Suostunko ottamaan vastaan tämän joulun lahjan? Kuva: Pixabay

Tänä vuonna huomaan suhtautuvani joulun lähenemiseen levollisemmin kuin vuosi sitten. Ajaminen kauas, pimeyden ja hiljaisuuden turvaan, tuntui silloin ainoalta vaihtoehdolta. Se olikin hyvä ratkaisu siinä kohtaa, mutta joka joulu en voi vaan paeta kauas pois. Tänä jouluna on kohdattava sekä eroperheen todellisuus että orpous ilman lapsuudenkodin joulua. Uusi elämänvaihe tulee tuntumaan erityisesti jouluna. 

Varmasti suurin syy levollisuuteeni on uuteen kotiin asettuminen. Tämä talo tuntuu oikealta ja hyvältä meille. Kiireisestä syksystä huolimatta olemme ottaneet sen muutamassa kuukaudessa omaksemme. Koti, jossa on hyvä olla, tuo jotain ihan käsittämätöntä levollisuutta ja turvaa elämää. Myrskyisten aikojen jälkeen on paikka mihin pysähtyä. Paikka, jossa levätä. 

Uudesta, ihanasta kodista huolimatta tuleva joulu mietityttää. Siinä pelottaa erityisesti sen tyhjyys ja perinteettömyys. Miten pitkät juhlapyhät kestää, jos ei ole ihmisiä, joiden kanssa jakaa ne? Miten osaan viettää joulun levollisesti, kun en tiedä etukäteen mitä tapahtuu ja miten se menee? Miten pystyn luopumaan pääni sisäisestä oikean joulun mallista ja ottamaan vastaan toisenlaisen joulun? Pelkään, että pilaan sen hyvän, mitä joululla on tänä vuonna meille tarjottavana.  

Sitä, mitä tapahtuu en voi täysin suunnitella etukäteen. Meidän on elettävä se läpi. Jos haluan edes osittain yhteisen joulun täytyy minun suostua epävarmuuteen ja muuttuviin palikoihin. 

Tuleva joulu tulee olemaan monin tavoin tärkeä. Alamme rakentaa jouluperinteitä eroperheenä. Onko mitään ideaa yrittää tehdä sitä yhdessä? Voisinko pyytää häntä hakemaan lasten kanssa kuusen myös minulle? Voisimme syödä kaikki yhdessä ja avata lahjat illan hämärtyessä. Vai onko hänelle vain liikaa tulla minun uuteen kotiini? Kestäisinkö sen, jos poika haluaa kävellä iskän kanssa jouluyönä mäen toiselle puolelle toiseen kotiin yöksi. Mihin kaikkeen minun pitäisikään valmistautua? 

Sitä mitä jouluna tapahtuu en voi täysin suunnitella etukäteen. Meidän on elettävä se läpi. Jos haluan edes osittain yhteisen joulun täytyy minun suostua epävarmuuteen ja muuttuviin palikoihin. Tunnistan itsessäni niin paljon irtipäästämisen vaikeutta ja menneen haikailua, mutta ehkä joulussa sentään voisi säilyttää jotain vanhaa tämän kaiken uuden keskellä.

Kaksi joululaulua soi kodissani aina joulun alla. Rajattoman joululevy kuuluu joulun odotukseen ja tässä yksi levyn suosikeistani. Taivas sylissäni - laulua voisin kuunnella vaikka kuinka monta kertaa tahansa. Mitkä laulut tuovat sinulle joulun tunnelmaa? 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Tänä vuonna lapsi viettää joulua isänsä kanssa. Tänä vuonna taas se vaikea vuosi, vaikka näitä ollut ennenkin. En pysty mihinkään yhteiseen. En syömään omilta entisiltä lautasiltani enkä istumaan vanhalle sohvalleni. Kerran tätä kokeilin. On syitä miksi erottiin. Ei ole pakko sopeutua kaikkeen. Lapsikin tämän ymmärtää. Onneksi on mahdollisuus mennä töihin.

Annele Rantavuori
Liittynyt4.11.2018

Se on just noin. Eroon on syynsä. Mutta ne näkyvät eri tavoin. On ihan hyväksyttävää, ettei kaikkeen pysty sopeutumaan. Onneksi tosiaan voit mennä töihin. Kaikesta huolimatta toivon Hyvää joulua sinulle <3 

Vierailija
2/6 | 

En todellakaan halua yhteistä joulua exäni kanssa enkä tuota ihmistä kotiini. Joulua vietetään vuorovuosina kummankin vanhemman kanssa, joten minun ”jouluni” on jo ensi viikonloppuna ennen kuin lapset lähtevät isälleen joulun viettoon. Tämä käytäntö on minusta hyvä ja selkeä. Ensimmäinen joulu ilman lapsia hiukan jännitti mutta söin lempiruokiani, katsoin leffoja ja nautin hiljaisuudesta sekä siitä ettei kerrankin tarvinnut laittaa joulua kaikille muille. Sai syödä siinä rytmissä kun halusi ja mennä saunaan jo heti aamulla. Kannustankin luomaan uusia omannäköisiä jouluperinteitä, ei ole mikään pakko edes kohteliaisuudesta viettää joulua entisen ydinperheen kesken.

Annele Rantavuori
Liittynyt4.11.2018

Vuorovuosina juhlat monilla meneekin ja siinä on varmasti puolensa. Aika näyttää, miten meidän tavat muotoutuu. Ihanaa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan viettää joulua. Kieltämättä kuulostaa ihan houkuttelevalta! Ihanaa, omannäköistä joulua <3 

Vierailija
3/6 | 

Minusta yhteiset perinteet eroperheenä ovat ok, jos ne kaikille osapuolille sopivat. Miettisin kuitenkin tarkoin ovatko ne sellaisia tapoja, joista oikeasti halutaan luoda perinteitä. Eli tapoja, jotka säilytetään myös sitten kun kuvioon mahdollisesti tulee mukaan uusia kumppaneita. Mitään välitilan ratkaisuja en alkaisi rakentelemaan, ne toisivat sitten taas mukanaan luopumista, ja sitä on erossa yleensä jo tarpeeksi muutoinkin.

Annele Rantavuori
Liittynyt4.11.2018

Minusta on tosi hyvä ajatus oikeasti kuulostella, mikä sopii itselle ja tietenkin myös lapsille. Väistämättä asiat myös muuttuu, kun uusia kumppaneita tulee kuvioon mukaan.  Kaikesta ei kuitenkaan etukäteen tiedä, miltä ne tuntuu.  Mutta pikkuhiljaa ja ajan kanssa tämä varmasti muotoutuu hyväksi. Hyvää joulua Sinulle <3   

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat