Rakastaessamme ja rakastellessamme olemme monin tavoin paljaina toisen edessä. Olemme herkimmillämme ja äärimmäisen haavoittuvaisia. Seksuaalisuuden alueelle liittyvätkin usein myös kipeimmät häpeän kokemuksemme.

Parisuhteen seksuaalisuus on luonteeltaan kahdenkeskistä, muut ulkopuolelle sulkevaa. Syvällisimmillään rakastelu voi olla puolisoille niin fyysinen, henkinen, emotionaalinen kuin jopa spirituaalinenkin yhteyden kokemus. Sinä ja minä - kasvokkain, ihokkain, sylikkäin, sisäkkäin, toinen toisiimme hetkeksi sulautuen.

Seksuaalisuuden muotoina ja parisuhteen piristäjinä kuulee silloin tällöin puhuttavan parinvaihdosta ja ryhmäseksistä. Seksuaali- ja psykoterapeuttina huomaan höristäväni tällöin aina korviani. Mietin, mistä nousee tarve jakaa se kaikista intiimein, kahdenkeskinen kokemus muiden ihmisten kanssa. Jos ei halua jakaa hammasharjaansa vieraan ihmisen kanssa, miten sitten oma rakkaansa?

Mistä kiinnostus parinvaihtoon kertoo? Vaihtelun halu tuntuu heppoiselta syyltä. Vaihtelua elämään saa helpoimmallakin tavoilla. Onko kyse kertakäyttökulttuurista, siitä, että nykyiseen kumppaniin ei alunperinkään olla sitouduttu kovin vakavasti? Että kokeillaan nyt tämän kanssa tätä ja jos tulee huonoja fiiliksiä, niin vaihdetaan sitten uuteen. Ehkä ajatellaan, että seksuaalisuus on vain fyysistä. Unohdetaan ihmisen olevan kokonaisuus, jossa keho, mieli ja sielu kulkevat aina käsikkäin. Thomas Moore, joka olevan kirjoittanut kirjan Seksin sielu, sanoo: "Puhumme seksistä yleensä täysin fyysisenä suorituksena, vaikka millään maailmassa ei ole enemmän sielua kuin seksillä".

Ryhmäseksin ja parinvaihdon seurannaisvaikutus on samanlainen kuin pornolla: se etäännyttää. Ihmettelen, miksi parisuhteen intiimeimmälle alueelle tarvitaan ulkopuolisia. Onko kahdenkeskisyys liian vaikeaa ja ahdistavaa?

Usein kyse lienee kiehtovan seksifantasian toteuttamisesta. Fantasia on mielikuvituksen leikkiä ja sellaisena se on turvallista eikä ei satuta ketään. Joskus sen todeksi tekeminen rikkoo jotain, jota ei voi myöhemmin korjata. Seurauksia ovat usein morkkis, syyllisyys, häpeä, mieleen piirtyneet kuvat omasta puolisosta toisen kanssa jne. Ymmärtävätköhän siihen lähtevät, mikä fantasian toteuttamisen hinta voi olla? Joskus toinen puolisoista suostuu siihen vain toisen mieliksi. Olipa lähtökohta mikä tahansa, seksuaalisuus on liian herkkä alue leikkikentäksi. Jokaisen tulisi itse saada päättää, keitä sinne kutsuu. Seksuaalisuus on pyhä alue, johon tulisi suhtautua rakkaudella, arvostaen ja kunnioittaen.

Mieleeni on jäänyt erään tuntemattoman mieshenkilön viisas lausahdus parisuhteen kahdenkeskisyyden vaalimiseen liittyen: ”Älä riko taikaa.” Älä siis tee mitään sellaista, mikä voisi rikkoa sitä hienoa ja ainutkertaista, jota vain teillä kahdella voi olla. Vaali ja arvosta sitä sellaisena kuin se on: kalliina aarteena.

Kuva: Juba, Viivi ja Wagner -sarjakuva

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat