Kirjoitukset avainsanalla ihmissuhde

Kuva: Sean Witzke, Unsplash

Joskus on niitä huonoja päiviä. Päiviä, kun kaikki menee pieleen ja ärsyttää. Päiviä, kun väsyttää ja ruokakaan ei maistu hyvältä. Päiviä kun kuulee ja näkee sitä sun toista ikävää tai turhauttavaa. Päiviä, kun ei saa nukuttua tai syötyä tarpeeksi. Päiviä, kun on liian kiire tai ei saa mitään aikaiseksi. Päiviä, kun seinät kaatuu, mieli kaatuu, voimat kaatuu, esineet kaatuu, itse kaatuu ja kaikki kaatuu. Päiviä, kun se kaikki purkautuu kiukkuna, itkuna, turhautumisena, suruna tai kotitöiden laiminlyönteinä. Päiviä, kun ei ole millään tavalla se esimerkillisin kumppani ja sekös vasta ärsyttää ja surettaakin.

Joskus on päiviä, kun kaikki on huonosti, itse mukaan lukien. Silloin tekee mieli kävellä pois. Kaikesta. Piiloon. Tai vaan rojahtaa sohvan nurkkaan ja sulkea silmät. Leikkiä, ettei olisikaan. Itseä tai aikaa. Sitä koko päivää.

Onni on silloin kumppani, joka ei katso vain kiukkua tai turhautumista, ei hermostuneena ravailua tai kotitöiden laiminlyöntejä. Kumppani, joka rauhassa saapuu seuraan sinne sohvan nurkkaan. Painaa pään rinnalle ja vaan halaa. On olemassa ja saapuu sinne ikäväänkin päivään. Näkee ja näyttää senkin taakse.

Aina elämä ei ole niitä hyviä päiviä, onnea ja autuutta. Mutta ei se haittaa, kyllä ne huonommatkin päivät voivat olla yhteisiä.

Kiitollisin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Annie Spratt, Unsplash

Viime viikonloppuna ne olivat. Rakkaiden ystävieni häät. Tänään tahdon, heidän luvallaan, jakaa ajatuksen, jonka juhlapäivänä heille ja juhlaväelle kerroin.

 

Hääpuhe aloitetaan usein hääparin lapsuudesta. Minä päätin aloittaa hieman kauempaa. Alkuräjähdyksestä on noin 13,8 miljardia vuotta. Sen tapahtumista saivat alkunsa muun muassa pikku hiljaa atomit, joista sitten muodostui aineita ja jälleen uusia aineita.

Jossain vaiheessa noista atomeista muodostui tähtiä, jotka elivät oman elinkaarensa, kuolivat ja räjähtivät ja niistä jäänteistä muodostui toisen sukupolven tähtiä. Myös ne elivät oman elinkaarensa, kuolivat ja räjähtivät. Niiden jääntekstä syntyivät muun muassa kolmannen sukupolven tähdet, kuten auurinko, sekä me.
Kun siis katsot itseäsi niin katsot atomeita, jotka ovat olleet ainakin kahden tähden rakennusaineina. Ja jos määrää mietitään niin voit laittaa oman painosi perään 26 nollaa ja saat tietää nykyisen arvion siitä kuinka monta atomia suunnilleen tarvitaan sinun rakentumiseen. Keskivertoihmisen kohdalla siis suunnileen todella monta atomia. Ja niiden kaikkien atomien täytyi löytää lopulta juuri noille paikoilleen että synnyitte esim te, rakas juhlapari. Se on aika ihmeellistä.

Kuitenkin kenties vielä ihmeellisempää on se kuinka kaikkien näiden miljardien ihmisten joukossa, joita maan päällä elää, on kaksi ihmistä, jotka tekevät lukemattomia päätöksiä joka päivä. Pieniä ja suuria, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Se on käsittämätön määrä erilaisia mahdollisuuksia miten asiat voivat mennä. Mutta kuitenkin jotenkin, joku päivä nuo kaikki valinnat johtaavat siihen, että nuo kaksi ihmistä kohtaa. Eikä vain tavalla, jolla kohtaamme lukuisia ihmisiä elämämme aikana vaan jollain erityisellä tavalla. Tavalla, jota erilaiset ihmiset ympäri maailmaa, taiteilijat, runoilijat ja suuret ajattelijat, ovat koko olemassa olomme ajan yrittäneet kuvata ja käsittää siinä kuitenkaan koskaan täysin onnistumatta.

Haluaisinkin sanoa teille, ilmaan mitään oikeita valtuuksia lähteä teitä missään neuvomaan, että ehkä siinä voi olla teidän vapautenne. Että teidän ei ehkä tarvitsekaan koskaan täysin ymmärtää mitä välillänne oikein tapahtuu, miten tähän on tullu tai mitä tämän kaiken kanssa tulisi tehdä. Sillä, ehkä kyse onkin jostain, jota kukaan ei ole pystynyt koskaan täysin käsittämään tai kuvaamaan. Ehkä kyse on jostain, jota täytyy vain elää. Elämän pienissä ja suurissa hetkissä. Tällaisissa suurissa juhlissa sekä siellä ihan tavallisessa arjessa.

On ihmeellistä ja ihanaa, että te olette siinä toistenne vierellä. Ja koen olevani onnekas ja otettu, että olen saanut ja saan olla, kaikkien näiden muidem ihmisten tavoin, siinä teidän vierellä. Olen saanut pyöriä kolmantena pyöränä mukana lukuisia kertoja, kerätä teistä luottamusta, että ihmeellisiä asioita tosiaan tapahtuu sekä iloita onnestanne.

Rakas sulhanen, on ihmeellistä, että kaikkien ihmisten keskellä juuri me saimme kohdata. Hieman eri tavalla kuin te kylläkin. Ja, että se johti siihen, että sain tutustua sinuun rakas morsian. Se on onnekasta. Te olette onnekasta.

Niinpä iloitkaa elämästä ja toinen toisistanne. Ja vaikeina hetkinä muistakaa kaikki ne todella monet atomit, lukemattomat valinnat ja lukuisat ihmiset, jotka ihmeellisesti osuivat kohdalleen ja toivat teidät toistenne luo.

Todennäköisyydet ovat selvästi puolellanne.

Onnellisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat