Translippu oon vaaleensini-vaaleenpuna-valko raitainen. Esimerkiksi intersukupuolisille ja muunsukupuolisille on myös omia lippuja. Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Nyt Helsinki Priden aikaan olen jälleen hetkittäin kokenut kuin yhteiskunta olisi tarjonnut minulle näkymättömyysviitan, jota en ole kuitenkaan koskaan tilannut. On tilanteita, joissa ihmiset puhuvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kuitenkaan puhumatta sukupuolivähemmistöistä. Tilanteita, joissa esimerkiksi homoseksuaalisuuteen viitataan sukupuolivähemmistönä tai seksuaaliseen suuntautumiseen sukupuoli-identiteetin kanssa samana asiana. Ystäväni myös pohti sosiaalisessa mediassa, kuinka Facebookissa ihmiset käyttävät nyt translippua julkaisujensa taustakuvana luultavasti edes tietämättä mitä se todellisuudessa kuvastaa.

Sukupuolivähemmistöillä viitataan muun muassa transihmisiin, muunsukupuolisiin,sukupuolettomiin, intersukupuolisiin sekä sukupuoliristiriitaa kokeviin. Kyse on siis ihmisen sukupuolesta, ei seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyse on siitä mikä hänen sukupuolensa on tai on olematta sekä miten hän sitä ilmaisee, ei siitä ketä hän rakastaa. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ole kytköksissä seksuaalivähemmistöön kuulumiseen. Voit kuulua toki molempiinkin vähemmistöihin, kuten esimerkiksi minä, mutta aivan yhtä hyvin voit kuulua vain toiseen tai et kumpaankaan. Sukupuolivähemmistöt sekä seksuaalivähemmistöt ovat siis kaksi eri asiaa. Syy miksi niistä kuitenkin puhutaan asianomaistenkin suunnalta usein yhdessä, on yksinkertaisesti esimerkiksi se, että olemme saattaneet saada osaksemme syrjintää samoissa muodoissa sekä samankaltaisista asioista ja sen keskellä tukea toisiltamme.

Elän kuplassa, jossa tämä kaikki on pitkälti itsestäänselvää. Tiedostan sen olevan kuplaa. Se on kupla, joka poksahtaa säännöllisin väliajoin. En osoittele sen rikkoutumisen hetkellä toruvasti sormellani yksilöitä. Kyse on mielestäni jostain paljon suuremmasta kuin vain yksilön tietämättömyydestä. Kyse on pitkään kestäneestä laajemmasta informaation puutteesta, virheellisyydestä sekä sekoittumisesta.

Vaikka saankin kiinni siitä miksi joskus muutun näkymättömäksi, niin ei se siltikään vie sen tilanteen aiheuttamaa syvää arvottomuuden sekä ulkopuolisuuden tunnetta pois. Kun on jo vuosia saanut toistuvasti päällensä näkymättömyysviitan ja tullut sen vuoksi usein ylikävellyksi, ei aina voi vain tuudittautua tunteeseen, etteivät sen tekijät ehkä tietoisesti tarkoita pahaa. Pahaa oloa ei ymmärryskään voi aina viedä pois.

Minua eivät tee näkymättömäksi vain he, jotka suhtautuvat kielteisesti sukupuolivähemmistöihin vaan myös joskus he, jotka näin Pridenkin alla liputtavat yhdenvertaisuuden puolesta. Ehkä juuri se tekee näiden viikkojen näkymättömyysviitoista erityisen raskaita. Kuinka puhutaan ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä, mutta sivutetaan täysin yksi joukko siitä ihmisryhmästä, jota yritetään puolustaa. Sitä ei varmastikaan tehdä pahalla tai edes tietoisesti. Siitä huolimatta se tapahtuu. Siitä huolimatta jälleen kerran minä ja lukemattomat muut tulemme uudestaan sivuutetuksi sekä ylikävellyiksi. Enkä minä edes kuulu millään tasolla pahiten kärsivään joukkoon. Kuulun myös seksuaalivähemmistään, mahdun binääriin, eli kaksijakoiseen mies-nais- ajatteluun sukupuolesta, ja kaiken kukkuraksi olen vielä mies. Huonoissakin hetkissä asemani on siis parempi kuin monella muulla sukupuolivähemmistöön kuuluvalla. Esimerkiksi muunsukupuolisille sekä sukupuolettomille näkymättömyysviittaa tarjotaan varmasti vielä paljon useammin kuin itse voisin koskaan kuvitellakaan.

Meidän sukupuolivähemmistöön kuuluvien päälle heitetään näkymättömyysviittaa tahtomatta ja pyytämättä. Sitä ei kenties aina tarkoiteta pahalla, mutta pahaa se voi silti aiheuttaa. Sillä en tahdo syyllistää tai moittia. En tahdo sanoa, etteikö niillä hyvillä sanoilla, joita pyritään sanomaan olisi mitään merkitystä tai, etteikö mitään uskaltaisi sanoa. Uskaltaa. Uskaltakaa sanoa ja puolustaa. Se, että seisotte rinnallamme sekä tarjoatte meille tilaa, auttaa niissä hetkissä, kun muut viskovat tahtomattaan tai tarkoituksella viittaa yllemme. Muistakaa kuitenkin myös kuunnella ja oppia. Muistaa, ettette aina välttämättä tiedä vielä kaikkea. Uskaltakaa etsiä lisää tietoa sekä levittää sitä, sillä vain oikealla, ajankohtaisella ja laajalla informaatiolla voimme estää virheelliset käsitykset, väärinymmärrykset sekä vahingolliset unohdukset ja sivuutukset. Hyvää tietoa sukupuolen moninaisuudesta sekä sukupuolivähemmistöistä löydät esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta.

Näkyvin terveisin ja hyvää Helsinki Pride- viikkoa toivottaen, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat