Kuva: Coline Hasle, Unsplash

Minulla ei ole vuosikymmenien parisuhdekokemusta tai parisuhdetyön vankkaa ammattitaitoa, mutta yhden asian tiedän jo nyt varmaksi. Kommunikaatio ja asioista puhuminen suhteessa on ehdottoman tärkeää. Asioista, niistä vaikeimmistakin, on hyvä voida puhua jo ennen kuin tilanteet räjähtävät käsiin tai ongelmat kasvavat ylivoimaisiksi. Pieneen haavaan kun on huomattavasti helpompaa laittaa laastariin, kuin suureksi revenneeseen avohaavaan.

Aina asioiden puheeksi ottaminen ei ole helppoa. Siitäkin voisin joskus kirjoittaa vaikka kuinka monta blogi-tekstiä, mutta tänään tahdon pysähtyä erityisesti sen ääreen mitä tapahtuu sen jälkeen, kun jokin asia on otettu puheeksi. Haastavaa ei nimittäin ole ainoastaan nostaa jotain teemaa esiin vaan myös pitää siitä kiinni keskustelun edetessä. Suhteisiin liittyvissä kysymyksissä on mukana usein niin paljon tunteita ja mahdollisesti paljon, niin jaettua kuin erillistäkin, historiaa asioista, että keskustelu voi helposti ajautua sivuraiteille. Silloin on vaara, ettei itse asia saakaan enää sitä hoivaa ja huomiota, jota se olisi tarvinnut.

Joskus asioiden kuuleminen kirpaisee. Suhteet herättävät meissä suuria tunteita eikä ole aina helppoa kuulla toisen pohtivan niihin liittyviä kysymyksiä. Toisen kommentit saattavat kaikua korvissa riskinä menettää hänet tai suorana arviona omaan ihmisarvoon, vaikka oikeasti voi olla kyse jostain pienestä ja arkisesta teemasta. Kyse voi olla vain asiasta, jonka toinen tahtoi vaan jakaa ja nostaa esille ennen kuin se muuttuu miksikään isommaksi tai haitalliseksi. Tuntea saa, mutta joskus käy niin, että tunteemme, pelkomme ja ahdistuksemme saavat niin vahvasti vallan, että hitaasti valummekin keskustelemaan niistä oikean aiheen sijaan. Puhumme siitä onko toinen jättämässä vai ei, onko itse riittävä vai ei, millainen on itse tai millainen toinen on. Katoamme alkuperäisestä aiheesta, eikä se näin ollen saa sitä huomiota ja käsittelyä, jota se tarvitsisi parantuakseen.

Toisinaan esiin nostetut teemat muistuttavat meitä jostain mitä olemme tunteneet tai kokeneet tässä tai aiemmissa suhteissa, tai kenties elämässä ylipäätänsä. Niinpä päädymme nostamaan esiin vanhan riidan tai tilanteen, purkamaan vanhojen suhteiden jälkiä tai puhumaan jostain aivan muusta. Päädymme asioiden äärelle, jotka voivat myös kaivata huomiota ja hoitamista, mutta jättävät nyt täysin sen alkuperäisesti esiin tuodun teeman varjoon.

Asioiden, teemojen, kysymysten ja tunteiden esiin nostaminen on haastavaa, mutta niin on niissä kiinni pysyminenkin. Niin aiheen esiin tuoja kuin sen kuulijakin saattaa keskustelun edetessään huomaamattaan kuljettaa keskustelun ennenaikaisesti muihin aiheisiin. Suhteen osapuolten eteen on siis kenties tuotu esimerkiksi jokin haaste, joka olisi hyvä yhdessä ratkaista, mutta ratkaisua etsiessä päädytäänkin puhumaan joukosta muitakin haasteita, suhteen sisältä tai ulkopuolelta, niin ettei alkuperäiseen aiheeseen kenties enää edes palata saatikka ratkaista. Mahdollinen pieni haava, jota oltaisiin haluttu hoitaa jää pahimmillaan hoitamatta ja kenties jopa unohtuu sivuun, kunnes oirehtii taas suurempana.

Nostaessasi jonkin teeman esiin suhteessasi, tai kun kumppanisi ottaa jonkin asian puheeksi, niin ole tarkkana. Pysähdy jossain vaiheessa katsomaan minne olette keskustelussanne edenneet. Tarkastamaan, ettei eteen ole tuotu pientä ja helppohoitoista haava, joka onkin vaarassa unohtua kaikkien muiden esiin ilmestyneiden teemojen ja tunteiden alle. Pidä huolta, että oikea asia tulee käsiteltyä. Niiden muidenkin aiheiden ääreen voitte pysähtyä sitten myöhemmin, mutta aloittakaa nyt ainakin siitä, joka juuri on nostettu esiin. Pitäkää huolta, ettei vaivalla eteen tuotua haava jätetä hoitamatta. Se on koko suhteenne hyödyksi.

Muistuttavin terveisin, Mio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat