Kuva: Jasmine Waheed, Unsplash

14. helmikuuta. Ystävänpäivä, alla hjärtans dag, Valentine`s day. Sydämiä, suklaata, vaaleanpunaista ja kaikenlaista ihanaa. Päivä, jossa on monta kaunista ja hyvää asiaa. Ensinnäkin se kääntää katseemme rakkauteen. Oli se sitten romanttista tai toverillista. Saamme tärkeän muistutuksen katsoa toiseen ihmiseen sekä siihen mitä hyvää hänessä on ja mitä hän meille merkitsee. Se antaa myös erinomaisen tekosyyn. Tekosyyn keskittyä siihen erityisen paljon. Antaa luvan olla lähes vastenmielisen rakastunut, kiitollinen ja onnellinen. Luvan kyllästää itsensä rakkaudella ja siihen liittyvillä asioilla. Lisäksi se antaa luvan panostaa noihin suhteisiin, joihin katseemme on kääntänyt. Tekosyyn raivata kalenterista erityistä aika noille ihmisille, tehdä jotain yhdessä. Mahdollisuuden muistaa kortein, lahjoin, halein tai suukoin meille tärkeitä henkilöitä. Se on arvokasta ja kaunista.

Toisaalta ystävänpäivä myös tosiaan kääntää katseemme rakkauteen, toisiin ihmisiin sekä siihen mitä he meille merkitsevät. Se antaa tekosyyn kyllästää itsensä rakkaudella sekä viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Se tekee sen kaiken saman olit sitten onnellinen tai onneton. Ystävänpäivä ei tarjoa armahdusta hänelle, joka kokee yksinäisyyttä eikä välttämättä hengähdystaukoa sille, jolle oma suhde tai suhteet tuntuvat pahalta. Sydämet, vaalenpunaiset hötöt ja kaikkialta pursuava onni sekä rakkaus seuraavat helposti myös, silloin kun sitä ei arkeensa kaipaisi. Silloin kun se muistuttaa vain siitä mikä ei ole niin kuin tahtoisi.

En sano, että jokainen sinkku tai yksin elävä olisi ystävänpäivänä onneton. Eivät kaikki kaipaa täksi päiväksi vierelleen kumppania tai ystävää. En myöskään sano, etteikö joillekin tämä päivä voisi tuoda helpotusta muutoin vaikeaan rakkaussuhde tai ystävyys-tilanteeseen. Enkä sanoa, että jokainen, jolla on toivomansa kumppani tai ystävä, olisi tänään onnellinen. Ikävä kyllä ei. Joskus jo omat korkeat haaveemme tälle päivälle voivan tuhota sen mahdollisuuden. Sen kuitenkin sanon, että joku on vastoin tahtoaan yksin ja onneton tänäänkin. Ja kaikille, jotka niin tuntevat, tahdon sanoa, että ette ole sen tunteen kanssa yksin. On monia, jotka jakavat tuon tunteen tänään. Kuitenkin onneksi, lopulta, voi tämäkin olla vain yksi päivä muiden joukossa. Päivä, joka ei mittaa mennyttäsi, ei nykyisyyttäsi, ei tulevaasi, eikä missään nimessä sinua. Tämä on vain päivä. Ajanjakso, jona pallomme kerran pyörähtää akselinsa ympäri. Olet yhtä upea ja arvokas myös sen aikana ja sen jälkeen.

Ja kaikille, joita tämä päivä koskettaa iloisesti, kannustan niin ikään muistamaan, että kyse on päivästä siinä missä muulloinkin. Ota siis ihmeessä tekosyyn mahdollisuudesta kiinni ja keskity sekä panosta rakkauteen, romanttiseen tai toverilliseen, mutta älä anna sen tekosyyhyn tarttumisen jäädä vain tähän päivään. Uskalla pysähtyä katsomaan, ihailemaan sekä kiittämään toisesta ihmisestä/toisista ihmisistä myös huomenna. Uskalla panostaa tärkeisiin suhteisiin myös muina torstai-iltoina. Ja uskalla kylpeä rakkaudessa ihan jokaisena päivänä. 

Siispä, mahdollisimman hyvää torstaita kaikille!

Lempein terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat