Pyhäinpäivä pysäyttää. Varsinkin, jos on joku edesmennyt, jota todella kaipaa, jonka poistuminen on tehnyt kipeää. Aika on loppunut kesken tai aika ei ole edes alkanut. Pyhäinpäivänä syttyvässä kynttilän liekissä roihuaa paljon tunteen paloa, paljon kipua ja surua. Kynttilä kanavoi paljon sellaista, mitä ei pysty sanoiksi pukemaan.

Mutta ei hautausmaalle ole pakko mennä, jos ei pysty.
Voi kynttilän sytyttää kotonakin.

Ajattelen myös niin, että kynttilä kannattaa sytyttää myös muulloinkin, kuin edesmenneen kaipaukseen.

Liekkiin voi kanavoida paljon muutakin. Parisuhdehan on käsittämätön. Se on toteutumaton toive, sydämen levoton tykytys,  kuoleman erottama, katkennut, onnen täyttymys tai mitä vain siitä väliltä. Mutta kaikkinensa liekin arvoinen.

Olen jo vuosia kirkon kohdatessani kotimaassa ja ulkomailla sytyttänyt kynttilän parisuhteelleni. Rakkaus kun on väkevä kuin kuolema, kyltymätön kuin tuonela. Se antaa ja ottaa. Rakkaus on yhtä vaikea ja hauras kuin elämä. Vaikka samalla elämääkin suurempi. Liekissä palaa kaikki se tunteen palo, jonka toivoo saavansa pitää vielä elämässään.

P.s. Pyhäinpäivän aikaan voi seurata tarinoita #sytytänkynttilän -tunnisteella ja ehkä jakaa omiaankin

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat