Kuva: Ilkka Tuominen

Seisoin asuntomessuilla suuren Parisuhteen palikkatalon edessä. Muistan oman rakennusajan aika raskaana. Toinen puoli minusta haluaisikin varoittaa messuihmisiä talonrakennuksen kalleudesta ja hulluudesta. Miettikään nyt vielä tarkoin! Onko talo niin tärkeä teille?  Pidän ajatukseni ominani ja keskityn muistuttamaan ihmissuhteiden rakentamisen merkityksestä.  Ihmissuhteitakin voi huone huoneelta rakentaa: hellyyttä voi tietoisesti lisätä, omiin ja toisen tunteisiin voi paremmin tutustua ja riidoissa on olemassa erilaisia näkökulmia, miten niitä ymmärtää paremmin. Rakennusaikana olisikin hyvä muistaa myös perhe ja heidän toiveet. Muutkin kuin taloon liittyvät toiveet.

Parisuhteen palikkatalossa valkoinen keskimmäinen palikka on nimetön palikka. Parisuhdetalon keskimmäinen huone muistuttaa asiasta, joka on parille tärkeä ja vaikeasti nimettävissä.  Keskeinen asia vaikuttaa parisuhteen kaikkiin muihin osa-alueisiin. Messujen lapsiperhevilinässä tapasin myös niitä pariskuntia,  joilla ei vielä ollut yhteisiä lapsia, mutta toive yhteisestä perhearjesta oli yhteinen. Samalla kun he suunnittelivat talonrakennusta tai ostoa, moni heistä käy parhaillaan hedelmöityshoidoissa.

Tahattomasti lapsettomien ry. Simpukan arvion mukaan. joka viides suomalainen kohtaa elämänsä aikana henkilökohtaisesti tahattoman lapsettomuuden. Tahattomasti lapsettomien lukumäärää on vaikea arvioida, koska sellaista ei vain tilastoida. EU:ssa arvellaan olevan noin 25 miljoonaa ihmistä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia. Jos arvioidaan että 20-39 vuotiaita on Suomessa n. 1,5 miljoonaa niin näistä 20 % on n. 300 000 henkilöä. Se on aikamoinen määrä. Uusia lapsettomia pareja hakeutuu hedelmöityshoitoihin vuosittain n. 3000 paria.

Asuntomessuille tuleminen keskellä tahatonta lapsettomuutta vaatii rohkeutta ja uskoa unelmiin. Talojen lasten huoneet tekevät samalla myös kipeää. Pari joutuu miettimään, minkälainen koti kannattaa hankkia jos lasta ei koskaan tulekaan.

Aika monen meistä täytyy tai saamme odottaa pitkäänkin unelmien toteutumista. Talo ja lapsi kuuluv at edelleen monen suomalaisen unelmiin.

Monen mielestä liiankin pitkäksi usein pitkittyvä lapsen odotusaika esimerkiksi hedelmöityshoitoien tai adoptioneuvonnan keskellä on hyvä käyttää itsensä ja puolisonsa tutustumiseen. Toiset alkavat ”aikansa kuluksi” rakentamaan taloa. Sekä talonrakennuksen että hedelmöityshoitojen keskellä suosittelen kumppaniin tutustumista.

 

Itseltä ja puolisoltaan voi kysyä vaikka seuraavia kysymyksiä:

-  Minkälaista vanhemmuutta itse sain?

- Haluaisinko olla samanlainen vai erilainen vanhempi, kuin vanhemmat olivat minulle?

- Mitä tekisin toisin?

- Mikä vanhemmalleni oli vaikeaa?

- Mitä arvostan omissa juurissani?

- Ja kun meistä vihdoin toivottavasti joskus tulee vanhempia, mitä meidän tulisi silloin aina muistaa tästä piinaavan pitkästä odotusajasta?

- Mitä sanomme lapselle?

- Mitä teemme hänen kanssaan yhdessä?

 

Mitä paremmin vanhempi tuntee omat vahvuutensa ja haasteensa, sen paremmin hän jaksaa lapsen tunne-elämän vaiheita. Hyvin itsensä tunteva vanhempi on parempi painos itsestään. Niin, että sikäli vaikeista ajoista ja odottamisen piinasta voi olla itsetuntemuksen kannalta myös hyöytä.

 

Tutkimusten mukaan parisuhdeonnea kasvattaa osallistuminen toisen arkeen. Talon rakennus vaatii yhteistä tekemistä ja suunnittelua. Talon rakennus venyy monen vuosien arjeksi. Sekä lapsen että talonrakennuksen kanssa tarvitaan sitkeyttä ja arjensietokykyä.  Monet kertovatkin tiimiytyneensä parhaiten keskenään juuri taloa rakentaessa – vaikka työtä oli paljon, päämäärä oli yhteinen. Niin se taisi olla meilläkin.

 

Yhden taloprojektin maaliin saattaneena ihmettelen, miksi lähdimme niin työlääseen projektiin. Niin suuren ajan, työn ja rahan satsaaminen yhteen ainoaan taloon mietityttää edelleen. Niin, mehän emme osanneet aavistaa, kuinka työlästä ja kallista se tulisi olemaan. Asuntomessujen talohinnat antoivat ymmärtää toisin.

 

Oikeasti kyse oli enemmästä kuin materialistisista seinistä. Taloa rakentaessamme rakensimme elämäämme konkreettisesti enemmän yhdessä. Toisen unelmia oli pakko kuunnella  - ja kyseenalaistaa. Ilman yhteistä aikaa talo ei olisi myöskään valmistunut. Talonrakennusprojektin aikana sai alkunsa myös meidän biotyttömme. Kuka tietää jos emme olisi lähteneet hullunrohkeaan talonrakennukseen, olisiko tyttökään koskaan syntynyt?

 

Mietteliäin terveisin,

Minna Tuominen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat