Muistattehan erään rakkauselokuvien klassikoista, Casablancan, pääosissa Rick, Ilsa ja Ilsan aviomies Laszlo.1 Ricillä ja Ilsalla on lyhyt, intohimoinen rakkaussuhde toisen maailmansodan Pariisissa.  He päättävät paeta yhdessä, mutta Ilsa ei koskaan saavu sovitulle kohtaamispaikalle. Parin tiet eroavat, kunnes he sattumalta kohtaavat uudelleen Casablancassa. Rakastavaiset päättävät jälleen paeta yhdessä. Tällä kertaa kuitenkin Rick valitsee toisin. Ilsa nousee lentokoneeseen aviomiehensä Laszlon kanssa. Rick ja Ilse eroavat. Rakastavaiset eivät saa toisiaan.

”Casablancan loppuratkaisu on fiasko! Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin”

Elokuva innoitti nuorta lauluntekijää tekemään tekstin, jossa hän huutaa nuoruuden ehdottomuudella Casablancan loppuratkaisun olevan fiasko.2 Hän vaatii paria palaamaan Pariisiin. Casablancat elokuvissa, lauluissa ja oikeassa elämässä innoittivat minua, keski-ikäistä pariterapeuttia, miettimään otsikon lausetta. Onko Casablancan loppuratkaisu fiasko? Mitä Casablanca kertoo meille parisuhderakkaudesta?

Casablanca on tarina ikiaikaisesta kysymyksestä intohimoisen rakkauden ja velvollisuusrakkauden välillä. Velvollisuus ei ole tässä ajassa muotisana. Silti työssäni kohtaan lähes päivittäin ihmisiä, jotka pohtivat Casablancan kysymystä oman elämänsä kriisissä. Lähteä vai jäädä? Intohimo vai velvollisuus? Mitä on rakkaus? Ja kuten Rick ja Ilsa, aika monet heistä valitsevat velvollisuusrakkauden.

Entä jos kirjoittaisimme Casablancan loppuratkaisun uusiksi. Ilsa eroaa Lazzlosta. Rakastavaiset saavat toisensa. Sota päättyy. Rick ja Ilsa palaavat takaisin Pariisiin. Keski-ikäisenä pariterapeuttina totean, että tämä olisi amatöörikäsikirjoittajan ratkaisu. On toki mahdollista, että rakastavaiset valitsevat toisensa. Sitäkin tapahtuu työssäni. Mutta takaisin Pariisiinsa, ikuisen rakkauden kaupunkiin, he eivät voi enää koskaan palata. Siitä tulisi epäuskottava elokuva, jonka tarina ei puhuttelisi meitä syvältä.

Tämä kirjoitus ei tarjoa vastausta siihen, kumpi valinta on oikein, tai kumpi rakkaus on todellisempaa. Olen samaa mieltä nuoren lauluntekijän kanssa, että Casablancan loppuratkaisu -luopuminen ja menetyksen sureminen on tuskallista. Samaan aikaan ajattelen, että se on myös väistämätöntä, kummassakin rakkaudessa. Rakkaus ei voi peruuttaa takaisin alkupisteeseensä eikä pysyä paikoillaan. Pysyäkseen elävänä sen täytyy liikkua eteenpäin ja meidän on suostuttava luopumaan, päästämään irti.

Casablanca on innoittanut myös hieman iäkkäämpää lauluntekijää: 3

”Rakkaus on Casablanca, sateisena sunnuntaina, niille jää vain Pariisi, ja sä meet ihan rikki aina”

Kaikki rakkaustarinat eivät ala Pariisissa. Kaikissa parisuhteissa, niissä intohimoisissakin, joudumme kuitenkin peilaamaan valitsemaamme rakkautta Pariisiin. Joudumme muistelemaan ja kaipaamaan paratiisia, jonne emme voi koskaan päästä kuin korkeintaan hetkiksi.

 

Lähteet:

  1. Casablanca (1942). Ohjaus Michael Curtis. Warner Bros. Yhdysvallat.
  2. Casablanca (2009). Scandinavian Music Group. Levyllä Palatkaa Pariisiin! Sanat: Terhi Kokkonen. Sävellys Joel Melasniemi. RCA Records.
  3. Casablanca (2014) Edu Kettunen. Levyllä Kadonnut maailma. San & Säv. Edu Kettunen. Kaiku.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat