Traditiot ovat usein sopusuhtaisen arjen raamittajia. Tähän vuodenaikaan liittyy seimiasetelman esille kaivaminen. Kokoelma on täydentynyt uusilla osilla joka vuosi, viimeksi tallirakennuksella ja parilla kamelilla. Kullakin öljypuisella hahmolla on omanlaisensa hankintatarina. Joka vuosi tallirakennusta paikoilleen pannessani pohdin, millaisissa tunnelmissa taloa viime vuonna sormeilin.

Lampaita vartioivia paimenia ja kameleitaan seuraavia itämaan viisaita laatikosta esiin kaivaessani muistelen, millaisia muutoksia kulunut vuosi on kantanut sisällään. Kuluneet kuukaudet ovat osoittaneet, että elämä on lyhyt, eikä päiviä riitä tuhlattavaksi asti. Se, mitä luulemme pysyväksi olotilaksi, saattaa lyhyessä ajassa olennaisesti muuttua.

Kysyin usein pienenä äidiltäni: kumpi on tärkeämpää, käsillä oleva asia vai minä (kirjottaminen vai minä / lehti vai minä / muut ihmiset vai minä…)?

Riemastus oli aina yhtä suuri, kun sain vastaukseksi, että tietenkin sinä. Periaate aikuisuuteen siirrettynä: juuri se ihminen, joka kulloinkin seisoo edessäni huomiotani ja sanojani odottaen.

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole itsestään selvästi tapana laittaa käsillä olevia töitä toisen takia syrjään. Yhteen päivään ei saa mahtumaan kovin monta asiaa. Ja kiireessä se läheisin ihminen on vaarassa ohittua helpoimmin. Toisen ohi pyyhältäminen jättää ikävän jäljen molempiin yhtä lailla kuin ajan antaminen, syvälle silmiin katsominen ja kuunteleminen lämmittävät. Kunpa tämän oppisin!

Adventin aika on melkein kosketusetäisyydellä. Joulun läheisyydessä olisi tarkoitus hidastaa konetta. Mutta rauhaan on huomattavasti hankalampi laskeutua, jos on ajanut tuhatta ja sataa aattoon saakka. Huomaan kysyväni itseltäni: Olisiko tänä jouluna mahdollista hiljentää vauhtia jo vähän aiemmin?

Mariaa ja Joosefia tutuille paikoilleen pannessani puntaroin, oliko kaikki kuluneen vuoden mittaan nähty vaiva saavutettujen asioiden arvoisia. Seimiasetelman eläimet palauttavat viimeistään yksinkertaisten asioiden äärelle. Jeesus-lasta seimen oljille asetellessani tiedän: elämässä on lopulta vain harvoja todella tärkeitä asioita.

Ympärillä oleva perhe on yksi tärkeimmistä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat