Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Mielikuva joulusta on usein se, että Herttasen perhe kokoontuu yhteen ja viettää joka vuosi joulujen joulua; syö hyvin, laulaa yhteislauluja ja hymyssä suin iloitsee joulun tunnelmasta.

Ja paluu todellisuuteen…onneksi monilla on ihana perhejoulu. Yllättävän monella ei kuitenkaan ole. Joulu voi olla pelottavan yksinäinen ja paineinen juhla ja se voi herättää monenlaisia tunteita. Moni huokaa joulun jälkeen, kun arki taas alkaa.

Kun omassa elämässä on kaikki hyvin, on ehkä vaikea ajatella oman kuplan ulkopuolista maailmaa. On tilanteita, joihin ei voi heti vaikuttaa, mutta aina voi yrittää auttaa lähellä olevia ja helpottaa vaikka ihan pienelläkin eleellä.

En tiedä, mitä itse ajattelin ja tunsin silloin, kun olin vielä naimisissa ja vietimme perusperheen perusjoulua. Nyt kun omassa elämässä kaikki on toisin, tulee ajateltua paljon kaikenlaista:

Miltä tuntuu joulu masentuneesta, hiljattain eronneesta isästä tai äidistä jonka lapset ovat eksän luona ja siitä vanhemmasta, joka yrittää luoda joulun ilman rahaa?

Miltä tuntuu lapsesta, jonka vanhemmat juovat monta päivää putkeen?

Miltä tuntuu, kun perheenjäsen makaa joulun aikaan sairaalavuoteella ja taistelee elämästään?

Miltä tuntuu siitä pariskunnasta, joka on päättänyt erota ja yrittää viettää viimeistä joulua yhdessä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Joulu on siitä raaka juhla, että se kertoo paljon omasta elämäntilanteesta. Joskus juhlapyhä voi paljastaa omassa elämässä tarpeen muutokseen. Juhla pysäyttää ja voi pakottaa katsomaan asioita, joita tavallisesti ei haluaisi katsoa.

Mikä on sinun joulusi sanoma?

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joko olet laatinut riskikartoituksen joulustasi? En tarkoita paloturvallisuutta, en alkoholinkäytön sääntelyä, enkä edes perheväkivallan arviointia. Joulun myyttisimmät vaarat vaanivat meidän joulunviettäjien pään sisällä.

Muistelen joskus lukeneeni muumitarinaa, jossa koko muumiperhe herää talven pimeimpään aikaan ihmettelemään kaoottista tunnelmaa muumilaaksossa. Laakson asukkaat ryntäilevät edestakaisin paniikin vallassa valmistautumassa johonkin ”jouluun”. Muumiperheelle tulee vaikutelma, että jotain kamalaa on tulossa! Jouluun valmistautuminen muistuttaa onnettomuuteen varautumista.

Ja tottahan se on. Monta kertaa olen tässäkin kuussa kuullut lauseen: Apua! joulu on jo niin lähellä! En ole ehtinyt vielä mitään! Me pelkäämme, että jotain kamalaa tapahtuu, jos emme ehdi tai jaksa.

Ainakin parisuhteessa käy usein niin, että pelätessämme jotain saamme juuri sen asian tapahtumaan. Pelko ikään kuin kutsuu katastrofia luokseen. Jos esimerkiksi pelkäät, että puoliso pettää sinua, toimit todennäköisesti tavalla, joka saa hänet reagoimaan juuri hommailemalla jotain selkäsi takana.

Mitä sinä pelkäät eniten tänä jouluna? Pelkäätkö mieleesi vyöryviä lapsuuden muistoja? Vai toimeliaan perhearjen alla kyteviä ristiriitoja? Vai pelkäätkö sukulaisten arviointia ja ylenkatsetta? Täydellisen suorituksen jäämistä vajaaksi? Voimien loppumista kesken kaiken? Ehkä pelkäät yksinäisyyttä, koska kaikki on niin toisin kuin viime jouluna tai kaikki on juuri samalla tavalla.

Pelkoja ei kannata työntää syrjään vaan käydä niitä kohti. Tunnistettuna ja ehkä jopa jaettuna niillä on paljon vähemmän voimaa nitistää alleen.

Jouluun pätee sama turvasääntö kuin muuhunkin elämään: Jos haluat maksimoida ulkoisen turvallisuuden, vähenee tunne sisäisestä turvasta, mikä taas lisää ulkoisen turvallisuuden tarvetta. Taas tulee mieleen muumien opetus: epävarmuuteen uskaltautuminen vähentää epävarmuutta.

Kun me aikanaan elimme pikkulapsiarkea ilman isovanhempia tai muita sukulaisia, minä pelkäsin, ettei joulu erotu arjesta, pelkäsin latteaa tunnelmaa ja yksinäisyyttäkin, perheenä. Ratkaisimme asian kutsumalla yksineläviä ystäviä luoksemme. Joku oli juuri eronnut, joku ei ollut vielä löytänyt kumppania. Joku oli yksinhuoltaja, toinen kaipasi lapsi jouluunsa. Tällä reseptillä saimme parhaat joulumuistot. Vähän arvaamattomat ja erilaiset, mutta lämpimät ja kiitolliset.

Vieläkin hymyilyttää, kun katselen valokuvia näistä fuusioperhejouluista. Lapsille jätimme toivottavasti perinnöksi ajatuksen, että jokainen koti voi olla turvakoti, turvasatama itselle ja toisille.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toivottavasti olet joulussasi saanut kokea:

tervetulotoivotuksia, hyvästejä,...
anteliaisuutta, apua, tarpeettomuutta...
kirjallisia viestejä, sanottuja sanoja, anteeksiantoa, kosketusta...
naurua, hiljaisuutta, väsymystä, oivalluksia...
ajattomuuden, vapauden, kiireen, toimeliaisuuden...
jotain omaa, jotain toisten...
yhteenkuuluuvuden, erillisyyden...

Ehkä ei ihan kaikkea, mutta edes jotain. Ota mukaan ensi vuoteen ne, jotka tuntuivat erityisen hyviltä, jätä taaksesi tarpeettomat.
Pidä mielessä, mitä jäi uupumaan ja tee ne todeksi.

Rauhaa ja rakkautta. Joulua.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä kysymys oikeastaan ärsyttää! Aiheesta on jauhettu vaikka kuinka ja paljon lehtien palstoilla, seminaareissa, somessa, asiantuntijoiden haastatteluissa ja kahvipöytäkeskusteluissa (aina jossakin muodossa). Vaikka kysymystä yrittäisi vältellä ja vähätellä, niin se ei suostu jättämään rauhaan. Se on kysymys, joka on niin totta ja todellinen. Kysymys uppoaa syvälle ihon alle ja jomottaa siellä kuin tulehtunut haava, jos sen jättää huomiotta.

Ja miksikö tämä kysymys nousi mieleeni juuri tässä joulun alla? Kelpaanko minä – kysymys liittyy oikeastaan niin moneen arkipäivän juttuun. Juuri tänään olen valmistautumassa pikkujoulujuhliin ja mielessäni pyörii vaatteet, meikit, hiukset ja muut tälläytymiseen liittyvät asiat. Kun mietin kaikkea tätä, niin mietinkö oikeasti (ajattelematta sitä itse aktiivisesti), että kelpaanko minä? Kelpaanko minä tähän joukkoon?

Mieleeni nousee taas kerran meidän ensimmäinen joulumme, minun ja mieheni. Silloin mielessä pyöri kysymys, joka vaikuttaisi pitkälle tulevaisuuteen. No, aina päätöksiä ja mielipiteitä voi onneksi muuttaa matkalla. Silloin siis mielessä pyöri millaisen joulun me yhdessä tekisimme. Kenen herkut pöytään kannetaan ja millaiset joulutraditiot meillä saisivat elää? Siis toisin sanoen kummanko perheen jouluherkut ja traditiot ovat ”parempia”, sinun vai minun? Onko tässä oikeasti kysymys taas siitä, että kelpaanko minä ja minun perheeni. Olenko sinulle tärkeä ja rakas?

Meidän kohdalla homma ratkesi aikaan siten, että päätimme tehdä ihan oman näköisen joulun. Kiitän puolisoani siitä, että hän ei ole stressaajatyyppi. Kahta stressaajaa ei yhteen perheeseen tarvita.  Meillä joulun saa ottaa rennosti. Ensimmäistä jouluamme muistelen nyt lempeästi hymyillen. Perhe kokoontuu tänä jouluna taas yhteen. Odotettavissa on sählinkiä, nahinaa ja muutama sanakopu.  Vuosien varrella jopa niistä on tullut joulutraditioita, ja rakkaita sellaisia!

Joulussa on oma tunnelmansa, pakko myöntää. Vaikka en aivan jouluihmiseksi julistaudukaan, niin jouluyön hämärässä on jotakin hyvin mystistä. Seimen lapsi syntyi talliin, eläinten syöttökaukaloon. Hän ei mahtunut majataloon, muiden ihmisten joukkoon. Kasvettuaan aikuiseksi Jeesus opetti meille kaikille, että me kelpaamme, ihan jokainen, sinä ja minä myös. Ihana sanoma. Sitä kannattaa opetella. Ja aikaa siihen on varattu koko elinikä.

Hyvää Joulua meille jokaiselle!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat