – naps – merkki oli revennyt keskeltä!

En tänä päivänä tajua, mitä tapahtui. Minun on täytynyt se omin käsin repäistä. Ehkä salaa mielessäni halusin nähdä, mitä tapahtuu, kun tekee jotain oikein kiellettyä. Tietoisesti olin vain kauhuissani. Olin varma, että serkkuni heittää minut ulos huoneestaan enkä ehkä pääse edes kylään enää koskaan. Olin varma tuomiosta ja hylkäämisestä, rakkauden päättymisestä siihen paikkaan.

Kun serkkuni palasi, hän tietysti suuttui, mutta nähtyään minun surkean ilmeeni, hän otti minut syliinsä ja sanoi, ”ei se haittaa, sehän oli vain kirjanmerkki.”

Tiesin, että merkki oli hänelle rakas. Tyrmistyin, että minä olin hänelle rakkaampi. Muistan vieläkin sen vavisuttavan ilon ja helpotuksen. Enkä suinkaan jatkanut paatuneena impulsiivisten rikosten tiellä, vaikka sainkin noin helposti anteeksi. Olin erityisen huolellinen, etten enää aiheuttaisi mielipahaa.

Aikuisenakin on arvokasta nähdä rakkaansa viisaana, viehättävänä ja vailla vertaa. On yhtä arvokasta nähdä toinen inhimillisine puutteineen ja rakastaa silti, koska hän on hän. Mikään ei herätä minun rakkauttani enemmän kuin ajatus, että puolisoni on sietänyt minua näin kauan. Vaikka hän on nähnyt minussa enemmän typeryyttä kuin kukaan muu, hän haluaa edelleen jakaa elämäänsä kanssani.

Toisen ihmisen rakastaminen kokonaisena ei ole mikään helppo nakki. Kuinka sulattaa, että toinen ei ole minun unelmieni täyttymys, vaan joku johon pitkän elämän varrella petyn väistämättä, monta kertaa? Kuinka pystyy rakastamaan samalla kun on vihainen?

Pieni lapsi kestää nähdä äidin hyvänä ja pahana samaan aikaan silloin, kun hän oppii, että hyvä voittaa pahan. Rakastamalla autamme toisiamme kokonaisemmiksi.  Tärkeintä mitä voimme toisillemme antaa on ottaa syliin silloin, kun toinen on typerimmillään.

Suorittamiset ja saavutukset kuuluvat muualle. Parisuhde olkoon se paikka, jossa uskalletaan laskeutua pimeämpiäkin polkuja toisen luo. Luottamus on myös sitä, että uskaltaa näyttää sen, mikä tavallisesti pakenee päivänvaloa. Rakkaus on sitä, että saa olla totta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat