Minusta tuntuu, että yhä voimakkaammin halutaan jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Haluamme asemoida itsemme hyviin ja osoitella sormella pahoja. Meissä kaikissa on sekä hyvät että pahat ajatukset, ja ne kaikki pitäisi uskaltaa tunnistaa. Juurikin siksi, etteivät tunteet saa valtaa meistä. Hyveellinen äärimmäisyyksissään asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Tällaista marttyyripuolisoa ei kukaan saavuta tunnetasolla. Elämä on vaikeaa myös, jos toinen toimii kaikkien pahojen ajatustensa impulsseista.

Kun näen itsessäni pahan, näen hyvän muissa. Kun en näe itsessä pahaa, näen pahan muissa, ja silloin usko ihmisiin lakkaa. Usko rakkauteen lakkaa.

Muistan tilanteen ollessani kuusivuotias. Pappi kysyi serkkuni kasteessa:" Mitä laulettaisiin?" Kolmevuotias isoveli ehdotti Nahkatakkista tyttöä. Virsihän me sitten laulettiin, mutta Neumannin sanoja olen kuunnellut siitä lähtien aina tarkkaan. Aika kauan meni, kunnes pääsin todella sanoihin sisälle.

Hän on nahkatakkinen tyttö
Se sama tyttö on nähnyt helvetin
Nahkatakkinen tyttö
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin

Ajattelen, että vain nähdessään itsessään myös pelon ja virheet, uskaltaa uskoa ja luottaa toisiin. Siksi Nahkatakkinen tyttö on mun #voimabiisi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat