Kirjoitukset avainsanalla haavoittuvuus

Moni meistä on parisuhderintamalla joutunut haavoittumaan. On petetty, jätetty, lytätty itsetuntoa ja lähdetty menemään selitystä jättämättä. Kirsikkana kakun päällä saattavat ne lukemattomat Tinder-treffit, jotka ovat jättäneet ilkeän muistijäljen siitä, miten kelpaa kyllä vällyjen alle, mutta ei kumppaniksi.

Erot ja muut hylkäämiskokemukset saavat ihmisen varovaiseksi. On viisastakin suojautua uusilta mahdollisilta haavoilta. Itsetunto ei kurjien kokemusten jälkeen ole välttämättä mitä parhain eikä luottamus ihmisiin kohdillaan. Moni parisuhteessa elänyt ja haavoilla ollut kuitenkin kaipaa parisuhdetta, joskus melkein epätoivoisesti.

Parisuhteeseen lähteminen on aina riskipeliä. On aina mahdollisuus vahvistumiseen tai uuteen haavoittumiseen. Olo on suhteen alussa kuin sotaan lähtevällä. Joko selvitään hengissä tai haavoitutaan taas. Onneksi parisuhdekuollut tai –haavoittunut nousee melkein aina ylös. Niitäkin on, jotka invalidisoituvat vaikeassa parisuhteessa ja toipuminen tuntuu melkein mahdottomalta. Ja siltikin voi selviytyä – täytyy vain löytää oikea apu ja halu toipumiseen.

Mutta mistä löytyy kumppani kaiken koetun jälkeen?

Itse uskon siihen, että parisuhde tulee sitten, kun on oikea aika siitä huolimatta vaikka istuisit kotona kutomassa sukkaa ja kävisit vain lähi-Alepassa etkä muualla. Niin se vaan rinssi tai rinsessa tulee sillä kauppareissulla vastaan, koska ”Joku” on niin järjestänyt. Ja jos tuntuu, ettet voi tavata ketään, koska et käy missään, lähde ihmisten ilmoille! Etsiydy sinne, missä voit tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Ja hei, odottamisen ajan voi käyttää hyödyllisesti. Työstä vanhat suhteesi niin, että tiedät, mitä niissä ihan oikeasti tapahtui. Kuka teki ja mitä ja mistä syystä. Työstä viha, suru ja katkeruus. Vihainen ihminen vetää puoleensa vihaisia ihmisiä.

Vahvista itsetuntoasi tekemällä itsellesi hyviä tekoja ja kirjoittamalla listaa hyvistä puolistasi. Jos itsetunto on suhteeseen lähtiessä kovin heikko, haavoittuukin helpommin.

Odottamisen olotilassa mieti myös, mitä oikeasti parisuhteelta ja kumppanilta toivot. Sinun ei tarvitse tyytyä vähään tai ei juuri mihinkään vaan saat sen, mitä haluat, jos tiedät, mitä olet etsimässä. Kun hälytyskellot kilisevät, kuuntele niitä. Täytyy oikeasti tietää, mitä haluaa, muuten parisuhde”markkinoilla” elää kuin sokea ja toivoo, että joku, kuka tahansa, poimii mukaansa.

Jos mahdollista liiku, syö hyvin, nuku, työstä itseäsi, harjoittele avointa viestintää ja sillä tavalla kaunistu – sisäinen hyvä olo näkyy ulospäin. Mitä tyytyväisempi olet itseesi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vedät puoleesi itseään kunnioittavia ihmisiä ja uskallat astua suhteeseen – haavoittumisen uhallakin.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pieni huolenpoikanen hiipii mieleen, kun ajattelen suhdetta, missä ei koskaan riidellä. Näitäkin tarinoita kyllä silloin tällöin kuulee.

Ihmisten tarpeet ovat erilaisia, parisuhteissakin. Yhdelle riittää se, että olla möllötetään ja eletään arkea sen enempää puhumatta. Toiselle yhteyden luominen monella tasolla on tärkeää. Kun tarpeet kohtaavat, on osapuolilla pääsääntöisesti varmaan aika hyvä olla. Pientä vääntöä saattaa tietysti tulla siinä kohtaa, kun toisen tarpeet muuttuvat ja ihminen kasvaa ja kehittyy eri suuntaan kuin toinen.

Suhteessa jossa ei olla avoimia muutenkaan, ei voi syntyä riitoja. Konfliktien pelko ohjaa joskus parisuhteen osapuolten toimintaa. Vaikeiden asioiden väistely ja välttely ovat saattaneet kehittyä niin taidokkaaksi näytelmäksi, ettei riitoja todellakaan pääse syntymään. Itse epäilen, ettei riitelemättömien suhteessa pääse syntymään oikein paljon muutakaan.

Jos parisuhteessa eletään avoimina ja ilman naamioita, syntyy varmasti myös riitaa. Tunteet kuohuvat ja asioista voidaan puhua joskus isoonkin ääneen. Joskus omia tarpeita joutuu tuomaan julki ”isoilla kirjaimilla” kuten äitini tapaa sanoa :) .

Itseäni kiinnostaa riitelyn äärellä juuri se, että ei riidellä ja mitä siihen liittyy, mutta se vasta kiinnostaakin, myös henkilökohtaisesti, miten riidellään.

Olen nimennyt ego-tappeluksi riitelemisen tavan, jossa kilpaillaan palkintosijoista. Kun ylpeys, voitontahto ja niskan päälle asettuminen ohjaavat riitelyä, ollaan minun käsitykseni mukaan riitelyssä aika ikävässä lähtökohdassa. Suurin osa riitelystä taitaa olla tätä tyyppiä. Kovin pitkälle ei riitelyssä päästä, jos puhe on tätä mallia: ”Sä se jaksat jankuttaa näistä asioista jatkuvasti”, johon toinen vastaa: ”No etpä sinäkään mikään pulmunen ole”. Ja homma jatkuu: ”Mitä sä tollakin taas tarkotit, eiks tästä puhuttu jo viime viikolla?” ja toinen: ”Toi on just niin sun tyyppistä, kaivelet vanhoja ja syyttelet mua”.

Valtataistelulla ei pitäisi olla sijaa parisuhteessa. Turhautumisen aste nousee jo pelkän esimerkin kirjoittamisesta. Näihin riitoihin mennään ego eikä rakkaus edellä. Ego pelkää, on ylpeä, kerskuu,  pöyhkeilee ja käyttäytyy sopimattomasti. Egon hiljentäminen on rakkaudellisen asenteen omaksumista ja vastuun ottamista.

Miten rakkaus riitatilanteessa voisi toimia?

Vaikka toinen valitsee aloittaa riidan hyökkäämällä, ei vastauksen tarvitse olla hyökkäävä. ”Okei, ymmärrän, että sulla keittää nyt yli. Oo kiltti äläkä hyökkää, voisitko kertoa, mistä ihan oikeasti on kysymys?” ”Kiitos kun sanoit asiasta, en oo itse tajunnut, että käyttäydyin tuossa tilanteessa ikävästi, voidaanko jutella tästä enemmän?”. ”Yritettäiskö olla tässä tilanteessa kumppaneita eikä toisiamme vastaan?”.

Rakentavan riitelemisen opetteleminen on minusta erittäin kiehtovaa ja todella haastavaa. Kun oma kiukku meinaa nousta ja nouseekin ja se on tietysti täysin sallittua, miten toimia kuitenkin rakkaudellisesti? Rakkaus tässä tarkoittaa rakkautta itseä kohtaan, tietynlaista nöyryyttä, toisen kunnioittamista, myötätuntoa ja yhteisen hyvän ymmärtämistä riitelynkin keskellä. Minusta vastuullinen ja rakkaudellinen riitely on avoimuutta, haavoittuvuuteen ja henkiseen alastomuuteen asettumista, yhteyden luomista ja parhaimmillaan kumppanuutta vahvistava asia. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat