Kuva: Pixabay

Yliopistoon siirtyminen sai minut palaamaan jodeliin. Sovellukseen, jossa ihmiset voivat laittaa anonyymisti viestejä, jotka sitten näkyvät lähialueen käyttäjille. Niin kuin arvata saattaa, mahdollistaa anonymiteetti myös monenlaista negatiivista purkautumista, ja vaikka jodelissa onkin hyvät keinot asiattomuuksien ja muun ikävän karsimiseen, voi yleinen negatiivisuus silti joskus tuntua turhauttavalta. Onneksi on olemassa myös sitä toisenlaista puolta.

Omiin suosikkikanaviini lukeutuvat ehdottomasti @hyihastus, jossa ihmiset jakavat Helsingin yliopistossa tapahtuvia ihastumisiaan, sekä näin teologina tietenkin myös tarkempi, mutta ikävä kyllä myös hiljaisempi, teologien ihastumisia käsittelevä @teologihastus. Nimillä ihastuksista ei Jodelin sääntöjenkään vuoksi tietenkään puhuta vaan keskustelu on ainakin jossain määrin abstraktimpaa. Kerrotaan kuinka oman ihastuksen hymy ruokalassa piristi päivää, ihastellaan kuinka sydämen sulattava kiharapää käveli vastaan kirjastossa tai pohditaan kuinka uskaltaisi lähestyä omaa ihastustaan. Ihastumiset ovat yksittäisiä kauniita häivähdyksiä arjessa tai pitkään kestänyttä tunteiden paloa. Kanavissa kuunnellaan muiden ihastuksista, kerrotaan omista, kannustetaan, kompataan, jaetaan ja iloitaan.

Kanavilla näkyvän viestin ei tarvitse olla omani, liittyä minuun tai edes kehenkään, jota voisin etäisestikin tunnistaa, vaan ihan jo ihastusten vyöryvä määrä tekee minut onnelliseksi. Olivat ne sitten ohimeneviä tai pitkäkestoisia, lähellä tai kaukana. Tieto siitä, että tänäänkin on joku hymyillyt ihastukselleen tai nähnyt ihastuttavan ihmisen arjessaan muistuttaa maailman valoisesta puolesta.

Viestit ovat myös muistuttaneet siitä kuinka monenlaista ihastuminen on. Se voi olla syvää tai pinnallista, hetken humahdus tai pitkäkestoista. Eikä minkään niistä tarvitse olla vähempää tai enempää kuin toisen. Kauneuden näkeminen ohikulkevassa ihmisessä, syvän tunteen muodostuminen opiskelijatoveriin, suhteiden rakentuminen ja etäältä ihailu voivat kaikki olla kauniita ja ihania asioita.

Me tarvitsemme ihastumisia. Me tarvitsemme niistä nauttimista ja iloitsemista. Emme vain jodelissa vaan maailmassa ylipäätänsä. Kauneuden näkemistä, lämpimiä tunteita, syvälle katsomista ja kaukaa ihailua. Sen kaiken helskymistä ympärille, jotta se voi tuoda omaa valoaan myös niiden elämää, joita se ei juuri nyt suoraa kosketa. Me tarvitsemme muistutuksia maailman ja elämän värikkäistä ja valoisista hetkistä tai asioista, sillä ne varjoisammat puolet muistuttavat kyllä itse itsestään.

Katsele siis ympärillesi, ihastu, jaa ja ihastele. Ja muista, että ihastuminen voi olla monenlaista. Me ihmiset, kun olemme niin monin tavoin ihastuttavia.

Ihastelevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat