Kuva: Jaakko Kaartinen

Pieni kesälomamatka vei meidät Pori Jazzien konsertteihin. Kolmen päivän musiikkiputki huipentui Grace Jonesin keikkaan keskiyön hämärissä. Grace oli tosiaan huikea ja hänen esityksensä sai meidät sekä riemukkaiksi että miettimään koetun syvempiä opetuksia meille katsojille.

Mikä siinä konsertissa oli erityisen merkittävää? Ehkä eniten se tapa, jolla G astui yleisön eteen, oli ja kantoi itsensä ja esiintyi: ujostelematta, pelotta, vapaana, ylpeänä itsestään, vitsikkäänä, itse itsensä määritellen avoimen, leikkisän, vapaan seksuaalisena.

Sellaista oman itsen omistamista ja vapautta olla juuri niin kuin tuntuu, ei juuri missään näe niin ehdoitta ja suvereenisti läpi elettynä.

Itsemääräämisen kokemus ja tuntu ovat tasapainoisen parisuhteen lähtökohtia. Vasta kun molemmin puolin löytyy sekä itsetuntemusta että oman itsen määrittelyä, toinen voi alkaa huomioida ja kunnioittaa niitä. Tai lyhemmin sanottuna: vasta kun toinen itsensä näyttää, toinen voi hänet nähdä ja huomioida.

Kaikessa näyttämisessä on haasteensa. Seksuaalisuus on erityisen haastava ulottuvuus ihmisyydessä. Tarkoitan, että siihen liittyvien sisäisten solmujen, kysymysten ja häpeän tunteiden kanssa jokainen joutuu painiskelemaan kasvaessaan. Ehkäpä se on meissä niin syvälle käyvää, ettei muuten voisi ollakaan.

Ja Grace Jones sitten? Hän tuntui lavalla näyttävän, että ”tällainen minä muun muassa olen ja tällä tavalla minä leikin. Tässä on minulle mielihyvää. Minua huvittaa ja haluttaa näin ja se on hurjan iloista.” Minusta se on mahtava esimerkki ja muistutus kaikille ja muun muassa rakkaussuhteiden osapuolille.

Niin taide opettaa. Monenlaisten ehtojen ja vaiheiden pitää tietysti toteutua, mutta kukin, tavalla jolla kykenee, voisi seisoa rakastettunsa edessä ja olla avoimen seksuaalinen. Näyttää, mikä huvittaa ja miten haluttaa ja iloita siitä sekä kepeästi että syvästi. Kun siihen ei liity häpeää, on ilo itselle ja toiselle paljastaa itsensä sellaisena seksuaalisena ihmisenä kuin on. Siitä voi aueta loputon määrä riemua. Erityisesti siitä syntyy hyvinvointia itselle.

ihminen toteutuu omana itsenään myös seksuaalisesti. Mitä vapaampana voi olla omana itsenään, sitä parempaa elämää kykenee elämään. Rakkaussuhteessa mahdollisuudet sille, että kumpikin voi tutkia omaa itseään ja turvallisesti paljastaa itsensä, kietoutuvat kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ja niihin edellytyksiin, joita kumpikin on tuonut suhteeseen mukanaan.

Hyvä parisuhde on sellainen, jossa luodaan yhdessä ja erikseen tilaa kasvaa noiden edellytysten rajojen yli. Itsetuntemus syvenee, itsemäärääminen vahvistuu, leikki paranee. Kannattaa etsiä askeleita rohkaistumisessa, itse ja yhdessä.

Seksuaalisuus voi olla luovaa ja mahtavan leikkisää toteutumista omana itsenään toisen kanssa. Grace Jonesin konsertti muistutti taas, kuinka vähän siinä oikeastaan tarvitsee olla häveliäisyyden ja häpeän jäykistäviä rajoja. Se oli valoisa ja voimaannuttava muistutus.

Ehkei Grace Jonesin julkeuden ihanan kosmisiin mittoihin ole yltäminen. Mutta mihinpä rajoihin toisaalta kenenkään pitäisi tyytyä? Ja oman sisäisen seksuaalisen vapautumisen matkalla itsen omankaltaisuuden tunnistaminen ja näyttäminen toiselle sanoin, elein, iholla, pukeutuen, riisuen, pyytämällä ja tekemällä on jo aina ihmisenä olemisen juhlaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat