Kuva: Jess Watters // Unsplash.com

Ystäväpiirissäni on perinne. Käymme läpi lahjoja joulun/synttäreiden/äitienpäivän/isänpäivän jälkeen. Hellästi väännämme huumoria siitä, mitä kukin on saanut — ja etenkin siitä, mitä kukin on ostanut puolisolleen.

 

Tässä kaksi esimerkkiä, joita ei kannata ostaa:

1. Kodin jokapäiväiset kulutustavarat

Vuosien varrella on tullut vastaan hetkiä, joissa pariskunnasta toinen on suunnittelut, kerrankin panostanut ja käyttänyt aikaa lahjan hankkimiseen ja toinen on kiireessä ostanut munaleikkurin aamiaispöytään tai pyllypefletin saunaan. Hääpäivänä mikään ei ole romanttisempaa kuin saada uudet sakset (sarkasmivaroitus). 

2. Ajatuslahjat

Näiden lisäksi vuosien varrella on annettu myös lukuisia ajatuslahjoja. Ajatuslahja on lahja, jota ei ole hankittu, mutta joka on ajateltu hankkia. Päivänsankari saa siis halauksen ja kertomuksen, kuinka oli ajateltu antaa tätä ja tuota, mutta sitten on käynyt jotain ja lahja on jäänyt saamatta.

 

Lahjoista puhuminen on lähtökohtaisesti pikkumaista, kiittämätöntä ja ensimmäisen maailman ongelma. Lahja on lahja. Se on sellaisenaan arvokas — kiiressä hankittuna tai vain ajatuksena.

Lahja on lahja. Se on sellaisenaan arvokas - kiiressä hankittuna tai vain ajatuksena.

Kevyt vitsin heitto lahjoista on kaveripiirin yhteistä huumoria, ja samalla pientä piruilua yltiöromantisoitua parisuhdeihannetta kohtaan. Lahjojen antamiseen ja saamiseen tiivistyy kuitenkin jotain hyvin olennaista parisuhteista.

Parisuhteissa on sanomattomia toiveita. Puhumattomia haaveita, joita ei voi lausua, koska toisen pitäisi osata ymmärtää ne itse ilman vihjeitä. Täydellisen puolison ajatellaan tietävän automaattisesti, mitä toinen haluaa.

Sisäisistä unelmista seuraa kierre. Yksi odottaa sanomattomien toiveidensa täyttymistä ja pettyy, kun ne eivät tule täytetyksi. Toinen ei taas ymmärrä, mistä pettymys johtuu. Ymmärtämättömyys todennäköisesti vain syventää pettymystä. Totta kai pitäisi tietää, miksi olen harmissani! Tilanne toistaa itseään ja niin edelleen.

Täydellisen puolison ajatellaan tietävän automaattisesti, mitä toinen haluaa.

Pahimillaan ollaan pian tilanteessa, jossa koetaan, että toinen ei kuuntele, ymmärrä tai edes puhu samaa kieltä. Miten se ei näe, mitä minä näen? Miten se ei halua samoja asioita kuin minä? Toiveet, haaveet ja unelmat ovat jääneet piiloon pään sisälle, jonne toinen ei näe.

Parisuhde vaatii, että toiveet, haaveet ja unelmat sanotaan ääneen. Vain siten ne voidaan yhdessä toteuttaa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat