Kuva: Jaakko Kaartinen

Minulta kysyttiin työpäivän aikana, kuinka tärkeää kosketus on minulle asteikolla yhdestä kymmeneen. Vastasin välittömästi, että kymmenen. Olin kokouksessa firmassa, joka kehittää mobiiliapplikaation kautta kosketukseen reagoivaa ja kosketusta välittävää tuotekonseptia. Kysymys oli siis asiallinen ja relevantti.

Olisin voinut kyllä vastata tuohon kysymykseen ihan kenelle tahansa empimättä, se on minulle niin selvä asia. Kosketus on kympin arvoista. Olen myös herkkä kosketukselle, aistin ihollani ja koko kehollani kosketuksen herkästi ja voimakkaasti.

Rakastettuni on iloinen siitä, että kosketus on niin olennaisesti, sanoisinko, läsnä minussa. Haluan aistia häntä kosketuksen kautta samalla kun haluan kuulla, mitä hän sanoo ja ymmärtää, mitä hän kokee ja ajattelee. Haluan katsoa häntä, koska se ilahduttaa minua, ja sitten haluan kosketuksen, koska se saa minut tuntemaan niin täydesti hänen olemisensa.

Kosketuksessa rakkaus materialisoituu. Tunnetodellisuus ja sisäinen, mielletty kokemus tulee pintojen kohtaamiseksi, voimaksi, joka määräytyy ja välittyy iholta iholle, kudoksista kudoksiin.

Minulla on kosketuksissa olemisesta turvallinen ja ravitseva kokemus. Myös innoittava ja jännittävä. Erilaisin tavoin nautinnollinen kokemus. Paitsi se, että hän niin ihana, tämä sisäinen maisema motivoi minua hakeutumaan kosketukseen rakastettuni kanssa.

Hänessä on paljon mysteeristä, jotain taikaa, joka toimii kuin linssi; se suurentaa sitä, mitä kosketus merkitsee. Hän saa kosketuksen tuntumaan vielä paljon Suuremmalta.

Samalla tapahtuu muutakin, kosketukseen hakeutuminen ja sen aistiminen ja aistimusten kokeminen avaavat minut intiimillä tavalla. Intiimillä tarkoitan tässä nimenomaan syvästi henkilökohtaista, syviä ytimiä, aseettomia, arkoja syvyyksiä minussa. Olen rakastettuni lähellä huomannut, että kosketus on paitsi nautintoa, myös suora reitti syvimpiin kerroksiin minussa. Ne kerrokset tulevat itselleni näkyville, ja rakastettunikin voi nähdä ne, jos kuvaan ja kerron hänelle siitä, minkä äärellä olen ja mitä se minuun säteilee.

Nämä syvänteet ovat niitä paikkoja minussa, joista minä edelleen ja aina tulen kasvamaan: niitä paikkoja, joissa minä olen yhä pieni ja avuton ja tarvitseva. Rakastavassa kosketuksessa niihin voi katsoa ja kokea ne ilman pelkoa. Sen rakastettuni antaa minulle, ja se on suuri jatkuva lahja.

Aina toisinaan palaan siihen ajatukseen, jonka hän joskus kuvasi minulle: että kokee, että toinen voisi työntää käden lävitse omasta itsestä. Sillä tavalla hän tekeekin, hänen kosketuksensa yltää minun lävitseni pohjiin saakka. Sen kosketuksen mittaan mahtuu minun koettu ihmisenä olemiseni pienimmästä suurimpaan ja ekstaattisimmasta rauhoittavimpaan.

Siksi kosketus on minulle tärkeydeltään kymppi. Siksi rakastettuni kosketus.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat