Kuva: Unsplash

Mustia sukkia on tullut itsekin käytettyä joskus parisuhteissa turhenkin ahkeraan. Usein niiden kanssa liukastellessa tulee keskusteltua myös siitä, kuka ne on suhteeseen tuonut ja miksi. Onko toinen osoittanut olevansa epäluottamuksen arvoinen vai pelkääkö toinen turhaa. Vai onko syy molemmissa ja kuinka paljon.

Olen oppinut, että omat mustat sukkani olivat suuresti omaa käsialaani. En niinkään pelännyt toisen olevan epäluotettava kuin olevani itse riittämätön. En pelännyt petetyksi tulemista vaan jätetyksi joutumista. Luotin toiseen, mutten itseeni. Jokainen vieras ihminen kumppanin elämässä tuntui uhalta, koska en uskonut olevani kumppanini arvoinen ja pelkäsin, että oikean ihmisen kohdatessan hän tajuaa sen itsekin.

Tuon noidankehän keskellä on mustat sukat ja niiden takana on pelko. 

Mustilla sukilla liukastelu aiheuttaa usein sotkua ja ikäviä tilanteita. Kumppania turhauttaa, koska häntä ei uskota eikä häneen luoteta. Hänen täysin viattomatkin ihmissuhteet saattavat saada osaksen kohtuutonta tarkkailua ja tuomitsemista. Ihmistä itseään taas pelottaa entistä enemmän. Nähdessään kumppanin turhautumisen on yhä vakuuttuneempi, että hetkenä minä hyvänsä tämä tajuaa lähteä suhteesta. Kivulias noidankehä on syntynyt. Tuon noidankehän keskellä on mustat sukat ja niiden takana on pelko.

Ymmärsin sen kunnolla vasta, kun huomasin ensimmäistä kertaa olevani rauhallinen tilanteessa, joka olisi ennen tuntunut aivan sietämättömältä. Tilanteessa, joka saattoi jopa huolettaa muita enemmän kuin minua. Tajusin, että mukana ei ollut enää pelkoa. En ollut huolissani, vaan luotin, että silloinen kumppanini oli valinnut minut, En ollut hänelle yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin kukaan muukaan. Tai jos olisin, niin sitten hän lähtisi, ei sen kummempaa. Sillä enhän haluaisi olla suhteessa, jossa toinen olisi paikalla vain koska en antanut hänen nähdä mitään muuta. Haluaisin suhteen, jossa toinen on paikalla koska hän valitsee minut muista huolimatta. Ja halusin uskoa, että sellainen ihminen löytyisi minullekin. Ja haluan uskoa niin edelleen. Luottaa että löytyy ihminen, jolle en ole yhtäään sen huonompi vaihtoehto kuin joku muu. Kenties jopa parempi.

Luotan viimein toisten lisäksi myös itseeni sekä siihen, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus. Laitoin mustat sukkani laatikkoon. En tiedä mikä toi luottamuksen itseeni ja elämään tai mikä laittoi mustat sukkani laatikkoon. Uskon kuitenkin, että ymmärrykseni siitä miten ja miksi olin mustat sukani aikoinaan tehnyt voi tulla avuksi niissä hetkissä, kun ne meinaavat kivuta laatikosta takaisin jalkaan. En voi saada niitä pysyvästi katoamaan, mutta voin yrittää ymmärtää niitä aina vain paremmin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat