Kuva: Jaakko Kaartinen

Ajoin töistä fillarilla kotiin oikein nopeasti. Menin kuin tuulispää, koska laskeskelin, että saattaisin ehtiä kohtaamaan pyörätiellä rakastettuni matkalla kaupungin suuntaan. Se onnistuikin tosiaan, keskellä siltaa, ja ehdin saamaan häneltä pari nopeaa suukkoa.

Halusin nähdä hänet, koska siitä tulee niin kiva olo. Ja oi voi, miten ihanalta hän näytti. Jäin katsomaan hänen peräänsä ja nautin jokaisesta kuluvasta sekunnista, kunnes hän oli hävinnyt risteyksen taakse.

Hän on minusta niin vetävä, etten voi mitenkään käsittää sitä! Se on minulle vain niin täysin ilmeistä, ja olen aivan lumoutunut ja lätkässä häneen. Jotenkin vain aivan täydellinen match. Samantyyppinen tunne kuin kun pitkän räntäisen työputken jälkeen lomamatkalla pääsee perille, avaa parvekkeen oven ja astuu kirkkaaseen aurinkoon ja turkoosin meren partaalle: no nyt on niin kuin pitää!

Eilen juttelimme illalla keskenämme kaikenlaista mielessä olevaa. Puheeksi tuli myös kokemus kasvusta ja jäimme puhumaan siitä. Hyvin yhteen sopiminen ei ole vain sitä, että kaikki tuntuu loksahtavan vaivattomasti yhteen juuri tässä hetkessä. Kun tarina meistä on ollut olemassa vuosien ajan, ainakin yhtä tärkeältä tuntuu, että sovimme hyvin kasvamaan yhdessä.

Ajattelen sen tarkoittavan, että tämä rakastamani nainen sopii täydellisesti houkuttelemaan minusta esiin kasvamista. Hän on sellainen avain, joka avaa minussa kaiken, sellaisenkin, mistä en mitään tiennyt. Ja sitten hän saa tuntemaan, että olen parhaimmillani taas ja taas ja taas.

Emme sopineet hyvin yhteen vain silloin kun katsoimme toisiamme silmiin ja aloimme keskustelun ensimmäistä kertaa. Olemme sopineet yhteen koko matkan ajan niin hyvin, että nyt olemme tässä, ja olen hulluna häneen.

Olen hyvin onnellinen, haluan kertoa sen ääneen. Täällä ihminen täynnä tunteiden kohinaa rakastettuun! Elämä ei ole olemista kivenä, jonka pitää löytää lokosensa kalliosta. On hyvää yhteen sopimista, että ei tarvitse lukkiutua muuttumattomaksi pitääkseen yhteen sopimisesta kiinni, vaan päinvastoin, että saa kasvaa ja muuntua silmiin katsoen, vallattomasti, niin kuin leikissä muunnutaan.

Yhteinen leikki, sillä tavalla yhteen sopimista. Parhaat leikkikaverit, kasvukumppanit, rakastavaiset, kaarnaveneellä retkellä iloisella purolla. Seikkailu jatkuu, meidän matka.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat