Kirjoitukset avainsanalla vastuullisuus

”Mikset sä ikinä…”

”Voisit edes joskus…”

”Miks sun aina täytyy...”

Ja muita syytöksen alkuja, mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia. Pysähdyin itse erään riidan äärelle ja siitä se ajatus sitten lähti. Riita on aina reaktio johonkin. Kun reaktio on pahimmillaan, se ohjaa meitä emmekä me reaktiota. Riiteleminen itsessäänkin saattaa herättää tunteita, esimerkiksi hylkäämisen pelon.

Mitä jos seuraavan riidan tuoksinassa kokeilisit seuraavaa ”viiden kohdan ohjelmaa”:

Anna reaktion tulla, huuda pahin ulos

Jos kiukuttaa,  kiukkua. Riitelytunne on usein jokin vihaa muistuttava tunne. On aika kohtuutonta vaatia tässä kohtaa sitä, että viestii minä-viestein tai muuten rakentavasti. Siitä vaan tööttäät ulos sen, mitä on tulossa. Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Ja lapset pitää ottaa huomioon.

Anna tunteiden tuntua

Kun olet huutanut kiukun ulos, istu alas, hengittele. Ja vajoa siihen tunteeseen, mikä sisälläsi ihan oikeasti velloo. Vihaan sidottu tunne saattaa peittää alleen ne todelliset tunteet. Se tunne mitä tässä kohtaa lähestyt, voi olla sellainen, mitä on vaikea hyväksyä ja tuntea. Tunne silti. Jos et muuten pysty tuntemaan tunnetta, aisti kehoa – keho tietää kyllä, mistä on kysymys. Hyväksy tunne ja hellittele sitä mielessäsi; tunne haluaa kertoa sinulle jotain. Älä analysoi tunnetta vaan tunne tai aisti tunne, anna tunteen tuntua.

Pysähdy ja kuuntele itseäsi

Pysähdy miettimään, mitä juuri huusit, kaikki ne klassiset lauseet. Onko lauseissa jotain edellisistä riidoista tuttua? Kuuntele itseäsi tarkkaan.

Tunnusta itsellesi todellinen tunne tai ajatus

Mitähän mahdat ihan oikeasti huutaa? Mikä riidan todellinen sanoma sinulle itsellesi on? Ihmissuhteiden tarkoitus ei ole toimia likapyykkikoreinamme vaan ne mahdollistavat oman kasvumme ja parhaimmillaan tuovat valoon kipeimmät kipumme. ”Miksi sä aina” kääntää katseen itsestä poispäin eli emme pysty ottamaan vastuuta omasta tunteestamme.

Riidassa voi  kestoaiheena olla esimerkiksi se, ettei toinen puhu. Tärkeä huomio mutta vielä tärkeämpää on se, minkä reaktion toisen puhumattomuus itsessä herättää. Merkitseekö puhumattomuus esimerkiksi sitä, että sinut jätetään yksin selviytymään silloin, kun kaipaat toisen tukea? Ettet koe olevasi toiselle tärkeä? Ja mistä nuo tunteet ovat peräisin? Ehkä lapsuudesta?

Kerro toiselle avoimesti, mitä koit ja tunsit

Avoimuutta ajatellen tässä kohtaa on kasvun paikka. Kerro, tunnusta toiselle, mitä juuri koit ja ihan oikeasti tunsit. Ole mahdollisimman rohkea ja paljasta todellinen sisimpäsi, jos se suinkin on kumppanisi kanssa mahdollista. Ja jos ei ole, katsele vähän sitäkin.

Ennen kaikkea: Riitelyn keskellä ja parisuhteen vaikeissa paikoissa ole itsellesi (ja toiselle) lempeä ja armollinen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Erostani olen kirjoitellut tekstejä jonkun verran. Viimeksi otsikolla ”Joskus vaihtamalla paranee”. On ihana saada uusi mahdollisuus parisuhteen rakentamiseen. Tein neljän yksinolovuoden aikana hyvin paljon psyykkistä työtä. Isoimman surun ja sotkun jälkeen asetin tavoitteekseni sen, että ymmärtäisin lopulta, mikä liitossani ei toiminut. Jouduin katsomaan päättynyttä liittoani tarkkaan vähän joka puolelta, mutta erityisen tarkkailun kohteeksi laitoin oman roolini parisuhteessa.

Paula Ruotsalainen totesi blogitekstissään otsikolla ”Haluan kuorruttaa elämäsi rakkaudellani”, että tutkimusten mukaan parisuhteen laatu on määrääviin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa elämässä koettuun onnellisuuteen. Yksinäisten vuosien jälkeen olen hyvin paljon samaa mieltä, vaikka elämä itsekseenkin oli ihan tyydyttävää.

Elän sinkkuäitivuosien jälkeen uudessa parisuhteessa. Haaste #meillätoimii osuu sillä tavalla veikeään kohtaan, että voin kirjoittaa uudesta ja tuoreesta tietäen samalla sen, että aika voi muuttaa asioita suuntaan jos toiseenkin. Tässä kohtaa tunnen koko olemuksessani, miten hyvää hyvä parisuhde ihmiselle tekee.

Jo tämä että voin kumppanini kanssa yhdessä pohtia mikä meillä toimii, on minulle pieni ihme jo sinänsä. Kaikkien kanssa ei voi. Minusta meillä toimii tasa-arvoisuus. Koen, että olen elämässäni ensimmäistä kertaa suhteessa, josta puuttuu kaikenkarvainen vallankäyttö. On niin kiva paistatella ihmisen rinnalla, joka kannustaa ja kohottaa minua ihan pelkällä olemisellaan. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun toinen moninkertaistaa ilot ja jakaa surut, on arjen tuki ja kuitenkin suorapuheinen peili eikä mikään hyssyttelijä-lapanen :D

Itse nautin älyttömästi siitä, että ”palautejärjestelmä” toimii. Pidän tätäkin tasa-arvoisuuteen, kunnioittamiseen ja vastuullisuuteen liittyvänä asiana. Pystymme sanomaan nekin asiat, jotka harmittavat. Meillä molemmilla on taipumus sanoa, että kiitos kun sanoit tästä, tuo on kyllä totta ja tuo juttu taas ei. En ole kuullut kummankaan suusta toteamusta, joka voisi mennä jotenkin näin: ”Itte sä teet samaa ja vielä pahemmin”, ”Paraskin puhuja” ja ”Katto vaan itteäs peiliin”.

Tässä kohtaa elämääni tunnen erityistä kiitollisuutta elettyä elämää kohtaan. Jos en olisi rämpinyt liitossani ja kokenut sitä, mitä sain ja jouduin kohtaamaan, en olisi tässä nyt.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat