Muistan ensimmäisen ihastumiseni koulussa. Olin jo ennen kouluakin ihastunut naapurissa asuvaan poikaan, mutta tähän samalla luokalla olevaan poikaan olin tykästynyt hyvin sitoutuneesti neljä vuotta.

Eräänä päivänä neljännellä luokalla tapahtui ihme: tämä poika istui koulun ruokalassa ja luokan pojat huusivat, että ”Miia, Matti haluaa, että sää (tamperelaisittain) istut sen taakse”. Voi kamaluus mikä ujouskohtaus iski päälle ja menin ihan toiseen paikkaan istumaan. Arvaatte, miten illalla kotona harmitti se, etten uskaltanut istua hänen taakseen.

Päällimmäisenä kokemuksesta jäi tunne, jonka vieläkin voin hyvin tuntea. Ihmeiden ihme se, miltä tuntuu, kun itse tykkäät ja toinen tykkää takaisin. Muistan, miten pyörittelin asiaa enkä meinannut millään ymmärtää, että joku josta tykkään, tuntee samoin minua (!) kohtaan.

Tänään muistin tuon tunteen taas. Mietin, miten paljon olen saanut rakastaa ja saada vastarakkautta. On se aika ihmeellistä, että kahden tunne kohtaa, aletaan ehkä rakentaa tuon tunteen ympärille yhteistä elämää ja sitoudutaan pitkäksikin aikaa - joskus jopa loppuelämäksi.

Olen pohdiskellut paljon sitä, miten elämä kuljettaa ja etäännyttää itsestä. Niin käy tosi monelle. Millainen olit lapsena ja nuorena, ihan siellä ytimessä asti, jonne kukaan ei ehkä nähnyt? Sen minkä tiesit ja tunsit aidoimmaksi sinuksi. Ja tiedät nytkin, jos oikein tunnustelet.

Aikuistuessa joskus erehtyy luulemaan, että onkin jotain muuta kuin millaiseksi syntyi. Moni alkaa muovautua toisten toiveiden kaltaiseksi. Tai muovautuu sellaiseksi, mitä sillä hetkellä itseltään odottaa.  Nuori taipuu, koska on vielä kuin muovailuvaha; joustava ja taipuisa.Ei kai se ihme ole, jos moni parisuhdevalintakin osoittautuu vääräksi.Valeminän valinnat ovat valeminän kaltaisia.

Jotenkin olen alkanut uskoa, että ihmisen pitää ensin kulkea itsestä niin etäälle, että seinä tulee vastaan. Ja kun seinä tulee vastaan, joutuu kääntymään takaisin. Lopulta päädytään sinne, missä kohtaa itsensä sellaisena kuin se on aina ollutkin piilossa kaikkien odotusten, toiveiden ja pettymysten alla. Ytimessä asustaa paras versio meistä; puhdas, viaton, rakastava, iloinen, lapsenkaltainen.

Parasta parisuhdemielessä, näin voisin kuvitella, on se, että kaksi omaan ytimeensä palannutta tapaisivat toisensa ja ihmettelisivät yhdessä sitä, miten tuo toinen voi tykätä minusta ja minäkin tykkään hänestä.

 

Kuva: Mika Wallasvaara (fb: mwallasvaaraphotos)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat