Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Himo toista kohtaan, kehon vetovoima toiseen kehoon, humalluttava halun tunne ja sen täyttäminen on nautittavinta, mitä ihmisruumiista irtoaa.

Meihin on biologisina olentoina rakentunut sellainen kyky. Seksi on päihdyttävää, koska se voi tuntua niin käsittämättömän hyvältä. Minusta se on rakkaussuhteen ytimessä, sen keskeisintä jaettua kokemuksellista ainesta. Se polttaa niin väkevästi, että siksi rakkaussuhde on rakkaussuhde.

Kulttuurisesti seksi on mutkikkaampaa. Suomessa on edelleen vahva häpeän kulttuuri, jonka takana seksiä joudutaan piilottelemaan. Monista muista mukavista kehollisista asioista, kuntosalilla käynnistä joogaan ja hieronnasta paritanssiin voidaan puhua vapautuneesti ja aivan vakavasti.

Seksistä puhuminen jää aikuistenkin kesken yleisessä keskustelussa lähes aina naureskeluksi. Se on sääli sinällään.

Aika vaikeaa on arvioida sitäkään, kuinka paljon ja millä tavalla seksistä parisuhteiden sisällä oikeastaan keskustellaan. Se on toki jo liki kaikille selvää, että keskenään pitää täytyä kyetä puhumaan omista toiveista, tarpeista ja kokemuksista, tai koituu ongelmia. Siinä on sitten omat kynnyksensä kullakin ylitettävänä, vaikka olisikin kuinka vapaa kulttuurisista rajoitteistamme.

Siitäkin kirjoitellaan ainakin naistenlehdissä, miten kykyä haluamiseen ja intohimon kokemiseen pitäisi vaalia. Minusta tätä ulottuvuutta kuitenkin pidetään esillä liian vähän.

Seksi on vuorovaikutusta, jossa molemmat sekä tarjoutuvat toisilleen että ottavat toinen toisensa vastaan, tavalla tai toisella. Tässä vuorovaikutuksessa voi olla samoja onnistumisia ja epäonnistumisia kuin missä tahansa, ja molempien suhteen kokemukset ovat hyvin intensiivisiä, koska kyse on niin syvistä ja äärimmäisistä asioista: omasta alastomasta kehosta, omasta seksuaalisesta identiteetistä, omasta sukupuolisuudesta, luottamuksesta, itsetunnosta, nähdyksi tulemisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja niin edelleen.

Siksipä paljon puhetta tarvitaan.

Minusta huomiota pitää kiinnittää myös toiseen ulottuvuuteen. Kyse on erityisesti kehollisesta vuorovaikutuksesta. Seksi tapahtuu kehossa. Se ei ole abstraktio. Aivojen sanotaan olevan tärkein elin seksissä. Se on totta, ja ne nekin sijaitsevat nimenomaan kehossa.

Seksistä nauttiminen on nauttimista oman kehon kautta, tavalla tai toisella. Riippumatta mieltymysten moneudesta ja äärimmäisestäkin erilaisuudesta ihminen nauttii kehollisena olentona. Emme ole enkeleitä, olemme ihmisiä. Tässäkin mielessä ihminen on onneksi eläin.

Minusta olisi erinomaista, että ihmisiä olisi lapsesta saakka ohjattu nauttimaan omasta itsestään, omasta kehollisuudestaan. Tarkoitan tällä nauttimista laajassa mielessä, huomion ohjaamista siihen, miltä tuntuu olla minä. Miltä kaikki omassa kehossa tuntuu? Miltä tuntuu juosta, miltä venytellä, miltä olla väsynyt, miltä auringossa, miltä tuulessa?

Aistimaan oppiminen, oman kehon kuuntelu, keskittyminen olemaan omassa ihossa ja sen sisäpuolella ovat niitä asioita, jotka liittyvät myös nautinnolliseen seksielämään.

Merkittävä osa nautinnollisuutta on sekin, että aivan kuten kaikkea muutakin kehollista, myös seksiä voi kehittää. Siinäkään mielessä se ei ole vain jokin akti, vaan elävää vuorovaikutusta, jatkuvasti muotoutuva tapa olla olemassa minuna ja yhdessä toisen kanssa. Seksin kehittäminen ensin hyväksi ja sitten aina vain paremmaksi edellyttää keskittymistä myös kehollisuuteen. Oman kehollisuutensa kumpikin seksiin aina tuo.

Minusta haluamisen, intohimon ja nautinnon kokemuksia vaalitaan keskittymällä aistimiseen. Se on huomion keskittämistä siihen, miltä kehossa tuntuu. Aivan konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi asettumista lattialle ja oman kehon tuntemusten läpikäymistä keskittyneesti kohta kohdalta. Miltä minun kehossani tuntuu juuri nyt?

Omaa aistivaa kehollisuutta pitää arvostaa. Se ansaitsee säännöllistä huomiota ja tutkimista. Miltä jalkapohjissa tuntuu, kun ne istuessa ovat mattoa vasten? Millainen niiden tunne on? Kykenenkö tunnistamaan, miltä käsivarren lihaksissa tuntuu, jos levitän sormiani aivan vähäsen? Miltä olkapään liikuttaminen edestakaisin tuntuu kudoksissa sen ympärillä?

Käytän aikaa tällaiseen. Minulle siitä on ollut paljon iloa. Mitä helpommin omaan keholliseen kokemukseen kykenee uppoamaan, sitä selvemmin kykenee tuntemaan toisen kehon läheisyyden ja kosketuksen ja antautumaan niille tuntemuksille, joita siitä syntyy.

Mitä näen ja miltä se minussa tuntuu? Mitä kuulen? Mitä tunnen omassa kosketuksessani? Mitä paremmin aistin, sitä helpommin intohimo minussa nousee. Mitä paremmin aistin, sitä paremmin kykenen kuvaamaan, kertomaan ja olemaan. Nauttimaan. Sitä parempaa seksi on. Se on lahja toiselle, ja itselleni. Minusta se on rakastamista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat