Kirjoitukset avainsanalla erotiikka

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen vähitellen päätynyt sellaiseen teoriaan, että punaisilla kengillä ja elämänilolla on jonkinlainen yhteys. Olen itse ostanut punaisia tennareita parinkymmenen vuoden ajan, koska värillä on voinut loihtia omaan itseen vähän puhtia ja hauskaa mieltä. Ne näyttävät tosiaan toimivan sillä tavalla – jos kävelee kadulla ja katse vaipuu alaspäin, punaisen vilahdus saa mielen heti nousemaan hitusen. Parhaimmillaan tuntuu, että kengät hehkuvat ja askelissa on tulta.

Ihmiset eivät ole sen kummempia kuin muutkaan elävät olennot, jotka sekä viestivät väreillä että reagoivat niihin. Punainen ei ole sattumaa.

Saapasjalkakissan saappaat olivat punaiset, ainakin siinä kirjassa, jonka kuvat muistan. Ja punaiset saappaat jalassaan se teki ihmeitä. Judy Garland kulki Ihmemaa Ozin läpi Technicolorin hehkuisissa rubiininpunaisissa kengissä. Otaksun, että seitsemän peninkulman saappaat olivat punaiset nekin.

Mutta varsinaisesti olen rekisteröinyt punaisten kenkien taian, kun olen nähnyt ne rakastettuni jalassa.

Siinäkin on taikaa. Siinä, jos jossain, on taikaa!

Minusta kaikki, mitä hän laittaa päälleen, on hyvännäköistä – koska se on hänen päällään. Rakastuneen katse vaeltelee rakastetussa. Hänen vaatteensa ovat viittauksia siihen rakastettuun ihanaan vartaloon, jonka ne sekä kätkevät että osin paljastavat. Olla rakastunut on olla sillä tavalla jatkuvasti janoinen ja nälkäinen.

Punaiset kengät ovat sen ihanuuden huutomerkki. Minun rakastettuni punaiset kengät, jotka ovat saappaat, näyttävät leikitteleviltä, hienosti julkeilta, räväköiltä, kuumilta. Ne näyttävät siltä, että elämä on mahtavaa ja ratkiriemukasta! Saapasjalkakissan buutsit.

Koko tässä elämässä on niin paljon asioita. Yhdessä päivässä täytynee olla kymmeniä tuhansia asioita, jotka päivän aikana tulee panneeksi merkille. Jostain syystä jotkut niistä tulevat läpi kuin tuhat volttia ja muuttavat koko päivän sävyn. Kuten yhdistelmä punaiset saappaat ja farkut ja rakastettu. Se, että joku sellainen tuntuu meissä niin kivasti, on elämisen lahjaa. Yksi yltäkylläisen rakkauden juonne.

Sitä saa olla iloinen, että saa näin elää ja innoittua. Sellaisestakin kuin punaisista kengistä rakastetulla.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen viime viikkoina tuntenut niin voimakasta onnellisuuden tunnetta rakastettuni seurassa, että se on saanut minut vaihteeksi miettimään onnellisuuden olotilaa. Mitä kaikkea oikein tuntuukaan, kun tämä onnellisuus tuntuu?

Koen olevani onnellinen ihminen ylipäätäänkin, ja olen saanut elää monen vuoden ajan niin, että juuri onnellisuus on olemisen määrittävin nimittäjä. Intohimo ainoastaan on yhtä usein läsnä. Tietysti elämässä on tuntunut kaikkia muitakin tunteita ja tunnelmia turhautumisesta suruun ja vihaan saakka, mutta tässä rakkaussuhteessa perustila, johon kaikki aina näyttää palautuvan ja nousevan, on onnellisuus.

Perusonnellisuudessa on sitten toisaalta tavallista intensiivisempiä hetkiä, sellaisia kuin viimeisten viikkojen aikana. Ne virittyvät rakastettuni ympärillä ja ovat kytkeytyneitä siihen, mitä hän saa minut tuntemaan.

Minusta me ihmiset liian harvoin osaamme käyttää aikaa onnellisuutemme tuntemiseen ja ihailemiseen. Sanon ihailemiseen, koska ajattelen, että se tilanne elämässä, jolloin on todella onnellinen, ansaitsee tulla ihailluksi. Siinä ei ihailla omaa itseä tai oman itsen erinomaisuutta, vaan sitä, että tällaista on olemassa, ja että elämässä asiat juuri nyt ja tässä ovat näin – että voi tuntea onnellisuutta.

Nyttemmin, kun tämä erityisen voimakkaan onnellisuuden aika on ollut taas meneillään, voin istua nojatuolissa olohuoneessa ja katsoa sohvalla istuvaa rakastettuani, ja välittömästi tuntea, miten koko rintakehä täyttyy lämpimästi ja ihoa kihelmöi kevyesti.

Tajuan, että koen tätä fyysistä hyvänolontunnetta, koska istumme rakastettuni kanssa kodissamme, ja koska hän on olemassa, ja minä nautin siitä niin paljon.

Nautin rakastettuni olemuksesta ja läsnäolosta niin syvästi ja paljon, että siitä syntyy ylikäyvä onnellisuuden aalto. Näissä hetkissä ajattelen usein, että onnellisuus on tosiaan materiaalinen asia, niin todellista, että se tuntuu paitsi mielessä, myös kehon ympärillä; että kokee onnellisuutta vartaloaan myöden. Onnellisuuden kokemus on yhtä tiheänä olohuoneen ilmassa kuin jos se olisi täyttynyt täsmälleen kehon lämpöisellä vedellä, jonka massan tuntee itseään vasten.

Siinä me olemme, eikä mitään kovin paljoa ulkoista tapahdu, mutta onnellisuus painautuu minua vasten. Se näyttää olevan lähtöisin kahdesta eri suunnasta: toisaalta se virtailee rakastetustani ja hänen kaikkinaisesta huumaavuudestaan. Samalla tavalla kuin katsoessa rauhassa kerällä nukkuvaa kissaa saattaa alkaa tuntea omassa itsessä mukavaa rentoutumista, katsoessani rakastettuuni hänen olemuksensa saa minut onnelliseksi. Samalla tavalla intohimo herää aaltona ihan vain katsoessani, kun niin paljon hänen olemuksessaan olevaa kulkeutuu koettavaksi minuun.

Toisaalta tämä onnellisuus ilmaantuu koettavaksi niistä yhteisten asioiden mahdollisuuksista, jotka näyttävät avautuvan eteenpäin. Ilma on tihentynyt mahdollisuuksista, jotka me voimme ottaa vastaan. Mikään ei vaikuta edellyttävän ponnisteluja, mikään ei ole takertunut sotkuihin. Tällainen onnellisuuden kokemus on ehyt.

On sekä toinen ihminen ja tunteet että perspektiivi. Siinä yksi määritelmä onnellisuuden tekijöistä. Eikä mitään läsnäolevaa, joka hiertäisi heräävän onnellisuuden kokemusta. Siinä yksi ehto tuntemuksen voimakkuudelle. Rakastettu, joka saa minut sulamaan tähän paikkaan. Siinä kaiken alku.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Viime viikonloppuna rakastettuni kertoi minulle kirjasta, jonka oli valinnut kirjastosta kansitekstin perusteella. Se kertoi miehestä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyy keräämään eroottisia vaikutelmia puolisostaan. 

Tämä kuvaus juonesta riemastutti minua kovasti. Minulle itselleni nimittäin tuollaiset vaikutelmat rakastetustani ovat jokapäiväinen ilo. Uskaltaisin itsekin sanoa, että jos en varsinaisesti ihan keräile niitä, kiinnitän noihin vaikutelmiin huomiota tarkasti. Eroottiset vaikutelmat puolisostani ovat rakkaussuhteen ainesosia.

Niin, itse asiassa juuri tuollaiset vaikutelmat tekevät yhdessä olemisesta niin houkuttelevaa ja antoisaa. Toisen havainnointi ja tarkkaileminen eroottisessa mielessä on osa sitä virettä, joka ylipäätään muodostaa rakastavaiset.

Meidän parvekkeemme pöydällä on kukkaruukun aluslautanen, jonka rakastettuni on täyttänyt vedellä ja asettanut lintuja varten. Siinä käy aamuisin ja päivisin sinitiaisia, jotka ottavat kylpyjä. Ne seisovat astiassa ja kylpevät päristelemällä siivillään vinhasti. Vesi siroaa kimaltelevina pisaroina kaikkiin suuntiin.

Juuri samanlaisella tavalla rakastetustani siroaa eroottisia vaikutelmia. Hän tekee tavallisia asioitaan: kulkee portaissa edelläni, laittaa tavaroita reppuunsa huomista aamua varten, käy kasvopesulla, lukee kirjaa, syö iltapalaa ja siemaisee vesilasista. Samalla hänen sitä sen kummemmin tarkoittamatta, eroottisia vaikutelmia siroaa kuin kimmeltäviä pisaroita. Jos katson hänen suuntaansa, tai jos kuulen hänet tai aistin muilla tavoin, minä saan ne talteen, itseeni.

Koska olen rakastunut häneen, näen hänet sellaisessa valossa. Vai olenko rakastunut häneen, koska hänestä siroaa sellaista kimmeltävyyttä, joka lumoaa minut? Sekä että, varmaankin. Molemmat vahvistavat toisiaan. Onnellinen kierre!

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten merkitsevää ja kohtalokasta on se, mihin kiinnittää huomiota. Kun kiinnittää huomiota eroottisiin vaikutelmiin rakastetussaan, ne ovat tässä ja sävyttävät ihanuudella koko vuorovaikutusta. Sinnepäin näkee, minne katsoo. Eroottisten vaikutelmien suunnassa näkyy kiehtova halu ja suuret tunteet ja rakkauden asetelmien väkevyys. Siellä suunnassa näkyy rakastettunikin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Nyt kun sattui tällainen toukokuu, niin voi harvinaisesti päivästä toiseen tuntea auringon ja lämmön hyväilevän ihoa. Siitä tulee erityisesti mieleen, kuinka tärkeää ihokosketus ja tuollainen tuntu omalla keholla on.

Elää ja rakastaa aivan iholla, se on kevätkesää. Me tunnemme elämän itsessämme, kun tulemme ihoa myöden kosketuiksi.

Ihan kuin kevät, rakastajakin lietsoo ja kannattelee elämää toisessa ihmisessä. Ja sillä tavalla iho on rakastajan maisemaa.

Iholla viipyileminen ja iholla nauttiminen on kokonaisvaltaista. Ihokontaktin merkitys on moninkertaisesti tunnistettu ja ymmärretty välttämättömäksi ihmisen kehityksen alkuvaiheessa. Sekin tiedetään periaatteessa, miten tärkeää se on aikuisen hyvinvoinnille ja miten olennaista rakkaussuhteelle. Tietoiseen iholla rakastamiseen olisi kuitenkin varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin niitä käytetään.

Aurinkoon hakeudutaan. Kasvot nostetaan leppeää tuulta vasten. Toisen ihoa vasten painaudutaan. Näitä asioita tehdään sekä vaistonvaraisesti että tietoisesti.

Etenkin toisen ihon koskeminen on koskettajan varassa. Minä silitän toisen ihoa – siihen tarvitaan minut ja minun tahtoni tutkia sitä kosketusta ja sen kautta välittyvää aistimusta minun rakastetustani. Rakastajalla on tämä mahdollisuus antaa kosketus toiselle.

Ihon kautta saa toiselta itselleen hämmentävän, häkellyttävän lahjan: oman itsen ulottuvuuden tilassa, minun rajapintani. Ihostaan tulee tietoiseksi vain aistimuksessa. Sen aistimuksen toinen voi antaa.

Ja toisaalta, koskettamalla toisen ihoa tulee itsekin kosketetuksi. Se on jännittävää ja tärkeää vastavuoroisuutta. Koskemalla toista minä tulen kosketetuksi. Ihot leikkivät, hipovat toisiaan, olemme molemmat ihoa myöten olemassa.

Ehkä intiimin ydintä kannattaa etsiä tästä ihojen leikistä, ei pelkistetystä seksistä. Ne hetket, joissa ollaan iholla iholla, tunnistetaan ja tunnustetaan omaa itseä ja toista, silitetään ja aistitaan pyrkimättä mihinkään lopputulokseen, ovat kenties niitä hetkiä, joissa ihmiset ovat vilpittömimmin sekä toista varten että omana itsenään. Ehkä niissä hetkissä on kaikkein elimellisimmin ja todellisimmin läsnä Me.

Tämä toukokuun erikoinen lämmin sää kietoo lämpöön ja valoon koko alastoman ihmisen. Koko ihon, jonka antaa sen kosketettavaksi. Niin rakastajakin saa tehdä. Ja tulee koko iholla rakastetuksi.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat