Urheilua, kuorolaulua, puutarhanhoitoa tai kielten opiskelua – aikuiset ihmiset ovat valmiita käyttämään omistautuneesti ja pitkäjänteisesti aikaa ja vaivaa oppiakseen ja kehittyäkseen harrastuksessa, joka heitä kiinnostaa ja viehättää. Tietyn eurorajan jälkeen mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen on tärkeämpää kuin lisäpalkan saaminen. Ja niin edelleen.

Ylipäätään hyvään elämään yhdistetään sekä mahdollisuus että pyrkimys tulla paremmaksi. Ehkäpä siksi, että mitä paremmin osaa jotain, sitä kivemmalta sen tekeminen tuntuu ja sitä enemmän iloa se tuo.

Hyvä seksi on mukavimman tuntuista mitä on. Asiasta voi tietysti olla eri mieltäkin, mutta seksuaalinen nautinto on niin moninainen, rikas ja sillä tavalla kytkeytynyt ihmisen keholliseen sekä psykologiseen kykyyn kokea syvää mielihyvää, ettei mielestäni ainakaan urheilu, kuorolaulu, puutarhanhoito tai kielten opiskelu voi kilpailla sen kanssa.

Elämä rakastetun kanssa tarjoaa mahdollisuuden kehittyä aina vain paremmaksi sellaisessa, mikä molemmille voi olla mukavimman tuntuista, mitä on. Edellyttäen, että rakastajat ovat paneutuneita oman ja toisen nautinnon tutkimiseen ja syventämiseen. Mutta kun rakastaa toista, haluaa luonnollisesti hänelle parasta? Kuka ei haluaisi olla kympin oppilas toisen rakastamisen opinnoissa?

Tarjolla on kivointa ja antoisinta oppimista, sitä paitsi. Ja koska seksissä rakastavaisten kesken on kyse erillisistä ihmisistä, opetteleminen ja tutkimusmatkailu toiveiden, virittäytymisen, kosketuksien, kokemisen, mielihyvän tunteiden ja kaikkien nautintojen parissa on moninkertainen seikkailu.

Oi seikkailu!

Puutarhoista ja paratiiseista puhuminen on aivan asiaankuuluvaa: oman itsen ja toisen tutkiminen on kuljeskelua puutarhoissa, jotka elävät ja muuttuvat päivien ja aikojen mukana. Kokeilemalla, kysymällä, antautumalla, kertomalla ja näyttämällä uudestaan ja uudestaan vaellellaan niissä itse ja yhdessä.

Kiinnittämällä uteliaasti huomiota toiseen ja itseen, vuorovaikutukseen ja siihen, mitä itsessä, toisessa ja meidän välillämme tapahtuu, oppii aistimaan täsmällisemmin ja herkemmin. Ja ihan konkreettisesti kuten vaikkapa kitaransoitossa tai kutomisessa kehittyy opettelemalla ja harjoittelemalla näppärämmäksi, sormet tulevat herkemmiksi ja taitavammiksi ja koordinaatio tarkemmaksi, niin tietenkin on seksinkin suhteen.

Mitä paremmin ylipäätään oppii käyttämään kaikkia mahdollisuuksia yhteisen leikkimisen saralla läsnäolosta liikkeisiin ja äänestä tuoksuihin ja kosketuksiin, kaikkeen, sitä parempi toiselle, itselle ja meille. Tämä harjoittelu ei kylläkään voi olla puurtamista, vaan vapautunutta leikkisää kokeilemista, omaksumista ja taituruuden kehkeytymistä tuhansin kerroin.

Seksi on vuorovaikutuksen ja itseilmaisun ulottuvuus, tapa olla olemassa ja kokea elossa oleminen rajusti, vivahteikkaasti, luita ja ytimiä myöten.

Jotkut puhuvat jostain suhteen alun kanivaiheesta, joka sitten laantuu arjeksi. Miksi päästää menemään paras yhteinen hauskuus? Tai miksei ainakin tehdä kaikki mahdollinen sen pitämiseksi? Mitä ihanampaa, sitä paremmin motivoi.

Seksistä kirjoitetaan mediassa hyvin paljon. Paljon kerrotaan asioita keskiarvoista: kuinka paljon ihmiset keskimäärin rakastelevat, millaisia fantasioita ihmisillä keskimäärin on, mitä naiset keskimäärin toivovat, mitä miehet keskimäärin odottavat kumppaniltaan, mitkä ovat keskimäärin mieliasentoja ja niin edelleen. Kukaan ei seksissä kuitenkaan ole keskiarvo, vaan oma itsensä. Ja keskenään ihmiset luovat aina omanlaisensa seksielämän, jonka suhteen mitkään keskiarvot eivät sinällään ole merkityksellisiä.

Hyvä silti, että ylipäätään kirjoitetaan ja näytetään. Jos jättää vertailut syrjään, ympäröivä maailma tarjoaa rakastaville jatkuvasti virikkeitä ja ideoita, joiden jakaminen keskinäisessä tilassa, joista kertominen ja joiden kuuleminen, muodostuu ehkä uudeksi vivahteeksi omaa leikkiä, tai sitten ei; vapaus on meidän!

Iloa ei voi koskaan olla liikaa. Nautinnon ei myöskään soisi olevan tyytymistä. Päinvastoin, siihen sopii minusta mieluummin sellainen motto kuin että ”ei riitä kaikki, vaan haluamme enemmän”. Siitä vain ammentamaan, eikä vain maljoja vaan valtameriä kerrallaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat