Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että saan kuulla työkseni ihmisten tarinoita. Uskottomuuskertomuksia olen kuullut useita. Olen myös ollut todistamassa lukuisia kertoja, miten elämän kipein teko kääntyy prosessoituna tärkeäksi käännekohdaksi.  Suhde omaan kumppaniin on itsestäänselvyyden ja puhumattomuuden jälkeen syventynyt ja uusi rakastuminen on löytynyt. Ja uusi luottamus. Monta kertaa pettäminen on avannut silmät sille, että etääntyminen on tapahtunut jo aikoja sitten, eikä toivottua lämpöä ja yhteyttä, eikä mitään vetoa toista kohtaan enää löydy. Ero avaa uuden oven.

Uskottomuus voi siis olla parasta mitä ihmisille on tapahtunut. Mutta ei mielen deletointiyrityksenä vaan juurtajaksain prosessoituna.

Niitä tarinoita näkee, jossa puolisot toisen pettämisen jälkeen löytävät toisensa uudestaan. Se vaatii sydänjuuria myöten katumusta ja havahtumista ja oivalluksen, että hyvä parisuhde edellyttää toisen huomioonottamista. Hoitamattoman parisuhde lakastuu ja kuolee pystyyn. Usein tämä vie aikaa ja vaatii kykyä pyytää ja antaa anteeksi. Ja näyttöä sille, että parannusta ihan oikeasti halutaan.

Myös niissä tapauksissa, joissa sivusuhde näytti, että ero on paras ratkaisu, voivat molemmat olla myöhemmin sitä mieltä, että hyvä että suhde loppui. Näitä näkee paljon. Näissä petetyn itsetunto on voinut valitetettavasti saada ison kolauksen. Ero olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Niin olisi.  Aika usein pettäminen liittyykin petetyn omiin keskeneräisyyksiin ja työstämättömiin asioihin.

Törmäsin vähän aikaa sitten vanhaan asiakkaaseeni ja hän antoi luvan kertoa nimettömänä, mitä uskottomuus hänelle oli ollut.

”Äh, en mä enää halua omaa elämääni sotkea. MÄ olin niin turhautunut mun suorittavan tason töissä, että kaipasin jotain haastetta. Nyt kun mä olen paljon mielenkiintoisemmalla alalla ja edennyt esimieheksi, ei mulle tulis mieleenkään lähteä sotkemaan yksityiselämääni ja testata omaa viehätysvoimaani.”

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja usein vie aikaa oivaltaa, mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa sekä parisuhteessa että työelämässä.

Se vain tässä surettaa, että pettäjät jättävät usein rumaa jälkeä ympärilleen.  Vastuu omista teoista pitäisi viimeistään ottaa siinä vaiheessa, kun petetyn itsetunto on murusina. Ainakin pitäisi osata pyytää anteeksi ja olla sysäämättä pettämistä petetyn syyksi. (Tämäkin lause pitää tietysti jokaisen kohdalla avata, jokaisen ihmisen tarina on yksilöllinen).

Yksi elämän päämäärä ja tarkoitus on mielestäni oppia elämään itsensä kanssa.  Itsestään kun ei voi erota. Ne, jotka haluavat tulla paremmin toimeen itsensä ja tunteidensa kanssa, osaavat yleensä elää myös muiden kanssa ihmisiksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat