Kirjoitukset avainsanalla pehmeys

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakkauden pitäisi antaa mahdollisuus olla pehmeänä ja muovautuvana. Minä tarvitsen rakkaudessa sitä, ettei minun tarvitse olla jonkinlainen, yhdenlainen, tietynlainen, vaan saan tulla rakkaudessa sellaiseksi kuin tulen.

Rakastaja on se, joka antaa luvan ja mahdollisuuden olla avoin – olla avoin kysymys minusta. Juuri sellainen kumppani rakastettuni minulle on. Siksi elän niin lähellä häntä ja häntä kohti. Se on niin nautinnollinen tapa olla.

Silloin kun vuorovaikutus on rakkautta, se on suloisesti neuvottelevaa. Siinä ei ole pakottamista eikä kiskomista, vain reagointia toiseen. Se on samanlaista vuorovaikutusta kuin kehojen välillä on silloin, kun maataan tiiviisti sylikkäin sängyllä ja lähdetään kierittelemään ympäri. Voidakseen kieriä yhdessä, pitää neuvotella liikkein, tunnustella ja mukailla, olla jäntevänä mutta pehmeänä.

Rakkaus toteutuu olemisena pehmeästi rakastajan käsivarsilla. Olemaan antautuneena; sekä olemaan, että antautuneena, ja molempia yhtaikaa.

Mihin rakkauden pehmeyttä tarvitaan kehossa ja mielessä? Minusta se on elämän luonteen mukaista. Sehän on jatkuvasti muokkautuvaa. Elämä ei ole valmis, eikä kasvu lopu niin pitkään kuin elämää jatkuu.

Olen onnellinen, kun saan rakastettuni kasvoilla ja katseessa lukea kysymyksen: Kuka sinä olet? Kerro minulle kuka olet? Näytä minulle se, millainen olet? Hänen rakkautensa on minulle niin avara, että minä voin tulla sen piiriin pehmeänä, sulavana, virtaillen. Kuin hyväily.

Tällaisten kokemusten ei pidä olla satunnaisia. Kaikkialla muualla olemiseen kohdistuu erilaisia roolivaatimuksia ja edellyttämisen prosesseja, vaatimuksia ja rajoituksia.

Siksi on niin tärkeää, että se vuorovaikutus, jossa joka päivä rakastettuni kanssa eletään, on pehmeyden kokemista. Siihen herään toisen iholta, sellaisessa tunnelmassa nousen ja näytän itseni hänelle, kuljen päivään, tulen kohtaamisiimme, puhun ajatuksistani ja näytän tunteitani.

Minä koen näin avointa ja syvää rakkautta, koska koen että saan olla rakastetulleni niin vapaana määritelmistä. Hän on hämmästyttävä ja ihmeellinen siinä, kuinka hän kykenee ottamaan minut vastaan niin ennalta määrittelemättä. Hänellä on kyky tarjota minulle avoin tila. Hän ottaa minut vastaan siten.

Pehmeys ei ole mitättömyyttä tai heikkoutta tai vajautta – se on luovaa ja uudistuvaa olemista. Pehmeys on tunnustelevaa kosketusta ja herkkää, joustavaa vahvuutta. Ei kai onnellisuudenkaan tunnetta koeta raudanlujuutena ja kulmikkuutena? Ainakaan minä en koe. Olla pehmeästi onnellisena, se on hyvä.

Minuus voi hyvin, kun sitä kutsutaan olemaan kahlehtimatta. Pehmeydelle tulee tilaa kutsumalla sitä lempeydellä.

Sanoin rakastetulleni kerran, että hän on minulle niin kiltti, ei yhtään kova. Hän ei tallo minua. Hän ei sano minulle millainen minun pitää olla. Hän sanoo: kerro sinä minulle, kuka olet. Näytä mitä kaikkea olet. Tänään ja huomenna, ja uusina päivinä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Makasin vatsataudin raatelemana ja sain hoivaa. Kurjuuden keskellä huolenpito tuntui taivaalliselta.

Kun oli ihan onneton olo, nojasin päätäni rakastetun olkapäähän ja niskaa vasten. Siinä hämmästyin, miten turvalliselta se tuntui.

Sain olla aivan pieni, ja kainalossa. Siinä uskoin parantumiseen.

Jalat olivat kylmät, ja sain jalkaani villasukat. Hän toi minulle rooibos-teetä ja haki kaupasta mehukeittoja ja jugurtteja, ja paloitteli päärynän viipaleiksi. Kantoi kaiken tarjottimella sängyn viereen ja käänsi peiton ympäri.

Minä makasin supussa ja pää syvällä tyynyyn painuneena ja siitä katsottuna hän näytti hurjan kauniilta ja ihmeelliseltä vaalealta – minun rakastettuni. Minusta tuntui samaan aikaan kauhean kiitolliselta ja tavattoman rakastuneelta. Ajattelin mielessäni, että olen tuhannesti onnekas, että hän rakastaa minua ja on minulle niin hyvä.

Oli liikuttavaa kokea, että toinen on niin myötäelävä, kantaa huolta ja pitää huolta, on ystävällinen ja pehmeä.

Se on minusta rakkauden ihmettä.

Hän pitää minua sylissään niin hellästi, että saan olla siinä kaikkein pikkuisin minä. Kelpaan sairaana ja rääpäleenä, ja hän puhaltaa minuun henkeä. Tulee luottavainen olo ja näyttää valoisalta, vaikka kuume ei vielä ole laskenut, eikä maha asettunut kivuistaan.

Minulle hän on taivaallinen nainen. Ihailen häntä suunnattomasti monista, monista erilaisista syistä ja kulmista. Hänen kanssaan voi valloittaa vieraiden maiden salaisuudet, löytää kadonneet sanat ja kuulla vaienneen musiikin uudelleen.

Parin sairauden päivän keskellä hän hoiti minua kuin olisin ollut höyhensiiven kärjin sipaistu.

Se oli armollinen arjen kokemus. Miten voikin olla, että näin viheliäisen sairastamisen, vatsataudin potemisen keskellä voi tuntea itsensä niin onnelliseksi?

Illalla hän tuli viereeni peiton alle ja me olimme kasvokkain yölampun valossa. Katsoin hänen kauniita kasvojaan ja koetin sanoa, miten kiitollinen olen hänelle siitä, miten hyvä hän on minulle; että hän on niin kauhean hyvä parisuhteessa ja rakkaudessa, ja että olen aivan lumoutunut hänestä. Hän hymyili minulle takaisin toisen onnellisen hymyä.

Turvallinen tuntu – se minulla tosiaan on. Hyvä, ja turvallinen.

Kiitos, rakkaani, joka hoidat, kun horjun.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat