Kirjoitukset avainsanalla rakkaussuhde

Kuva: Wonderwoman

Olimme juhlissa tänään, veljeni tekemän dokumenttifilmin ensi-illan jälkeen. Olimme siellä kaikki: minä, rakastettuni ja lapseni, ja kaikki muut juhlijat, sukulaiset ja tuttavat ja lukuisat tuntemattomat.

Tällaiset tilanteet ovat niitä, joissa syntyy ristiriitoja ja riitoja tai onnellisuutta. Klassiset tilanteet.

Onnellisuutta syntyi, monella tapaa. Oli hauskat juhlat, paljon monia keskusteluja eri puolilla huonetta, ja aika ajoin katselin sinne, missä rakastettuni ja lapseni seisoivat puhelemassa vuolaasti keskenään. Kun meidän katseemme kohtasivat, rakastettuni lähetti minulle lentosuukon.

Kävelimme yhdessä loppuillan Helsingin läpi metrolle, ja lapset lähtivät omaan suuntaansa, me toiseen. Kotimatkalla kävimme läpi kaikkea sitä, mitä he olivat keskenään puhuneet ja mitä ajatuksia se nosti mieleen.

Kun siinä kuljettiin, minä ajattelin mielessäni, miten paljon rakastan kaikkia heitä, ja miten syvästi iloinen olen siitä, millaisen suhteen he ovat keskenään rakentaneet.

Ja sitten mietin, että on todella liikuttavaa havahtua uudestaan ja uudestaan siihen, että voi luottaa kumppaninsa aikuisuuteen, persoonaan ja viisauteen siinä, miten hän vie eteenpäin tuollaista haastavaa ja monimutkaista suhdetta.

Liikutuin, ja ajattelin tätä.

Rakkaussuhde on avautumista, antautumista ja kaikkea tuota, koska se on myös turvaa. On jokin turvan tunne, joka vie kaikkea eteenpäin. Vaikka siihen syöksyttäisiin kuinka päistikkaisesti, se on siellä. Lähtökohtaisesti on oltava olemassa luottamus toiseen ihmiseen ja sen luottamuksen muodostama turvallisuuden piiri.

Parisuhde on ehkä sitten tuon muodostuneen rakkaussuhteen elämistä arjessa, eli joka päivä, kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa. Jos on onnekas, ja jos onnistutaan etenemään oikeilla, tarpeellisilla tavoilla, alkuperäinen luottamus ja turvan tunne säilyy, kehittyy laajemmaksi ja vahvistuukin entisestään.

On sanomattoman arvokasta, että voi olla turvassa toisen kanssa. Tarkoitan, että voi olla sisäisesti turvassa, omana itsenään, oman elämänsä asioiden äärellä turvassa toisen kanssa.

Se tuntuu hyvältä. Luottamus tuntuu hyvältä. Syvän, elämää kannattelevan turvan kokemus omassa rakastetussa tuntuu kallisarvoiselta, korvaamattoman hyvältä.

Eikö juuri näin pitäisi ollakin? Eikö tämä olekin juuri se, mitä ihmisen olisi syytä saada odottaa itselleen rakastaessaan ja jakaessaan toisen kanssa kaiken, mitä on?

Tuollainen rauhallinen luottamus ja turva, jota toinen ihminen kykenee luomaan, on ravitsevaa. Se on paras kasvun alusta, mitä on. Sellaisen ihmisen kanssa voi olla vaivaantumatta, luontevasti, vapaana.

Kun ajattelen, millaista oli katsoa rakastettuani noissa juhlissa ihmisten lomassa, keskustelemassa lasteni kanssa, tunsin, miten rakkauteni häntä kohtaan syveni taas yhden päivän verran lisää. Kiitos hänelle tästä. Niin sydämellinen ja fiksu ihminen.

 

Terveisin JK

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen yksin kotona ja katselin peilistä kasvojani, piirteitäni. Takaisin katsoo mies, jonka tunnistan. Levollinen ilme. Hymyilee. Näyttää valoisalta.

Kun katselen ympärilleni tässä olohuoneessa, kaikki huonekalujen paikat ja tavarat, jotka arki on kädestään laskenut pöytätasoille ja sohvan käsinojalle, kirjojen peittämät seinät ja ikkunat, pyykistä tulleet paidat kuivumassa henkareissa vaatekaapin ovien avainten varsista – kaikki nämä värit täällä ja tämä tilan ja paikan rytmi on minun kotini. Tykkään tästä.

Samalla tavalla kuin tämän kotini, rakastettuni on antanut minulle oman itseni. Siksi peilikuvassa on valoisa mies.

Jos astelen täällä hiukan, tuntuu kuin katselisin sisältä päin ajatuksiani hänestä ja meistä: ääneen esittämiänne ideoita ja toiveita tekemisistä ja toisaalta jo koettuja asioita. Koti on meidän elämämme ympäröimä. Minä olen meidän elämämme ympäröimä.

Peilikuva on valoisa, koska tässä on niin hyvä olla. Tässä on niin hyvä olla, että tuntuu hyvältä olla minä.

Rakastettuni on saanut minussa aikaan monta asiaa, mutta esimerkiksi nämä kaksi: hän on tehnyt oloni hyväksi. Ja se on saanut aikaan sen, että olen alkanut katsoa itseäni hyväksyvästi. Hän rakastaa minua. Minäkin uskallan rakastaa minua.

Tässä on tosiaan käynyt tällainen puutarhailmiö: hän on kastellut penkkiä ja on noussut kukkia. Sillä tavalla yhden rakkaus ja läheisyys ja hellyys ja huomio voi saada toisen hehkumaan.

Katselin makuuhuoneen ikkunasta männynlatvoihin ja ajattelin, että nämä ovat niin perin hyviä aikoja elämässä. Jos en olisi niin iloinen siitä, olisin huolissani, että ne kuluvat – otammeko varmasti irti kaiken minkä voimme tästä onnellisesta? Se kysymys on elämän rajojen kysymys, mutta näyttää uivan jossain kaukana täältä.

Tässä kodissa on hyvä suojainen tila. Minusta se tulee siitä, että vaikka hän lähti aamulla töihin, illalla hän tulee takaisin ja sillä välin hänen ihmeensä tuntu on täällä läsnä. Minulle hän on läsnä tässä nojatuolin sylissä nyt, ja tässä kodin hiljaisuudessa, iltapäivän hämärtyessä odottamaan, että vähän myöhemmin meidän keskustelumme ääni kuljeskelee huoneesta toiseen ja värillisiin lamppuihin sytyttämämme valo heijastuu ikkunoista sisäänpäin.

Hän tekee minulle hyvää. Tässä on hyvä. Nauramme paljon. Hän hehkuu kultaa, ja minäkin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän makuuhuoneessamme kukkivat orkideat ikkunalaudalla. Ulkona satoi tänään syksyn ensimmäinen räntä ja paksut harmaat pilvet täyttivät taivaan, mutta orkidean nuput paisuvat ja kukka toisensa jälkeen avautuu esille.

Tämä on hyvä paikka niille. Valo on kaunis, ikkuna lounaaseen päin. Me hengitämme rakkautta kiihkeästi ja nuo kukat nauttivat.

Ja rakastettuni hoitaa noita kukkia. Ihmekös se siis on, että ne voivat hyvin - tunnenhan minäkin, kuinka hyvin voin hänen kanssaan. Rakastava ihminen saa toisen kukkimaan. Hän saa minut kukoistamaan. Jos satun katsomaan peiliin ohimennen, ajattelen, että kuten orkideat, näytän onnelliselta. Se on kaiken sen huomioimisen ja huolenpidon seurausta, jota saan nauttia.

Rakkaus on uutta luovaa. Se saa aikaan mielen liikkeitä, sisäistä lämpöä, korjaantumista, rakentumista, avautumista, avartumista. Se ruokkii elämää.

Teen rakkausrunon. Sanon hänelle näin: pidät minusta huolta. Sinä et unohda minua paleltumaan kylmenevälle parvekkeelle. Puhut minulle. Minä teen sinulle kukkia. Talvikin on pehmeä luonasi. Nautit minusta. Olen silmäteräsi.

Rakkauden äärellä havahtuu siihen, että tosiaan olemme eläviä. Rakastettuaan lähelleen painaessaan pitelee sylissään elämää. Kokonaista elämää. Paina pääsi toisen rinnalle, sulje silmäsi ja etsi hänen sydämensä ääni. Hengitä sen tahtiin. Se on elämän tahti.

Huomenna aamulla nousen ja kävelen keittiöön, teen väkevän kahvin, vaahdotan maidon ja kaadan helläksi vuoristoksi kuppeihin. Vien ne meille sänkyyn. Se on yksinkertainen kahvikupin muotoinen rakkausruno. Kun hän hymyilee ja puhuu minulle aamuisia asioita kahvikuppia pidellen, kukkia aukeaa lisää.

Rakkaussuhde on mahdollisuus vaalia ja ruokkia elämää. Se on välitön, jatkuva mahdollisuus kasvattaa kukkia, lempeästi houkuttaa niitä esiin, kuljettaa sormia pitkin terälehtien reunoja. Voit tosiaa tehdä sen toiselle.

Kasvua voi tapahtua juuri tässä, keskellä tätä suhdetta, meissä. Tarkoitan kasvua kohti valoa ja vettä, ravintoaineita, hyvää ilmaa. Ja kasvusta puhuminen kuulostaa ehkä työläältä; oikeastaan tarkoitan kukoistusta. Kukkajuhlaa. Onnellista tasapainon tunnetta, jossa tuntuu yltäkylläiseltä.

Kun katson rakastettuani ja mietin hetken sitä mitä näen, tunnen tosiaan yltäkylläistä hyvää oloa.

Eikä tarvitse kysyä, mihin näitä kaikkia kukkia tarvitaan. Ne ovat, ja kiitos siitä! Ne ovat elämän parasta, ne ovat sen ydintä. Näin hyvältä tuntuu toisen rakkaudessa. Näin hyvältä tuntuu elää. Näin hän saa minut tuntemaan. Tällaiseksi hän on minut saanut. Tällaisena hän minut saa.

Kun sanotaan, "hoida parisuhdetta", ei pidä jäädä ajattelemaan, että kyse on sen hengissäpitämiseen rajoittumisesta, sinnittelemisestä. Kysehän on siitä, että taitavasti ja antaumuksellisesti hoitaen kasvattaa niin paljon kukkia, että niiden paljouden keskellä purskahtaa iloiseen nauruun. Että saa hurmaantua jokaisen uuden kukinnon ääreen, ja nauraa ilosta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat