Kadotetut haaveet

Eräs ihminen kysyi minulta vuosi sitten keväällä, että mistä sinä haaveilet. Mietin hetken enkä osannut sanoa mitään. Minulle jäi kysymyksestä jostain syystä nolo olo, mutta sen syvemmin en olooni silloin paneutunut.

Kuulin hetki sitten erään eronneen ihmisen toteamuksen siitä, miten hän vasta eron jälkeen on ymmärtänyt sen, miten hänen liitossaan toteutettiin sen toisen haaveita eikä hänen omiaan. Niin ihminen sopeutuu. Kadottaa itsensä ja alkaa kuvitella haluavansa samaa kuin se toinen. Kulkee vain virran vietävänä eikä enää reagoi. Ja kun alkaa reagoimaan ja kapinoimaan, on liitto usein kriisissä.

Oma kykenemättömyyteni kysymykseen vastaamiseen puhuttelee minua nyt enemmän kuin koskaan. Parisuhteessa voi helpostikin käydä niin, että kadottaa itsensä. Minulle kävi niin ja tiedän monelle muullekin käyneen samalla tavalla. Kun itse on heikko eikä seiso omilla jaloillaan, ei tunne itseään eikä omia tarpeitaan, on aika inhimillistäkin vahingossa luulla toisen haaveita omikseen.

Toinen syy haaveiden puuttumiseen oli keskeneräinen erotyö. Olin joutunut luopumaan niin isosta osasta elämääni, etten todella tiennyt suuntaa. Tarkoituksettomuuden tunne vaivasi pitkään ennen kuin elämä taas nappasi minusta kiinni. Tämäkin reaktio on hyvin tyypillinen eronneelle.

Kun toinen laatii yhteiselämän säännöt

Ja riippuuhan tämä siitä toisestakin. Jos on usein seinä vastassa ja sellainen kumppani, joka ei ota kuuleviin korviinsa sinun haaveitasi, alkavat haaveet haihtua. Todella moni elää suhteessa, jossa toinen latelee sääntöjä ja pitää toista ahtaassa purkissa.

Sääntöihin sidottu elämä ei koske pelkästään haaveita. Parisuhde saattaa aikojen saatossa muutenkin muuttua sellaiseksi, että siitä tulee hyvin ahdas. Toinen on mustasukkainen, vahtii, kyttää ja pitää yksipuolisesti kiinni omista oikeuksistaan. Sääntö-Sakari (sukupuolesta riippumatta) saattaa kertoa, mikä on viikko-ohjelma, koska saat mennä suihkuun, koska on seksin aika ja niin edelleen. Sakarilla on jäykkä mieli, joka ei salli ex tempore-juttuja eikä pysty joustamaan ja olemaan todellinen kumppani. Sääntöjen laatija pystyy näin hallitsemaan elämäänsä ja pysyy itse turvassa.

Tekisikö sinun mieli pelastaa itsesi?

Sakarin voi olla hyvin vaikea ymmärtää sitä, että nurkkaan ahdetulla ja häkkiin suljetulla kumppanilla ei ole hyvä olla. Tämäntyyppisellä tyypillä korvat ovat usein ihan kiinni toisen tarpeille. Vaikka toinen itkisi, huutaisi, vaatisi ja kerjäisi, seisoo Sääntö-Sakari ja pitelee tiukasti kiinni lakitauluistaan. Olo voi olla kuin hämähäkin seittiin jääneellä kärpäsellä; vaikka kuinka potkii ja rimpuilee, seitistä ei pääse irti.

Itsensä kadottaneen ja sääntöihin alistuneen on todella vaikea uskoa, että hänen tarpeensa ovat oikeutettuja. Hyvin ahtaassa liitossa elävät kyselevät usein, pärjääkö tuo toinen, jos lähden ja ovatko omat odotukseni ja tarpeeni liian isoja. Mikä tuossakin sitten on mittarina? Sinun omat tunteesi. Harvoin kukaan on kohtuuttoman vaativa (sellaisiakin on) – enemmän olen törmännyt niihin, joille pieninkin oma toive tuntuu isolta vaatimukselta.

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle. Tai sitten se miten voisimme elää yhdessä ilman turhia sääntöjä. Häkin avain on sinulla itselläsi - joko käytät sitä tai jätät käyttämättä.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat