Kuva: Unsplash

Jaoin viime viikolla rippikoululaisten ajatuksia ihmissuhteista ja ihmisten kohtaamisesta.  Samassa työskentelyssä he saivat myös kirjoittaa anonyymeja kysymyksiä ja teemoja, joita toivoisivat käsiteltävän. Yleisten teemojen lisäksi he kysyivät asioita myös suoraan minulta ja minusta. Olenko parisuhteessa, milloin seurustelin ensimmäisen kerran ja milloin harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Viimeinen pysäytti minut hetkeksi. Olin jo koputtamassa leirin papin ovelle kysyäkseni hänen mielipidettään vastaisinko kysymykseen vai en, kun tajusin tietäväni itsekin kuinka teen.

Kerroin nuorille olleeni teini-ikäinen, kun harrastin seksiä ensimmäisen kerran. Kerroin myös, että olimme silloisen tyttöystäväni kanssa todenneet ensimmäisen kerran tulleen liian aikaisin ja miettivämme seuraavaa kertaa uudestaan myöhemmin. Vastasin kysymykseen ja tein sen rehellisesti, koska se oli esitetty syystä. Joku tahtoi tietää vastauksen. Syyllä ei edes oikeastaan ollut väliä.

Eräs kolleega on joskus pohtinut, että onhan se hullua ajatella nuorten avaavan syvimpiä tuskiaan ja paljastavan arimpia asioitaan, jos ei itse koskaan kerro mitään. Tietenkin ammattilaisena täytyy pitää rajaa siinä mitä itsestään antaa, mutta meidän aikuisten tulisi olla vähintään yhtä varovaisia siinä mitä jättämme sanomatta. Nousihan Skamkin niin suureen suosioon osittain juuri siksi, että se oli pitkään aikaan rehellisintä kuvausta siitä millaista nuorten elämä on heidän omasta näkökulmastaan. Se ei ollut siistittyä kuvausta; elämää jollaista aikuisten mieletsä nuorten tulisi elää. Rehellisyys avasi tien samaistumiseen ja kuulluksi tulemiseen.

Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja. 

Puhuessamme  nuorille seksuaalisuudesta ja seksistä saatamme tosiaan joskus sortua samaan kuin päihteistä puhuessamme. Tahdomme niin kovasti varoittaa vaaroista, että lopulta menetämme kuulijamme ja katkaisemme yhteyden. On toki tärkeää, että nuoret ymmärtävät esimerkiksi suojaamattoman seksin tai holtittoman irtoseksien harrastamisen riskit, mutta sen lisäksi heillä tulee olla oikeus ymmärtää myös muuta. Heillä tulee olla oikeus kysellä ja ihmetellä, olla kiinnostuneita ja pohdiskella. Jos suostumme siihen sekä annamme tarvittavan tilan ja vastauksia voimme olla luomassa yhteyttä, joka kantaa myös virheiden ja vaikeiden hetkien yli. Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja.

Moni meistä aikuisista on tehnyt elämänsä varrella seksuaalisuuden saralla pienempiä tai suurempia virheitä ja heikkoja ratkaisuja. On ymmärrettävää, että niistä tahtoo varoittaa, mutta kuinka moni meistäkään olisi uskonut jos asioista olisi varoitettu etukäteen? Sitä vain on joitain asioita, jotka joidenkin ihmisten täytyy oppia itse. Silloin olisi hyvä, että on ihmisiä joihin turvautua. En tiedä merkitsikö vastaukseni sisältö yhdellekään nuorelle mitään, mutta sillä ei loppujen lopuksi ole niinkään väliä. Tärkeämpää on, että vastasin. Osoitin, että en kavahda seksuaalisuutta tai seksistä puhumista. En pakene, hiljene tai pelottele. Olen rehellinen ja paikalla. Pidin auki yhteyden, jonka nuori oli kysymyksellään avannut.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat