kuva: Annele Rantavuori

Olen kasvanut suurperheessä, joten nykyinen elämäntilanteeni eronneena on outo. Olenkin miettinyt yksin oloa paljon. Sehän ei välttämättä ole yksinäisyyttä, vaan voi olla myös täynnä läsnäoloa. Jos vaan osaa olla läsnä, itselleen. Etäisesti kiintyneelle se ei ole itsestäänselvää. 

Etäisesti kiintynyt lakaisee omat tunteensa ja tarpeensa maton alle. Hän tukahduttaa ne, jotta voi olla läsnä muita varten. Etäisesti kiintyneet ovatkin usein auttavaisia. Joskus he saattavat jopa ostaa olemassaolonsa oikeutusta olemalla tarpeellisia. Huomaan olevani hieman pihalla sen kanssa, mitä minä elämältäni haluan. Yhä edelleenkin tunnen itseni onnellisimmaksi, kun saan työskennellä jonkun itseäni suuremman, tärkeän päämäärän eteen.

Eron jälkeen yksinäisyys tuntui helpotukselta. Vihdoinkin vapaa tila hengittää ja olla olemassa. Tuntuu kuin olisin kuullut omat ajatukseni kirkkaammin, kuin vuosiin. Mikä ihana vapaus! Lapsivapaina viikonloppuina pitkä aamukahvi hesarin kanssa, eikä illalla kiirettä kotiin. On kuin elämästäni olisi hetkittäin otettu pois kymmenen vuotta.

Vapaudella on kuitenkin hintansa ja se on yksinäisyys. Minulla se liittyy selkeästi tiettyihin samoihin juttuihin, joihin varmasti löytyy ajan kanssa rutiinit ja ratkaisut.  Ruuhkavuodet ovat taittaneet terän pahimmalta seurankaipuultani, mutta sosiaalinen yksinäisyys nostaa päätään lomien ja juhlapyhien lähestyessä. Vapaus päättää tuo mukanaan yksinäisen vastuun. Minulle, joka olen tottunut sopeutumaan, tyhjä tila on yllättävän vaikeaa. 

Myös isoissa taloutta koskevissa päätöksissä tunnen itseni yksinäiseksi. Kun on yksin, niin on yksin myös raha-asioiden kanssa. En yhtään ihmettele, että talous pitää monet pariskunnat yhdessä. Eläminen pääkaupunkiseudulla maksaa. Myös ero maksaa. Välillä tuntuu, että ihan kaikki maksaa! Olisi helpotus jakaa isojen päätösten tuoma vastuu toisen kanssa. Mutta nyt ei itku auta. On seistävä omilla tutisevilla jaloillaan myös taloudellisesti. 

Läsnäolo ei kuitenkaan maksa mitään ja onneksi sitä voi harjoitellakin ihan ilmaiseksi. Ero pakottaa kuuntelemaan ja kohtaamaan omaa sisintään. Sitä varjoistakin puolta. Kohtaaminen vaatii aina tilaa ja aikaa. Yksinäisyyttäkin. En tiedä mikä saa ihmisen pakenemaan itseään. Pysähtyminen voi olla ensimmäinen askel uuteen. Ehkä se on se, mikä pelottaa. Muutos. Epävarmuudenkin keskellä olen onnellinen, että uskalsin. Sillä tarvitsin sitä. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vielä yhdessä
1/1 | 

Niin, tätä lukiessani mietin jälleen, haluavatko ihmiset erota puolisostaan vai haastavasta lapsiperhearjesta? Nykyajan intensiivinen vanhemmuus johtaa tähän...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat