Kun tulee kesä, iltapäivällä pihalla syöty aamiainen ja lämmennyt järven vesi, me loikoilemme laiturilla, laskemme perhosia ja poutapilvien lentoratoja suhteessa aurinkoon. Tuoksuu lämpimältä männynkyljeltä ja suopursuilta. Saatamme ehkä mennä pyöräretkelle katsomaan lintuja tai ehkä vain kävellä harjulle ja takaisin.

Kun tulee kesä.

Kun tulee kesä, haaveilen, että ajelemme ikkunat auki rantatietä ja meri välkähtelee hakamaiden ja lepikoiden takana. Suuret puut kaartuvat tien päälle ja latvusten vihreä on hurmaavaa. Kun tulee pieni kylä, pysähdymme kaupalle. Jäätelöä valikoidaan pitkään, ja otamme erilaiset, ja maistelemme niitä kaupan seinustalla toisiltamme. Toisen jäätelö on molempien mielestä parempaa. Meillä ei ole matka minnekään, paitsi illalla takaisin sinne, missä on tämän lomamatkan koti.

Haaveilen, että kaupungin tuhatvuotisen vanhoilla kujilla on pieniä kauppoja. Piipahdamme vähän jokaiseen ja tunnustelemme, millaista täällä on, millaisia asioita nämä tässä maassa ja tässä maakunnassa tekevät ja myyvät. Tuoksuu kiveltä ja yrteiltä ja vähän takapihojen roskiksilta, ja on kiinnostavalla tavalla karheaa seutua. Tavailemme seinäkirjoituksien politiikkaa ja etsiskelemme sitä paikkaa, jossa haluttaisi syödä lounas.

Kun on kesäloma, makaamme lakanoissa kietoutuneina ja olemme unohtaneet mitä kello on ja mikä päiväkään on, ja tunnustelemme, onko nälkä vai ei, ja aprikoimme, jaksaisimmeko pilkkoa hedelmiä ja että miten ihanaa juuri oli, ja on, ja että kysyisimmekö, tulisivatko ystävät piknikille kallioille johonkin aikaan illalla.

Talvi-iltana haaveilen kaikista kesän suunnitelmista. Haaveilu on terveellistä. Se on tulevaisuuden muistelemista, tarinan rakentelemista meille eteenpäin. Nykyhetken kaikenlaisten mahdollisuuksien projektiota tulevaiin päiviin.

Juuri nyt haluaisin että vaihtaisimme uikkareihin ja kahlaisimme meriveteen ja sukeltaisimme katsomaan värikkäitä pikkukaloja. Sillä tavalla tapahtuukin, se vain odottaa tuolla tuonnemmassa vaiheessa vuotta, ja tulee todeksi, kun teemme niin.

Haaveilujen voima on juuri niiden todellisuudessa. Yhdessä haaveileminen on pysähtymistä sen kaiken äärelle, mikä rakkaussuhteessamme ja meidän elämässämme on niin erityisen ihanaa. Haaveillen kahlailee siinä, sormeilee ja hellii ajatuksin meidän ilojamme, ja sijoittaa niitä tästä tulevaan päin: ”Hei, eikö tää ois ihanaa?”

Kyllä olisi. Tehdään se kesäkuussa, heinäkuussa.

Olen aivan täynnä haaveita. Luulenpa, että voisin luetella niitä tunteja.

Mitä enemmän haaveilee, sitä parempi se minun mielestäni on. Sehän paljastaa, että meillä on kaikenlaisia hyviä ajatuksia meistä ja tulevasta. Haaveiden määrä näyttää, miten halukkaita olemme huomisiin, sen, millaiseksi elämämme yhdessä näemme.

Täyttymyksellinen rakkaus on sellainen elämäntilanne, että siinä haaveet ovat oikeastaan suunnitelmia kaikki. Kun kaikki on oikein hyvin, on varaa haaveilla yllin kyllin. Kiitos siitä, huokaisee onnellinen haaveilija.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat