Kynttilä kerrallaan sammuu. Yksi liekki jää yksin loistamaan, kunnes sammutamme senkin.

Nautin pääsiäisaamun riemusta ja ylösnousemuksen ilosta, mutta sitä edeltävät tapahtuvat puhuttelvat minua joka vuosi enemmän. Esimerkiksi kiirastorstain messu iskee syvälle sisimpääni kerta toisensa jälkeen. Tänä vuonna minua on puhuttanut jo valmiiksi yksinäisyys.

Jokainen meistä kokee ainakin joskus hetkittäistä yksinäisyyttä. Ihminen voi olla yksinäinen parisuhteessa, perheellisenä, ystävien keskellä tai yksin. Aivan yhtälailla kuin hän voi olla tyytyväinen parisuhteessa, perheellisenä, ystävien keskellä tai yksin. Yksinäisyys voi olla sosiaalisten suhteiden puutetta tai emotionaalista yksinäisyyttä. Se sattaa vierailla elämässämme vain hetken tai olla ollut osa elämäämme jo musertavan pitkään. Joka tapauksessa se vaikuttaa. Se vaikuttaa terveyteen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se kietoo lonkeronsa läpi ihmisen ja hänen elämänsä jos vain ehtii.

On valtavan koskettavaa miettiä, että Jumalamme on kokenut yksinäisyyden

Kiirastorstaina pysähdymme katsomaan iltaa, jossa yhteisen juhla-aterian jälkeen yksi Jeesuksen opetuslapsista kavaltaa Jeesuksen ja lopulta loputkin pakenevat paikalta. Uskollisuutta vannonutkin kieltää tuntenensa koko miestä. Jeesus jää aivan yksin. Ja vain hän on koko ajan tiennyt mitä tuleman pitää, vain hän on joutunut kantamaan sen harteillaan. En voi olla miettimättä, että Jeesus taisi todella tietää tuona iltana miltä tuntuu yksinäisyys. Kaiken musertava yksinäisyys.

On valtavan koskettavaa miettiä, että Jumalamme on kokenut yksinäisyyden. Sen, ettei ei ole ketään ihmistä, jonka puoleen kääntyä. Sen, kun kaikki ovat kaikonneet. Hän ymmärtää. Hän ymmärtää yksinäisyyden keskellä kipuilevaa ja kärsivää. Se ymmärrys ei, ehkä poista yksinäisyyttä tai tee sitä helpommaksi, mutta se on olemassa. Sen haluan sanoa kaikille yksinäisyyden kanssa kipuileville: Hän ymmärtää. Toivon, että yksinäisyytenne voisi saavuttaa oman käännekohtansa, hetken jossa pimeys vaihtuu valoon ja epätoivo toivoon. Kaikille jotka eivät joudu kokemaan yksinäisyyttä juuri nyt, haluan puolestani sanoa: älkää sulkeko silmiäänne. Nähkää lähimmäisenne, ne kaikkein hiljaisimmat ja syrjään jääneimmätkin, sekä ne aivan siinä lähellä. Katsokaa silmiin ja tervehtikää, ottakaa mukaan ja olkaa läsnä kokonaan. Älkää sulkeko silmiään.

Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
(Mat. 25:40)



Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat