Oli ilo olla mukana pienimuotoisilla syntymäpäiväillallisilla. Ikää Sankarilla oli jo hyvin kunnioitettava määrä mutta Puolisolla vieläkin enemmän. Viehättävässä italialaisessa ravintolassa Syntymäpäiväsankari ja hänen Puolisonsa olivat tuttua väkeä ja heitä kohdeltiin hellästi ja kunnioittavasti. Toiveet pyrittiin huomioimaan pienimpiäkin yksityiskohtia myöden.

Kuulumisista keskusteltaessa moni asia oli jo painunut unholaan, mikä ei tietenkään ollut kenellekään yllätys. Tutussakin seurueessa jouduttiin välillä muistelemaan, kuka kukin on. Tapahtumia, niiden paikkoja tai aikoja ei ollut helppo tai mahdollinenkaan muistaa. Toisaalta jotkut asiat, kuten ensimmäisen lastenlastenlapsen nimi tuli kuin apteekin hyllyltä hymyn kera.

Illallisen aikana tuli puheeksi myös heidän tutustumisensa ja avioliittonsa alkuajat. Yhteisiä vuosia oli niitäkin jo kuusikymmentäviisi. Tämän huomattuamme kuului Puolison iloinen kommentti hellän katseen saattelemana: ”Ajattele, että me ollaan saatu olla niin kauan yhdessä. Se on kiva juttu.”

Oli koskettavan kaunista katsella tätä kypsän iän rakkautta – hellyyttä ja herkkyyttä, jota he selvästikin tunsivat toinen toisensa kanssa. Huomiointia, jota ei opeta vain yhdessä vietetty aika vaan myös halu pysähtyä toisen ja toiselle tärkeän äärelle; halu huomioida toinen sikäli kuin se annetuissa puitteissa suinkin on mahdollista.
Keskusteltiinpa mistä tahansa heidän elämäänsä liittyvästä, oli ilmeistä, ettei mikään ollut heille niin tuttua kuin he kaksi olivat toinen toisilleen. Ympärillä olevan vierauden lisääntyessä tuntui entistäkin turvallisemmalta nähdä pöydän toiselta puolelta se tuttu, rakastava ja luottava katse. Sen varaan voi rakentaa vaikka yhä useammat asiat ympärillä tuntuivat muuttavan merkitystään tai unohtuvan.

Jälkiruoan jälkeen Puoliso nousi ja lähti hiljaa kulkemaan Syntymäpäiväsankarin luo. Tuli sellaista asiaa, joka piti saada sanoa kahden eikä vain pöydän yli kaikkien kuullen. Oli jo väsynyt ja huono olo ja pitäisi päästä lepäämään. Puolison mielestä Sankari voisi jäädä jatkamaan juhlaa, olihan sentään hänen syntymäpäiväjuhlansa. Sankarille asia oli kuitenkin hetkessä selvä ”Minusta tuntuisi hyvältä, että lähtisimme yhdessä”. Hän kiitti seuruetta ikimuistoisesta illasta ja lähti tyytyväisenä Puolisonsa kanssa kohti kotia.

Rakkauden liekki ei sammunut salissa vielä pitkään aikaan heidän lähdettyään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat