Kuva: Jaakko Kaartinen

Mitä minulla on taskuissa ja laukun pohjalla? Kumosin yhden usein käyttämäni olkalaukun sisällön lattialle, kun etsin sieltä muistitikkua. Tikku löytyi, mutta löytyi paljon muutakin.

Muun muassa:

 

Ruotsalainen sadan kruunun seteli, vanhentunut.

Käytetty yhden matkan julkisen liikenteen lippu Berliinistä.

Talonvaltaajien pamfletti, Berliinistä.

Kalkkikivi, linnun tai sydämen muotoinen, Hiidenmaalta.

Pieni joululahjan kortti, osoitettu vanhemmiltani minulle ja rakastetulleni.

Rajanylitysdokumentti Moldovasta Transnistriaan.

Tosite autonvuokrauksesta Visbyssä viime keväällä.

Fiesta des Suds -festivaalin ohjelma kahden vuoden takaa Marseillesta.

Albaniankielinen ravintolassa näytettävä lappunen, jossa lukee ”Ilman lihaa”.

Ruokakaupan ostoskuitti Espanjasta, Costa Blancalta, 28,70 euroa.

Ruokakaupan kuitti Kreikasta, 43,60 euroa.

Ravintolan kuitti Pietarista, Petrogradskajalta.

Lufthansan tiskiltä saatu matkatavaroiden tunnistetagi.

Tiukasti kolmioiksi käärittyjä kirja- ja levykauppojen muovipusseja eri kaupungeista.

Lippu Camera Obscuraan Cadizissa.

Konfettia Tukholmasta.

Kuitti apteekista lauantailta.

 

Rakastettuni vitsailee, että minulla on useita takkimuseoita. Päällystakkien taskuissa ja vuorissa on samanlaisia asioita kuin tuossa laukussani.

Minusta se on hyvä kuvaus, takkimuseo. Kaikki nuo tavarat, lipukkeet, laput, kuitit ja asiat ovat merkityksellisiä. Siksi, että ne kuuluvat merkityksellisiin hetkiin.

Kävin apteekissa, koska rakastetullani oli nousemassa flunssa, ja juomasekoituspussit sen loiventamiseen olivat loppu. Kävin apteekissa, ja mietin hyllyn äärellä, mistä mausta hän pitääkään eniten.

Camera Obscurassa kävimme häämatkalla, vuosia sitten jo. Laukun sivutaskussa on säilynyt se englanninkielinen esite ja lippu, mutta me menimme saksankieliseen näytökseen, koska se sattui alkamaan juuri siellä ollessamme. Oli kirkkaan aurinkoinen päivä. pimeän tornihuoneen sisällä pyöreälle kuperalle levylle piirtyi valkohehkuinen kaupunki ja ihmiset, jotka kävelivät sen katuja pienennettyinä kuin sadussa.

Visbystä vuokratulla autolla menimme pohjoisimmalle hiekkarannalle Fårössä. Siellä ei ollut ketään muita kuin me, ja lintujen jälkiä tuulen pyyhkimässä hiekassa.

Ja niin edelleen. Nämä ovat jälkiä kahdesta rakastavasta. Meidän jälkiämme.

Valikoituja Arkisia tapahtumia, juhlavia hetkiä, elämää; pienten erikokoisten paperien sekamelska laukussa on yhdestä näkökulmasta roskaa, toisesta näkökulmasta dokumentteja. Ne eivät ole mitään taikaesineitä. Menneiden hetkien iloiset asiat eivät ole puristettuina niihin – mutta jollain tapaa minä arvostan niitä.

Se kaikki, mitä tapahtui samaan aikaan kuin tuo silppu ja lipukkeet muodostuivat ja siirtyivät minulle, on minulle kallisarvoista. Se on elämääni, jota olen elänyt rakastuneena ja jota elän tässä rakastuneena. Jotain siitä ulottuu hivenen esineiden maailman puolelle. Niistä tulee symbolisia. Siksi ne eivät ole roskaa minulle.

Jollain vanhalla kuitillakin on arvo siksi, että kun katson, mistä se on, muistan välittömästi jotain siitä hetkestä. Hetki on kallis, jos se on vietetty rakastettuni kanssa tai häntä ajatellen. Rakkaudella on sellainen aikajänne, jossa sekä tapahtunut että tämä hetki ja tulevakin ovat läsnä kaikki, sekoittuneina. Rakkauden aika-avaruus.

Olen tietysti romantikko. Tämä on romanttista tavaroiden ja asioiden käsittelyä. Koska olen rakastunut romantikko, olen jollain tapaa vakavissani noiden kappaleiden äärellä. Siksi laitan ne takaisin laukkuun. Se on harmitonta, ja jotenkin vain saa sydämeni lämpimäksi. Rakkaudessa on lupa hassahtaa.

Lattialle putoilevat konfetit olen luvannut kerätä pois. Siihen on varaa kaltaisellanikin: minulla on koko kourallinen niitä. Vasta kun jäljellä ovat viimeiset, siirryn säilytysmoodiin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat