Olen nyt kesällä tutkaillut vanhoja keskusteluja, joita kävin ystäväni kanssa Facebookissa. Nettideittailun mobiilisovellus Tinder hallitsi keskustelua monessa kohtaa. Noiden kommenttien lukeminen nosti mieleeni monta muistoa ja ajatusta. Ensimmäisessä osassa muisteloita pohdin mistä Tinderissä ylipäätään on kyse. Tänään muistelen pohdintojamme tinder-treffien ihmeellisestä maailmasta. Edes parit tinder-treffit. Se oli tavoitteena, kun ensimmäistä kertaa latasin tinderin. Uskallus mennä tuntemattomaan. Se tuntui myös helpommalta kuin tinderin ulkopuolinen deittailu. Kuten ensimmäisessä osassa muisteloitani kerroin, niin ajattelin, että tinder poistaisi turhan epäselvyyden. Ihmiset olisivat helpommin samalla sivulla. Totuus oli kuitenkin toinen. Sivuja tuntui olevan yhtä monta kuin tinderin käyttäjiäkin. Ihmiset toivoivat applikaatiolta erilaisia asioita ja näin ollen myös oletus mahdollisten treffien luonteesta saattoi vaihdella. Ystäväni: “Mä muuten sovin tinder-treffit tiistaille ;D En oo tosin ihan satavarma, et onks ne treffit, ei oo puhuttu siitä puolesta, mut oletetaan nyt näin suoraviivaisesti :D” --- Minä: "Apua! Tää mustahiuksinen on TODELLA suorasukainen! Apua!" Ystäväni:"Hahahha ota se suorasukaisuusharjoituksena?:D" Minä:" Joo täytyy. Mut tää lähtee ihan lapasesta nyt! Se kolmas haluaisi mut luokseen NYT! *insert Edward Munchin Huuto tähän* Ei onnistu. Saatan kyl kaivata debriefingiä tästä kaikesta huomenna :D" Tavoitteeni treffeistä pääsi toteutumaan, vaikka välillä jo keskustelutkin tuntuivat aiheuttavan pakokauhua. Joskus tuo pakokauhu jatkui treffeillä, mutta pääsin myös huomaamaan, että kyllä tinder voi olla myös se parisuhteiden kulta-aitta. En usko, että tinderissä tapaaminen välttämättä tekee kummastakaan kohtalosta todennäköisempää. Itse näen tinderin vain yhtenä monista muodoista tavata uusia ihmisiä. Toki keskustelu chatissa ja pelkät valokuvat toisesta eivät riitä muodostamaan ihmisestä täysin kokonaista kuvaa. Esimerkiksi äänellä ja yleisellä habituksella on suuri merkitys. Treffit olivatkin ne hetki, jossa tuota keskeneräistä kuvaa pääsi viimein täydentämään. Joskus se vastasi odotuksia, mutta useinmiten ei. Joskus odotusten täyttymättä jääminen ei haitannut, mutta joskus taas jotain tarpeellista jäi toteutumatta. Täytyi vain sopia tapaaminen ja jäädä jännityksellä odottamaan kuinka käy. Ystäväni:" No, mut nyt sul on sit ekat tinder-treffit takana, et kredittii siitä! Mikä fiilis jäi noin niin kun ylipäätään siitä, että tapasit jonkun tinderin kautta? Ja meinaatko pitää tähän vielä yhteyttä?" Minä: "Siis tinderin kautta tapaaminen on itselle ihan ok. Toki en tiiä vahvistiko tää kyseinen tapaus vaan niitä ennakkoluuloja ja stereotypioita mitä mul oli :D mut ekat treffit tosiaan takana, peli avattu ja se riittää! Tohon en varmaan itse tuu pitää yhteyttä. Jos se ottaa yhteyttä niin en estäkään, mut sanotaan näin, että voi olla, että oon nyt pari viikkoa kiireinen ja sit oonkin jo reissussa ;P (kauhea minä, mutta en mä nyt kehtaa sanoa suoraankaan, et sori, mut ei kiitos). Sillä onneks kuitenkin tuntui ihmisiä riittävän, niin tuskin harmistuu :D" Ystäväni:"Hähä musta toi on ihan hyvä strategia :D Mäkään en osaa sanoa suoraan. Tosin tinder olis ehkä hyvä paikka opetella sitä :D" --- Ystäväni:"Nyt on sellanen fiilis, et jos siitä en kuulis enää koskaan mitään niin se olis ihan ok, ja sit jos se laittaiskin jotain viestiä niin sekin olis ihan ok. Mut se on kyllä niin totta et ei ihmisestä voi kyl sanoa pelkkien viestien perusteella juuri mitään :D! Olemus voi olla sit ihan mitä tahansa. En nyt sanois et noista kumpikaan olis ollu mitenkään radikaalisti erilainen kun mitä viesteissä, mutta se et viestien kautta saa oikeesti vaan niin saaterin pienen osan ihmisestä, ettei sen perusteella pysty vielä oikeasti sanomaan juuri mitään. Siinäkin suhteessa Tinder-kokeilu on ollu oikein suksee!" Kun ihmissuhde on muodostunut applikaation avulla ja toimii lähinnä vain applikaation sisällä, on sen lopettaminenkin hieman toisenlaista kuin monissa muissa tilanteissa. Aluksi kauhistelinkin ihmisten tapaa vain poistaa toinen pareistaan tai vain lopettaa viestittely, kun homma ei enää kiinnostanut. Pian kuitenkin omaksuin tavan itsekin. Tuntui liian hurjalta sanoa suoraan. Eikä sille tuntenut tarvetta, kun toisen kanssa ei joutunut enää jatkossa jakaamaan mitään osa-aluetta elämästään. Vieläkään en kuitenkaan osaa sanoa, olisiko se ollut hyvä, ja kohtelias, aika opetella hoitamaan tuollaisetkin tilanteet kunniakkaamin, vai oliko hidastuva hiljaisuus sittenkin kaikille helpompaa. En tiedä. Suhteiden lopettamisen lisäksi mietin paljon myös deittailukulttuuria. Suomessakin on yleistynyt deittailukulttuuri, jossa voidaan käydä treffeillä useamman kanssa samaan aikaan ja katsoa miten jutut etenevät. Lopulta sitten tietää kenen kanssa haluaa jatkaa kohti vakavampaa suhdetta. Olen itse sellaista sukupolvea, etten ollut kunnolla edes tajunnut, että joillekin tällainen tuntuu ennenkuulumattomalta. Erityisesti tinderin kohdalla se tuntuu kuitenkin myös loogiselta, sillä vasta muutamien ensimmäisten treffien kohdalla oppii edes oikeasti tuntemaan toista ja tietämään herääkö itsessä tai toisessa kiinnostusta. Tämän vuoksi useammankin kanssa saatetaan käydä treffeillä samoihin aikoihin. Tutustutaan rauhassa ennen kuin tehdään suurempia päätöksiä. Yksinkertaista se ei kuitenkaan aina ole. Uuvuttavaakin välillä. Ja on tärkeää pitää huolta, että kaikki ovat tietoisia tilanteesta. Koskaan ei pidä tehdä mitään mikä tuntuu itsestä väärältä tai pahalta, mutta uskaltaa kannattaa, sillä joskus aarteita löytyy tuntemattomasta maastosta. Ystäväni:" Noihin aiempiin: Mä oon nyt konsistentimmin jutellu kahen tyypin kaa - toista nään huomenna ja toisen kans just sovittiin keskiviikolle tapaaminen :D Mua rupes nyt epäilyttään ihan sikana, mä oon oikeesti melko kiinnostunut siitä jota nään keskiviikkona, mutta tosta huomisesta en niinkään. Mietin täs et pitäiskö viel perua sen näkeminen...Mitä mieltä sä oot? Sekin olis vähän tylsää, mut kun se ei kiinnosta läheskään niin paljon kuin tuo keskiviikko..." Minä: "Ymmärrän epäilyn. Sanoisin, että jos se huominen tyyppi ei tunnu luotaantyöntävältä niin näe ihmeessä sitäkin. Tinderiin kuuluu todellakin deittailun luonne. Voi deittailla usean kanssa samaan aikaan. Katsella miten jutut ja ihmiset kehittyy. Itsellä siis oli siitä eilisestä tyypistä jo jotenkin luotaantyötäväkin fiilis. Siihen en enää ryhdy. Söi tätä miestä liikaa sellanen. Mut jos pari kiinnostaa (vaikka helpostihan sitä joku tuntuu kiinnostavammalta kuin muut) niin kyl mä voisin käydä treffeillä useamman kaa. Toki itseään on hyvä kuunnella. Mut tarkkakin saa olla, että mikä itsessä pistää hanttiin; jokin ulkopuolelta opittu, oma epävarmuus tai pelot vai aidosti oma ajatus tai kokemus." Ystäväni:"Hyviä pointteja sulla tossa montakin. Itelle kosrostu nyt just toi, että mikä tässä itse asiassa pistää hanttiin. Mulla ensisijaisesti se, etten oo tottunu ja siks haluaisin livistää, ja tuo ei nyt oo tässä kyl vaihtoehto :D Tinderin ideana on, kuten sanoit, deittailu niin nyt sit deittaillaan!" p.s. Tulossa vielä ainakin osat III ja IV teemanaan tinder-profiilit sekä tinderin ahdistus ja ärsytys.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat