Kirjoitukset avainsanalla erotiikka

Kuva: Jaakko Kaartinen

Viime viikonloppuna rakastettuni kertoi minulle kirjasta, jonka oli valinnut kirjastosta kansitekstin perusteella. Se kertoi miehestä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyy keräämään eroottisia vaikutelmia puolisostaan. 

Tämä kuvaus juonesta riemastutti minua kovasti. Minulle itselleni nimittäin tuollaiset vaikutelmat rakastetustani ovat jokapäiväinen ilo. Uskaltaisin itsekin sanoa, että jos en varsinaisesti ihan keräile niitä, kiinnitän noihin vaikutelmiin huomiota tarkasti. Eroottiset vaikutelmat puolisostani ovat rakkaussuhteen ainesosia.

Niin, itse asiassa juuri tuollaiset vaikutelmat tekevät yhdessä olemisesta niin houkuttelevaa ja antoisaa. Toisen havainnointi ja tarkkaileminen eroottisessa mielessä on osa sitä virettä, joka ylipäätään muodostaa rakastavaiset.

Meidän parvekkeemme pöydällä on kukkaruukun aluslautanen, jonka rakastettuni on täyttänyt vedellä ja asettanut lintuja varten. Siinä käy aamuisin ja päivisin sinitiaisia, jotka ottavat kylpyjä. Ne seisovat astiassa ja kylpevät päristelemällä siivillään vinhasti. Vesi siroaa kimaltelevina pisaroina kaikkiin suuntiin.

Juuri samanlaisella tavalla rakastetustani siroaa eroottisia vaikutelmia. Hän tekee tavallisia asioitaan: kulkee portaissa edelläni, laittaa tavaroita reppuunsa huomista aamua varten, käy kasvopesulla, lukee kirjaa, syö iltapalaa ja siemaisee vesilasista. Samalla hänen sitä sen kummemmin tarkoittamatta, eroottisia vaikutelmia siroaa kuin kimmeltäviä pisaroita. Jos katson hänen suuntaansa, tai jos kuulen hänet tai aistin muilla tavoin, minä saan ne talteen, itseeni.

Koska olen rakastunut häneen, näen hänet sellaisessa valossa. Vai olenko rakastunut häneen, koska hänestä siroaa sellaista kimmeltävyyttä, joka lumoaa minut? Sekä että, varmaankin. Molemmat vahvistavat toisiaan. Onnellinen kierre!

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten merkitsevää ja kohtalokasta on se, mihin kiinnittää huomiota. Kun kiinnittää huomiota eroottisiin vaikutelmiin rakastetussaan, ne ovat tässä ja sävyttävät ihanuudella koko vuorovaikutusta. Sinnepäin näkee, minne katsoo. Eroottisten vaikutelmien suunnassa näkyy kiehtova halu ja suuret tunteet ja rakkauden asetelmien väkevyys. Siellä suunnassa näkyy rakastettunikin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Nyt kun sattui tällainen toukokuu, niin voi harvinaisesti päivästä toiseen tuntea auringon ja lämmön hyväilevän ihoa. Siitä tulee erityisesti mieleen, kuinka tärkeää ihokosketus ja tuollainen tuntu omalla keholla on.

Elää ja rakastaa aivan iholla, se on kevätkesää. Me tunnemme elämän itsessämme, kun tulemme ihoa myöden kosketuiksi.

Ihan kuin kevät, rakastajakin lietsoo ja kannattelee elämää toisessa ihmisessä. Ja sillä tavalla iho on rakastajan maisemaa.

Iholla viipyileminen ja iholla nauttiminen on kokonaisvaltaista. Ihokontaktin merkitys on moninkertaisesti tunnistettu ja ymmärretty välttämättömäksi ihmisen kehityksen alkuvaiheessa. Sekin tiedetään periaatteessa, miten tärkeää se on aikuisen hyvinvoinnille ja miten olennaista rakkaussuhteelle. Tietoiseen iholla rakastamiseen olisi kuitenkin varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin niitä käytetään.

Aurinkoon hakeudutaan. Kasvot nostetaan leppeää tuulta vasten. Toisen ihoa vasten painaudutaan. Näitä asioita tehdään sekä vaistonvaraisesti että tietoisesti.

Etenkin toisen ihon koskeminen on koskettajan varassa. Minä silitän toisen ihoa – siihen tarvitaan minut ja minun tahtoni tutkia sitä kosketusta ja sen kautta välittyvää aistimusta minun rakastetustani. Rakastajalla on tämä mahdollisuus antaa kosketus toiselle.

Ihon kautta saa toiselta itselleen hämmentävän, häkellyttävän lahjan: oman itsen ulottuvuuden tilassa, minun rajapintani. Ihostaan tulee tietoiseksi vain aistimuksessa. Sen aistimuksen toinen voi antaa.

Ja toisaalta, koskettamalla toisen ihoa tulee itsekin kosketetuksi. Se on jännittävää ja tärkeää vastavuoroisuutta. Koskemalla toista minä tulen kosketetuksi. Ihot leikkivät, hipovat toisiaan, olemme molemmat ihoa myöten olemassa.

Ehkä intiimin ydintä kannattaa etsiä tästä ihojen leikistä, ei pelkistetystä seksistä. Ne hetket, joissa ollaan iholla iholla, tunnistetaan ja tunnustetaan omaa itseä ja toista, silitetään ja aistitaan pyrkimättä mihinkään lopputulokseen, ovat kenties niitä hetkiä, joissa ihmiset ovat vilpittömimmin sekä toista varten että omana itsenään. Ehkä niissä hetkissä on kaikkein elimellisimmin ja todellisimmin läsnä Me.

Tämä toukokuun erikoinen lämmin sää kietoo lämpöön ja valoon koko alastoman ihmisen. Koko ihon, jonka antaa sen kosketettavaksi. Niin rakastajakin saa tehdä. Ja tulee koko iholla rakastetuksi.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Pieni kesälomamatka vei meidät Pori Jazzien konsertteihin. Kolmen päivän musiikkiputki huipentui Grace Jonesin keikkaan keskiyön hämärissä. Grace oli tosiaan huikea ja hänen esityksensä sai meidät sekä riemukkaiksi että miettimään koetun syvempiä opetuksia meille katsojille.

Mikä siinä konsertissa oli erityisen merkittävää? Ehkä eniten se tapa, jolla G astui yleisön eteen, oli ja kantoi itsensä ja esiintyi: ujostelematta, pelotta, vapaana, ylpeänä itsestään, vitsikkäänä, itse itsensä määritellen avoimen, leikkisän, vapaan seksuaalisena.

Sellaista oman itsen omistamista ja vapautta olla juuri niin kuin tuntuu, ei juuri missään näe niin ehdoitta ja suvereenisti läpi elettynä.

Itsemääräämisen kokemus ja tuntu ovat tasapainoisen parisuhteen lähtökohtia. Vasta kun molemmin puolin löytyy sekä itsetuntemusta että oman itsen määrittelyä, toinen voi alkaa huomioida ja kunnioittaa niitä. Tai lyhemmin sanottuna: vasta kun toinen itsensä näyttää, toinen voi hänet nähdä ja huomioida.

Kaikessa näyttämisessä on haasteensa. Seksuaalisuus on erityisen haastava ulottuvuus ihmisyydessä. Tarkoitan, että siihen liittyvien sisäisten solmujen, kysymysten ja häpeän tunteiden kanssa jokainen joutuu painiskelemaan kasvaessaan. Ehkäpä se on meissä niin syvälle käyvää, ettei muuten voisi ollakaan.

Ja Grace Jones sitten? Hän tuntui lavalla näyttävän, että ”tällainen minä muun muassa olen ja tällä tavalla minä leikin. Tässä on minulle mielihyvää. Minua huvittaa ja haluttaa näin ja se on hurjan iloista.” Minusta se on mahtava esimerkki ja muistutus kaikille ja muun muassa rakkaussuhteiden osapuolille.

Niin taide opettaa. Monenlaisten ehtojen ja vaiheiden pitää tietysti toteutua, mutta kukin, tavalla jolla kykenee, voisi seisoa rakastettunsa edessä ja olla avoimen seksuaalinen. Näyttää, mikä huvittaa ja miten haluttaa ja iloita siitä sekä kepeästi että syvästi. Kun siihen ei liity häpeää, on ilo itselle ja toiselle paljastaa itsensä sellaisena seksuaalisena ihmisenä kuin on. Siitä voi aueta loputon määrä riemua. Erityisesti siitä syntyy hyvinvointia itselle.

ihminen toteutuu omana itsenään myös seksuaalisesti. Mitä vapaampana voi olla omana itsenään, sitä parempaa elämää kykenee elämään. Rakkaussuhteessa mahdollisuudet sille, että kumpikin voi tutkia omaa itseään ja turvallisesti paljastaa itsensä, kietoutuvat kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ja niihin edellytyksiin, joita kumpikin on tuonut suhteeseen mukanaan.

Hyvä parisuhde on sellainen, jossa luodaan yhdessä ja erikseen tilaa kasvaa noiden edellytysten rajojen yli. Itsetuntemus syvenee, itsemäärääminen vahvistuu, leikki paranee. Kannattaa etsiä askeleita rohkaistumisessa, itse ja yhdessä.

Seksuaalisuus voi olla luovaa ja mahtavan leikkisää toteutumista omana itsenään toisen kanssa. Grace Jonesin konsertti muistutti taas, kuinka vähän siinä oikeastaan tarvitsee olla häveliäisyyden ja häpeän jäykistäviä rajoja. Se oli valoisa ja voimaannuttava muistutus.

Ehkei Grace Jonesin julkeuden ihanan kosmisiin mittoihin ole yltäminen. Mutta mihinpä rajoihin toisaalta kenenkään pitäisi tyytyä? Ja oman sisäisen seksuaalisen vapautumisen matkalla itsen omankaltaisuuden tunnistaminen ja näyttäminen toiselle sanoin, elein, iholla, pukeutuen, riisuen, pyytämällä ja tekemällä on jo aina ihmisenä olemisen juhlaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Se on fantastinen tunne. Himo on ihan elävintä olemista. Se on rakastuneena olemisen kehon puhetta.

Kehollinen rakastaminen, koko ihmisenä rakastaminen houkuttaa syventymään aistimiseen. Se on omasta kehollisuudesta tietoiseksi tulemista ja sen tunnustelua kokemuksena, aistimuksina, tuntemuksina, tunteina.

Rakastuminen ja rakastaminen tarjoavat sellaisen pyörteen, jossa aistiminen voi syventyä syventymistään. Omassa kehossa liikkuvat väreet ja kohisevat aallot vahvistuvat, kun niihin keskittyy ja ne saavat tilaa ja huomiota.

Rakastetun, himoitun lähellä tapahtuu jotain merkillistä. Ennen kuin ajatukset ehtivät muodostuakaan, keho on jo reagoinut. Säkenöinti on alkanut iholla, vatsassa, otsalla. Toinen ihminen saa sen aikaan.

Rakastettu on siinä, oviaukossa, hurmaavana, villitsevänä, on tekemässä jotain itseensä keskittyneenä. Katson häntä ja minussa tapahtuu. Kaikki hänessä on vain niin oikein.

On aika riemastuttavaa, aika hyvää, aika onnekasta, että tuo ihminen saa minussa aikaan sellaisen järistyksen. Aika onnekasta kertakaikkiaan. Se on erityinen jano, joka ei lievity millään. Se veto tuntuu niin voimakkaalta!

Nämä ovat huomioita sisäisistä kokemuksista. Niissä on magiikkansa. Me olemme erilliset ihmiset, ja vaikkemme koskettaisi, hän liikuttaa minun kehoani. Minun rajani hämärtyvät ja liukenevat, ja hän vaikuttaa minussa. Se on nautinnollista, tulla tällä tavalla vaikutetuksi, temmotuksi, ravistelluksi.

Hän on vallannut minut suloisesti, hurjasti. Aivan kuin aurinko kuumentaa ihon, hän kuumentaa minut.

Eikö olekin ihanaa olla ja elää ihmisenä! Että hurmaantuu toisesta, että aina vain uudestaan ja uudestaan hurmaantuu toisesta!

Rakastaminen on juovuttavaa, vajoamista maininkeihin. Tai kuin musiikki, joka valtaa ja vie mennessään, tuntuu kauttaaltaan. Himo on minussa, ja se on hänen olemuksensa lietsoma. Se on rakkauden sisällä ja minun sisälläni. Se on selittämätön, sitä ei voi ymmärtää. Sitä voi vain kokea ja elää todeksi. Se ylittää rajat ja paljastaa tietoisen minän väljäksi verhoksi.

Joskus olen enemmän tulta ja joskus tuulta, ja ne liikkuvat läpi sen verhon, jota hän hulmuttaa. Hulmuttaa ja nauraa iloisesti. Hän on kuin avain minuun. Hän avasi minut ja minä olen hänelle auki. Fantastinen tunne. Elävin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat