Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikki tietävät, miten magneetti käytännössä toimii. Näkymättömän voiman vaikutuksesta metalli liikkuu ja asiat tarttuvat toiseen. Moni saattaa muistaa ja tuntea magnetismin taustalla vaikuttavien perusvoimien teoriaa, ja syvällisemmin tietää, miksi kappale vetää toista puoleensa siten kuin se käy: naps.

Silti se on aika ihmeellistä ja riemastuttavaa, se naps. Liikutat magneettia pöydän yllä ja yhtäkkiä joku pikku mutteri tempautuu siihen kiinni. Nousee ilmaan ja tarttuu tiiviisti. Tai arkisista arkisin, jääkaappimagneetti, sen naps, kun päästät sen sormistasi lähellä jääkaapin ovea, eikä se putoa lattiaan, vaan asettuu vasten pystysuoraa.

Noissa on jotain selittämätöntä koettavaa, vaikka kuinka tietäisi, mistä on kyse. Magneetti tekee jotain selittämättömän tuntuista metallisille asioille.

Samoin on selittämätön rakastuneiden kehojen magneettisuus.

Kun on rakastunut, se tapahtuu salaperäisen, näkymättömän voiman vaikutuksesta, kehojen yhteen painuminen tiiviisti.

Normaalisti ihmiset pitävät kehonsa erillään, ihonsa erossa toisesta ihosta. Itse asiassa kosketus edellyttää usein suorastaan tahdonalaista voimankäyttöä, jolla itsensä ja toisten ihmisten välimatkan voi ylittää ja asettua kosketuksiin.

Rakastuneiden kehoja sen sijaan vaikuttaa liikuttavan sisäinen voima. Ajattelematta mitään sen kummempaa, iho hakeutuu kosketuksiin.

Minä huomaan sen monesti yöllä: havahdun siihen, että olen kietoutunut niin tiiviisti rakastettuani vasten kuin mahdollista. Kehoni on hakeutunut niin. Tänään aamulla ajattelin tätä magneettisuutta, kun herätyskellon soitua torkutin vielä kymmenen minuuttia, ja ennen kuin olin ehtinyt päättää mitään, olin jo kääntynyt vasten nukkuvaa rakastettuani. Aivan samalla tavalla selittämättömällä näkymättömällä itsestäänselvyydellä kuin magneetti toiseen.

Kun hän kulkee läheltä ohitseni, rakastettuni, vaikka olohuoneen ovensuussa, käteni liikahtaa koskettamaan häntä – minun kehoni reagoi hänen magneettiseen vetovoimaansa.

Ja tämä on riemastuttavaa. On yksinkertaisesti riemastuttavaa, miten selittämättömällä tavalla me tunnemme toista kohtaan, kun olemme rakastuneet. Se on tavallista, mutta tavattoman epätavallista. Minusta se on ihmeellistä ja selittämätöntä, vaikka tiedänkin, miten kehojen vetovoima toimii, ja tunnen teoriaa tästä vuorovaikutuksesta.

Aamulla nousin ylös ja tulin aamutoimien jälkeen takaisin makuuhuoneeseen. Kaunis ihana vetovoimainen rakkaani nukkui siinä vielä. Tietysti silitin häntä. Ei sille edes voi mitään. Se on magnetismia. Ihanaa. Ja kauheaa lähteä töihin siitä, mutta illalla tapahtuu paluu takaisin, ja kosketuksiin. Se merkillinen naps, ja tunnen tietoisessa mielessäni taas saman riemastuttavan ilahduksen, kun tämä rakastunut keho reagoi toisen magneettisuuteen.

Varaukset ovat kohdallaan.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat