Kuva: Jaakko Kaartinen

Varmaankin kevät saa ihmisen virittymään uudella tavalla talven jälkeen. Valon määrä ja ulkoilman suhteellinen lämpökin, tällaiset asiat, jotka vaikuttavat kaikkiin eläimiin. Ainakin minä voin havaita tämän virittymisen siinä, kuinka aistiminen tulee intensiivisemmäksi ja täyteläisemmäksi.

Joitain huomioita siitä, miten se näyttäytyy pienissä asioissa.

Yöllä heräsin ja havahduin katsomaan rakastettuni kasvoja tyynyllä. Hän nukkui. Minä pysähdyin siihen hetkeen. Oli aamuyö, valoa jo kaihdinten takaa niin, että näin hänen piirteensä ja hiuksensa aivan vaaleina.  Aivan kuin olisin nähnyt hänet ensimmäisen kerran.

Kuin olisin katsonut kevättä. Kevät nukkui vierelläni sängyssä ja hengitty rauhallisesti.

Hänen kasvonsa ovat aina niin rakkaat minulle. Kevätlumossa ne olivat samalla rakkaat sekä salaperäiset. Koin siinä hetkessä suurta iloa, sellaista näkemisen iloa kuin salaperäisen kauneuden äärellä voi tuntea.

Eräänä toisena päivänä, viime viikolla kuulin avoimesta tuuletusikkunasta lintujen laulua. Ne taisivat olla tiaisia ja kirjosieppo. Rakastettuni tuli toisesta huoneesta ja sanoi jotain, mitä en enää muista. Se oli jotain aivan arkista asiaa, mutta yhtäkkiä minulle välähti, miltä hänen äänensä kuulostaa.

Olen vuosia yrittänyt kuvata sitä hänelle, ja selittänyt jotain hopeakellojen helinästä. Mutta sehän on kuin lintujen laulua.

Minulle lintujen laulu on kauneimpia ääniä, joita tiedän. Samoin hänen äänensä. Keväisessä hetkessä nämä kaksi yhdistyivät. Aika riemullista, todella.

Pari viikkoa sitten hän vinkkasi minulle värikkäästä raidallisesta paidasta kaupassa. Kävin sovittamassa ja ostin sen. Hiukan kuin olisi pukeutunut kevätpukuun. Askel oli kepeän tuntuinen, kun puin sen ensimmäistä kertaa. Katselin päivää sen värien läpi, auringon kimallusta pölyisissä ikkunoissa. Sain puuskan ja pesin makuuhuoneen ikkunan. Haluan, että kevät pääsee mahdollisimman kirkkaana sen läpi meidän yllemme. Ajattelin siinä puuhaillessani meitä tässä vuodenajassa.

Ei ole kiire eteenpäin. Hän sanoi minulle, että ”eikö meillä olekin hyvä tässä päivässä”. Vastasin, että on. Peippokin on jo tullut.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat