Olen ennenkin teksteissäni maininnut, että olen parantumaton romantikko. Imen rakkaustarinoita itseeni. Luen rakkauteen liittyviä lehtijuttuja, rakastan prinsessasatuja ja onnellisia loppuja, olen lukenut satoja Harlekin-romaaneja ja elokuvavalintani liittyvät usein romanttiseen rakkauteen. Draaman kaari tarinoissa on aina sama: rakastuminen, kriisi (ero) ja yhteenpaluu.

Televisiosta katson ainoastaan Tahdon morsiuspuvun-ohjelmia. Saa nauraa. Itseänikin vähän naurattaa. Meillä asuu minun lisäkseni kolme miespuolista henkilöä. Voitte kuvitella, mitä meillä tapahtuu, kun minun lemppariohjelmani pyörähtää käyntiin. Esikoiseni: ”Mä en tajua, miten sä jaksat tuijottaa sitä, kun joku on vaatekaupassa ja sovittaa jotain hametta” ja kuopus-pikkuinen: ”Eiks tuolta oikeesti tuu mitään muuta?”. Mieheni on niin myötäelävä, että hän kelaa minua varten mainoskohdat yli.

Jäin tänään miettimään, että mikä ihme näissä jutuissa minua niin kiinnostaa. Aina jotain itsessä työstyy, kun ihmisten rakkaustarinoihin liittyy. Hääpukuohjelma ruokkii minussa olevaa esteetikkoa, mutta muutakin.

On niin mielenkiintoista seurata ihmisten välisiä suhteita. Hääpukua tulee morsiamen kanssa valitsemaan myös hänen lähipiirinsä. Huomaan kateelliset ystävättäret, jotka saattavat hienovaraisesti piikitellä morsiamen vartaloa ja kontrolloivat äidit, joiden katseista morsiamet hakevat hyväksyntää. Itse tunnen surun häivähdyksen, kun äiti sanoo tyttärelle, miten kaunis tämä on tai olisi missä tahansa hääpuvussa. Ja liikutun, kun näen isän katsovan tytärtään kyyneleet silmissä. Minusta on ihanaa katsoa perheenjäsenten keskinäistä rakkautta ja sitä myötäiloa, kun se oikea hääpuku löytyy.

Minusta on hienoa, miten morsiamet kertovat tulevista puolisoistaan. On ihana kuulla, missä parit ovat tavanneet toisensa, miten on kosittu ja miten he muuten ovat tähän hetkeen tulleet. Melkein kaikki muuten sanovat, että he ovat menossa naimisiin parhaan ystävänsä kanssa.    

Miksi rakkaustarinat kiehtovat meitä? Miksi käytämme niin valtavan paljon voimia ihmissuhteiden, erityisesti parisuhteiden miettimiseen?

Rakkaus on ihan kaikki. Suurin osa meistä haluaa olla onnellinen ja jakaa elämäänsä toisen kanssa. Joku sanoo tähän, että eivät nuo tarinat kerro tosielämästä ja juuri noiden yliromanttisten tarinoiden vuoksi erotaan niin paljon. Jonkun katkeruus saattaa herätä. Jollekin toisen ilo on ”piikki lihassa” ja todella ärsyttävää. Ja joku kaivaa nenäliinaa ja itkee ilosta toisten puolesta ja myötätunnosta.

Mitä toisten rakkaustarinat saavat sinussa aikaan? Mitä ne paljastavat sinusta ja omista tarpeistasi ja toiveistasi?

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat