Vuoden ensimmäisenä päivänä makasimme silmäkkäin sängyllä ja puhelimme toisillemme, millaiset asiat tekisivät meidät vielä onnellisemmiksi kuin jo olemme.

Kysymyksen esitti rakastettuni, ja se onkin hyvä kysymys. Sääntö oli, että piti vastata asioita siinä järjestyksessä kuin niitä tulee välittömästi mieleen.

Minun listani oli oikeastaan sellaisten asioiden aikaan saamista, joihin en vain ole vielä ryhtynyt. Rakastettuni luetteli sellaisia asioita, jotka ovat jääneet tekemättöminä roikkumaan.

Selvästi voi päätellä, että jos mikään suuri asia ei varsinaisesti tekisi meitä onnellisemmaksi, niin sellaisia asioita voi kyllä hoitaa, joiden keskeneräisyys hiertää tai jumittaa mielessä. Keskustelu oli siis hedelmällinen (sen lisäksi, että se oli mukava, kun se käytiin sillä tavalla lähekkäin.)

Mutta miten hoitaa ne asiat, jotka ovat edellisenä vuonnakin jääneet roikkumaan? Mennyt kokemushan näyttäisi osoittavat, että vaikka hyvää tahtoa olisi ollut, monet hommat eivät vain etene.

Sinällään meillä ei ole mitään noiden lukuisten lueteltujen asioiden hoitamista vastaan. Jotenkin ne vain karkaavat ja unohtuvat.

Tälle vuodelle keksimme uuden ratkaisun, ja se näyttää niin lupaavalta, että uskallan jakaa sen heti tässä.

Ongelmahan on oikeastaan se, että kun mielessä on niin paljon kaikenlaista, rakastamisesta ja parisuhteesta kaikkiin työasioihin ja perhepiirin asioista harrastuksiin, yksittäiset käytännölliset asiat yksinkertaisesti karkaavat huomion ulottumattomiin ja unohtuvat.

Pitää siis vain valita tapa tuoda ne takaisin huomion piiriin.

Joten rakastettuni teki meille kivan näköisen listan, joka kiinnitettiin jääkapin oveen. Siinä se on, ja yhtäkkiä kaikki mainitsemamme roikkuvat asiat ovat yhdessä paikassa nähtävillä.

Jääkaapin ovessa näemme ne ehkä kymmenen kertaa päivässä, joten ne eivät enää voi jäädä unohduksiin. Lisäksi teimme listasta mukavan: meidän listaan saa laittaa merkinnän, kun homma on tehty. Aion itse merkata tehdyt asiat sydämillä.

Tällainen palautejärjestelmä on aikuisille tuttu päiväkodeista ja alakoulusta. Ei syytä ylenkatseeseen! On suuri virhe kuvitella, ettei se vaikuttaisi yhtä tehokkaasti aikuisen mieleen.

Kun katson tuota listaa, johon rakastettuni hauskalla ja selkeällä käsialalla on tekstattuna tuo nippu asioita, ajattelen välittömästi muutamaa asiaa: hän on kirjannut nuo asiat siihen, koska niiden tekeminen saisi hänet ja minut tyytyväiseksi.

Hän on rakastettuni ja haluan, että hän olisi kaikin tavoin tyytyväinen. Jos teen jonkin noista asioista valmiiksi, ilahdutan sekä häntä että itseäni. Siitä sitten soma sydän merkiksi. On aika vahva ennuste, että moni viipyilleistä asioista hoituu nyt eteenpäin.

Joku saattaa sanoa, että moisen tekemättömyyksien listan näkeminen jatkuvasti ärsyttäisi. Siihen vastaisin, että on varmasti hyödyllistä silloin kysyä, mihin se ärsytys liittyy. Mitä siitä voi ymmärtää ja mitä johtopäätöksiä siitä olisi syytä vetää?

Muistilapputekniikka on ihmisen mielen toiminnan takia erittäin käyttökelpoinen ja tehokas sisäisempiinkin tarkoituksiin. Kuten tekemättömät hommat, muitakin asioita voi ja kannattaa virittää mieleen.

Hauska ja samalla fiksu lappu on esimerkiksi seuraavanlainen, joka kiinnitetään ulko-oven sisäpuolelle: ”N.N. on puolisoni”. Miksikö se pitäisi mieleen muistuttaa? Siksi, että kumppanin aktivoiminen ajatuksiin pitää hänet mielessä. Vielä parempi lappu on ”N.N. on kaunis” (jos itse on oikeasti tätä mieltä) tai ”Tykkään sinusta, N.N.”

Minä olen kiinnittänyt muun muassa eteisen peilin pieleen tuon suuntaisen lapun, ja näen sen siinä joka päivä, ja kun näen sen, mieleeni tulee välittömästi rakastettuni lumo. Kuin laitaisin valot päälle vinttiin. Se on hyvä kokemus, ja minusta sellainen kannattaa kokea niin monta kertaa päivässä kuin mahdollista.

Se, mitä näemme, on mielessä. Ja mikä on mielessä, on tärkeää. Etenkin kun puhutaan rakkaudesta, ja asioista, jotka pitäisi hoitaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat