Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Kuva: Jaakko Kaartinen

Yksi seikoista, jotka yhdistävät minua ja rakastettuani, on syvä kiintymys sanoihin, tekstiin, kielelliseen ja kirjalliseen ilmaisuun. Se on oikeastaan yksi niistä asioista, jotka vetivät meidät yhteen, ja kielen taioin me olemme toisemme toisiimme punoneet.

Juuri tänä iltana olimme katsomassa Juha Hurmeen Lemminkäinen-näytelmää kaupungilla. Hurmeen kyky kirjoittaa on niin mahtava! Nautimme ja nauroimme makeasti. Välillä katselin rakastettuani vieressäni, koska hän oli niin hirmuisen kauniina siinä. Sitten ajattelin, miten valtavan onnelliseksi minut on tehnyt se, että saan jakaa hänen kaltaisensa ihmisen kanssa kaikki tällaiset tekstit.

Näytelmässä sanottiin, että kieli on tavallaan meidän ulkopuolellamme, ja toisaalta meidän sisällämme. Kielen kautta ajatuksia koetetaan muotoilla ja toiselle välittää. Ne tulevat meihin sanoissa ja sanomisen tavassa.

Että jakaa toisen kanssa ilon sanojen mahdollisuudesta ja täysosumista, on nautinnon jakamista. Me kahdestaan paikallistamme maailmaa ja sen loputonta komiikkaa ja vakavuutta aika paljon sanojen kautta. Tekstinsirpaleiden, ajatuksen mittaisten tekstien, säkeiden, iskusanojen, riimin sointujen ja vanhojen mainosten nostalgisten sloganien kautta. Osoittelemalla ja jakamalla niitä toisillemme, jakamalla sanat maailmassa me jaamme keskenämme maailmaa.

Minulle on myös nautinto saada seurata sitä, miten hauskasti, kirkkaasti ja oivaltavasti rakastettuni käyttää kieltä. Miten tarkasti hän kykenee käyttämään sanoja.

Hänen sanojensa kautta minä seuraan hänen ajatuksiaan, niitä pitkin yritän hänen sisäiseen maailmaansa. Kun hän puhuu tai kirjoittaa minulle, toinen kokonainen havainnon ja mielteiden maailma on minulle esillä.

Jotta voi nauraa samalle asialle, se pitää ensin jakaa. Tai että voi innostua samasta ideasta, se pitää yhdessä puhua selväksi. Että hän puhuu minulle, jakaa minun kanssani ja tekee minun kanssani selväksi, tekee minusta hänen omansa.

Minulla itselläni on niin paljon kerrottavaa hänelle. On niin paljon sanottavaa, ja koko ajan sitä tulee lisää. Elämä on niin monipuolinen ja innostava ja värikäs, ja minä tunnen sisälläni niin runsain mitoin, että voisin puhua ja tekstata ja muotoilla lauseita hänelle lähes lakkaamatta. Tasapaino löytyy siitä, että pidän kuitenkin hänen sanoistaan vielä enemmän kuin omistani. Voisin kuunnella häntä paljon pidempään kuin puhua itse.

Niin sanat soljuvat. Yhteisen innostuksen, innoituksen, syvän vakavuuden, hupsuuden, erotiikan virityksen sanat. Onneksi, onneksi meillä on kieli.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Jos olisi olemassa omia supervoimia rakkaussuhteisiin niin minkä sinä valitsitit? Ja miksi? Pystyisitkö esimerkiksi...

...lukemaan toisen ajatuksia? Hetkissä, jolloin hän selkeästi odottaa sinun niin jo tekevän tai vaihtoehtoisesti jättää jotain mielestäsi oleellista kertomatta.

...välittämään ajatuksesi ja tunteesi telepaattisesti? Hetkissä, jolloin kumppanisi ei selkeästi osaa niitä itsestään lukea tai kiukku on jo yltynyt niin suureksi, ettei puhetta pysty enää tuottamaan.

...muuttumaan näkymättömäksi? Kun luvatut askareet ovat jääneet tekemättä tai puolison käytös ihmisten ilmoilla hävettää liikaa.

...taikomaan suojakilven? Kun pelottaa tai sattuisi liikaa.

...loihtimaan toisen levälleen jättämät tavarat pois tai vaihtoehtoisesti hänen puolelleen sänkyä? Sillä pyynnöt eivät ole selvästikään riittäneet.

...pysäyttämään tilanteet hetkeksi? Silloin, kun sanat karkaavat tai ei vaan pysty.

...kääntämään näkökulmaa päittäin? Niihin hetkiin, kun on vaan liian vaikeaa uskoa tai nähdä itsessä sen mitä toinen näkee.

...hypnotisoimaan katseellasi? Jotta kaikki sujuisi mukavammin.

Tai tekemään jotain aivan muuta?

Ja ennen kaikkea, miksi haluaisit juuri kyseisen supervoiman? Kenties vastaus siihen voi ohjata pysähtymään hyödyllisten asioiden äärelle. Auttaa löytämään suhteen haastavia asioita tai heikkoja kohtia. Asioita, joiden työstämisestä voisi olla hyötyä. Myös ilman supervoimia.

Uteliain terveisin, Mio

P.s. Vinkkaa ihmeessä myös itse keksimäsi suoervoima kommentteihin. Kenties se kuvaa täydellisesti myös jonkun muun toiveita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Wallasvaara

Jokaisella on tarve olla rakastettu

Kaikki me kaipaamme rakkautta. Parisuhteessa sujahtaa niin huomaamatta sellaiseen olotilaan, jossa kadottaa osan itseään. Ehkä kaikille ei käy niin, mutta yllättävän monelle kyllä. Ajan myötä voi käydä niin, että itsestä on jäljellä enää kuin kalpea aavistus alkuperäisversiosta. Moni kyselee parisuhteen päätyttyä, että miten annoin itselleni käydä niin. Tuossa kohtaa voi olla aika armollinen itseä kohtaan. Ihminen sopeutuu pikkuhiljaa eikä siksi huomaa, mitä tapahtuu. Siipi kerrallaan vain tippuu pois eikä lintu enää tiedä osaavansa lentää.

Parisuhteessa elävät pyrkivät sopeuttamaan itsensä toiselle sopivaksi

Tarve tulla rakastetuksi on niin suuri, että ihminen alkaa katsella toisen silmistä ja koko olemuksesta sitä, mikä on hyväksyttyä ja muuntautuu huomaamattaan toiselle sopivaksi. Joskus toinen ei määritä oikeasti, mitä toisen tulisi olla vaan lapsuuden silmälasit nenällä voi tulla kuvitelma siitä, mitä toisen kanssa voi olla ja miten ei. Siksi kommunikointi, jatkuva viestintä on ihan välttämätöntä. Muuten kumpikaan ei oikeasti tiedä, missä mennään.

Kyse ei välttämättä ole kovin ihmeellisestä asiasta, väärinkohtelusta tai muusta. Toisen kireä ilme, jokin hienovarainen vihje siitä, että se mitä sanoo tai tekee, saavat parisuhteessa elävät jättämään itsestä osia pois ja ehkä kasvattamaan itseen jotain, mikä ei olekaan ihan juuri minä itse. Vähän kuin alkaa elää toisen elämää eikä pidä huolta omista tarpeista vaan uhraa itsensä parisuhteen alttarilla. Miellyttäjä-marttyyreita on tämä maa pullollaan. Moni unohtaa itsensä, jotta ei tulisi hylätyksi.    

Ero voi palauttaa itsen äärelle

Nykyään puhutaan erohehkusta ja luulen, että hehku liittyy juuri tähän ilmiöön. Moni eroava itse asiassa eroaa siksi, että haluaa päästä eroon omasta sopeutumiskäyttäytymisestään. Ero on ensin iso järkytys. Järkytys kestää aikansa, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua olo muuttuu monella ihan toisenlaiseksi. Muutoksen näkee olemuksesta – hehku on minusta ihan oikea sana. Minultakin kysyttiin joskus aika pian eron jälkeen, että mitä on tapahtunut, kun näytät niin säteilevältä. Oli hassua vastata tuohon, että ehkä hehkun siksi, että olen eronnut ja tuntuu kuin olisin löytänyt itseni taas.

Ihan oikeasti hyvä parisuhde säilyy ja jotenkin epätyydyttävä hajoaa. Ei voi olla niin, että vain toisella osapuolella on hyvä ja toisella huono suhde. Jokin epätasapaino on pakosti olemassa, jos vain toinen jäisi ja toinen lähtisi. Tuohon epätasapainoon moni jätetty herää vasta eron jälkeen ja kiittää jättäjää myöhemmin rohkeudesta päättää suhde, joka ei oikeasti ollut kaikilta osin kunnossa. Mutta...Jos ei ole tietoinen omasta tyylistään sopeutua toiselle sopivaksi, voi käydä ja usein käykin niin, että sama tyyli periytyy uusiin suhteisiin. Siksi on hyvä työstää eletyt suhteet edes jollain tasolla ennen seuraavaan suhteeseen astumista. 

Älyttömän moni kertoo siitä, että eron jälkeen alkoi hämmästyttävä matka itseä kohti. Ja kyllähän sitä ihminen hehkuu ja kukoistaa, kun pääsee tutustumaan ja rakastumaan uuteen ihmiseen – itseensä. Saman työn voi tietysti tehdä parisuhteen aikanakin, mutta eron yhteydessä itsensä pienentämiseen vasta usein herätään. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta isoin juttu onkin itsensä rakastaminen. Itsensä rakastaminen on sitä, että seisoo itsensä rinnalla eikä pyri muuntautumaan kameleontin tavoin muille sopivaksi.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakkaussuhdekuvion moottori on lemmen jano. Jos parisuhde on rakkaussuhde, parisuhdekin on olemassa siksi, että toinen on itselle haluttava. Ajattelin tätä aamulla metromatkalla luettuani Jari Erhnroothin kolumnin sarjarakastumisesta.

Erhnrooth kuvaili rakkauskuvioitaan, jotka johtavat uudestaan ja uudestaan pois latistuvista liitoista, kohti uutta intohimoa uuden ihmisen kanssa. Se on aika rohkea kolumniteksti. Minua kiinnosti siinä ihmisen sisäiselle vapaudelle annettu merkitys: ei pitäisi muodon vuoksi tyytyä laimeaan elämään, kun tuolla jossain kevät jo kohisee. Kuumalle rakkaudelle eläminen on itsensä toteuttamista vapaana.

Kertoilin tänä samaisena aamuna itse rakastetulleni, miten hän kohisuttaa minua. Se on aika arkinen asia, koska kohina minussa on käynnissä joka päivä. Olemme keskustelleet vuosien mittaan kaikenlaisesta mahdollisesta hyvin paljon, mutta enemmän kuin mistään muusta olemme puhuneet intohimosta ja sen toteutumisesta.

Minä puhun siitä hänelle paljon, koska ajattelen intohimoa ja intohimon tunteita itsessäni paljon. Ajattelen niitä, koska ne ovat olemassa. Olen rakkaussuhteessa, koska olen rakastunut kumppaniini intohimoisesti. Hän herättää minussa jatkuvaa intohimoa.

Ajattelen, että suhteet ihmisten välillä, mutta erityisesti parisuhteet ylläpitävät ihmisessä jonkinlaista peruskokemusta siitä, millaista on olla minä. Puhutaan vaikka dynamiikasta, joka niissä suhteissa vallitsee. Se on varmaankin mahdollisuuksien ja vuorovaikutuksen summa. Mahdollisuudet vaihtelevat eri aikoina kahdenkin ihmisen välillä. Vuorovaikutusta puolestaan voi aina kehittää.

Joskus puhutaan kukoistamisesta – että toinen ihminen saa minut kukoistamaan. Epäilemättä intohimo ja kukoistaminen liittyvät toisiinsa.

”Verevä” on hyvä sana parisuhteesta, joka on intohimoinen. Verevä, kohiseva, ravistava: olen onnellinen kaikista näistä asioista, joita saan tuntea rakastaessani. Peruskokemus. Minä toteudun tässä vapaana ihmisenä näin. Erhnroothin ajatus intohimorakkauden tärkeydestä tuntuu minusta sellaiselta, johon on helppo liittyä.

Eri ihmiset ehkä löytävät eläimellisen kohisevan rakkauden eri tavoin. Minä olen varma, että omat tunteeni ja tuntemukseni kietoutuvat monimutkaisella tavalla juuri rakastettuuni. Tai pikemminkin niin, että hän on monimutkainen avain, joka loksauttaa minussa auki esteet ja padot. Juuri tätä mietin jokaisena päivänä ainakin pariin otteeseen, koska kokemus on niin hämmentävän selvä ja voimakas. En lakkaa hämmästelemästä, mitä hän saa minussa aikaan. Nimenomaan hän saa aikaan jotain erityisempää kuin kukaan muu.

Minulle tämä lemmen jano ja halun tunne tässä rakkaussuhteessa on aarre. En usko, että sitä voisin omalla tahdollani luoda. Se on peräisin tuosta ihmisestä ja minusta ja meidän välisestämme matchista. Mutta edellytyksiä ja tilaa sille voi ylläpitää ja kehittää ja laajentaa ja suojella. Sillä tavalla intohimo niveltyy kaikkiin parisuhde- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja kommunikointiin ja muuhun.

Järki yrittää toimia, jotta halu voisi olla valloillaan. Yhdistelmä tekee minulle tästä rakastamisesta mielenkiintoisinta, mitä elämä tarjoaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat