Pyhäinpäivän alla ajatukseni monen muun lailla kääntyvät muistelemaan kuolleita rakkaita. Rakkauden roihu-teksteissä käsitellään tavallisesti parisuhderakkautta. Rakkauden roihu ulottuu tietysti myös muihin ihmissuhteisiin.

Minun kuolleet rakkaani ovat isovanhempani. Monta muutakin ihmistä elämässäni on kuollut, mutta isovanhempani ovat kuolleista rakkaista eniten niitä, joita ajatuksissani ja tunteissani kannan mukanani.

Isovanhempieni kuolemaan liittyy kuitenkin muutakin kuin pelkkä heidän siirtymisensä taivasten valtakuntaan. Vaarini kuoli, kun olin 19-vuotias ja juuri aloittamassa omaa itsenäistä elämää. Hänen kuolemansa oli iso menetys. Vaari oli jonkinlainen kallio, johon yksinhuoltajaäidin luotsaama lapsuudenperheeni nojasi.

Isänäiti kuoli muutama vuosi sitten 100-vuotiaana. Olin vain hetki aiemmin siirtynyt kotiäitivuosien jälkeen taas työelämään, saanut pappisvihkimyksen ja eronnut. Olin vähintäänkin lyöty muutenkin ja sitten mummukin kuoli. Mummun kuolemassa tunsin alkavani menettää lapsuuttani. En olisi uskonut, miten paljon kaipasin sitä, että olisi edelleen mummula, jossa tunsin ja tiesin, kuka olin ja mistä olin kotoisin.

Kun puolitoista vuotta sitten kuoli mummu, joka oli minulle erityisen läheinen, itkin ääneen hänen kotitalonsa pihalla. Mummu pyysi aina, kun nähtiin, että ”siunaathan minut sitten, kun on sen aika” ja siunasinhan minä, vaikka sydän meinasi murtua.

Läheisen kuolema ei tunnu vain sen tietyn ihmisen menetyksenä vaan paljon isompana asiana. Ihmisen mukana kuolee muutakin. Itse olen tuntenut, miten pala palalta minusta on isovanhempien kuoleman ja avioeron myötä kuorittu lapsuuden turva ja kotipesä pois ja pakotettu kasvamaan vastuuta ottavaksi aikuiseksi. Miten ihmeessä selvisin, sitä en itsekään ihan käsitä.

Aika tekee tehtävänsä ja parantaa. Tunnen silti, että kaikkein isoimmat menetykset kulkevat mukana aina - onpa kysymys sitten erosurusta tai kuolemansurusta tai mistä tahansa menetyshaavasta. Ja mitä enemmän on saanut rakkautta ja itse on rakastanut, sitä kipeämmältä menetys tuntuu. Ja silti kannattaa rakastaa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat