Joskus kohdalle osuu joku, jonka kanssa vaan automaattisesti kulkee samaa matkaa. Kuva: Everton Vila Lurnd, unsplash

Ystäväni kyseli viime keväänä kuulumisteni yhteydessä, että miltä elo nykyisen kumppanini kanssa on tuntunut. Mietin hetken ja lopulta tiivistin sen sanoen: "Tuntuu kuin kaikki elämässä olisi ennallaan, mutta samaan aikaan kaikki olisi myös enemmän kuin koskaan ennen." Kaikki tuntuu samaan aikaan niin tutulta ja luontevalta, mutta kuitenkin myös uudelta ja kokonaisemmalta. Sitä on ollut vaikeaa käsittäkään. Oikein kumpaakaan.

Minun ja tyttöystäväni yhteiselo löysi omia tapojaan ja raiteitaan oikeastaan jo ennen kuin se oli edes kunnolla alkanutkaan. Palaset putosivat paikoilleen niin luontevasti, että on pitänyt yhä uudestaan tarkistaa, ovatko ne tosiaan siellä vai kuvitteleeko vain. Totesin joulukuussa yhteisellä matkallamme, että tyttöystäväni kanssa matkustaminen on kuin matkustaisi yksin. Hän nauroi, ettei tiedä kuuluisiko kiittää vai loukkaantua. Painotin sen olevan ehdottomasti kohteliaisuus. Monien ihmisten kanssa nimittäin viihtyy ja tahtoo viettää aika. Useiden kanssa on myös mukava matkustaa, mutta minulle ainutlaatuisin vapauden ja levon tunne on kuitenkin syntynyt aina vain yksin matkustaessa. Tyttöystäväni kanssa huomasin kuitenkin tuntevani sen saman. Päädyin jälleen myös haastamaan, että voiko yhteiselo todella olla näin luontevaa vai onko kumppanini sittenkin päätynyt vain liiaksi mukautumaan minun mieleni mukaan. Kuitenkin jälleen kaiken penkomisen alta löytyivät vain palat, joiden on hyvä olla vierekkäin.

Palaset putosivat paikoilleen niin luontevasti, että on pitänyt yhä uudestaan tarkistaa, ovatko ne tosiaan siellä vai kuvitteleeko vain

Nyt näin jälkikäteen voisin muovata hieman kommenttia, jonka tyttöystävälleni matkallamme sanoin. Hänen kanssaan matkustaminen on kuin matkustaisin yksin. Kuitenkin yhdellä erolla. Varsin merkittävällä. Nimittäin silloin en ole yksin. Olen hänen kanssaan ja se tekee kaikesta vielä kaksin verroin kauniimpaa ja hienompaa. Se on ilmiö, jonka hän tekee todeksi kaikilla elämäni osa-alueilla. En iloitse vain itse vaan saan myös jakaa iloni hälle. Enkä iloitse vain siitä mistä iloitsen vaan myös niistä hetkistä ja asioista, joista hän iloitsee. Iloitsen hänestä ja hänen ilostaan. Sama tapahtuu myös kiitollisuudessa, vaikuttumisessa sekä kaikessa muussa hyvässä ja kauniissa mitä elämä tuo tullessaan. Surua, pelkoa tai huolta en myöskään joudu kokemaan yksin. Saamme jakaa ne toisillemme, mutta myös vuoroin löytää toisistamme syyn olla vahvoina sekä jaksaa. Olemme ydessä enemmän. Onnistuessaan saavuttaa tavan olla yhdessä täysin kokonaisina ja viemättä tilaa itseltään tai toisiltaan, voivat ihmiset lopulta kasvaa itseään ja summiaan suuremmiksi. Oikeiden ihmisten välille, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla muodostuneet sopivat ihmissuhteet pitävät sisällään jotain sellaista, jonka on mahdollista kasvattaa heitä sekä elämää heidän ympärillään.

Kuitenkin jälleen kaiken penkomisen alta löytyivät vain palat, joiden on hyvä olla vierekkäin.

Luonnollisuus ja yhteensopivuus eivät kuitenkaan tarkoita täydellisyyttä. On myös sellaista jossa olemme joutuneet, joudumme sekä tulemme joutumaan tekemään töitä sekä etsimään kompromisseja. Saamme muovata sekä hioa toisiamme. Kasvamme sekä kasvatamme itseämme, toisiamme ja elämäämme yhdessä suhteessa toisiimme. Olemme kokonaisessa suhteessa myös haasteineen ja kasvunpaikkoinen. Se ei kuitenkaan vie luonnollisuutta pois, vaan voi ennemminkin muodostua myös osaksi sitä.

Luontevalta tuntuvan kumppanin rinnalla voi elämäsi päätyä pysymään samaan aikaan tuttuna ja kasvamaan silti suuremmaksi. Hänen rinnallaan voi joskus päätyä myös miettimään voiko moinen suhde olla totta ollenkaan. Kuitenkin tahoisin kannustaa mieluummin keskittymään suhteesta nauttimiseen, iloon ja kiitollisuuteen kuin epäilyyn ja pelkoon. Hän on siinä, te olette totta ja sinä olet todellakin sen ansainnut. 

Kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat