Kirjoitukset avainsanalla henkinen väkivalta

Tämä on sellainen tarina, jota kuulen hyvin usein. Toinen ei asetu rinnalle, vierelle, ei kuule, ei näe, ei muista hääpäivää tai muuta merkittävää yhteistä päivää, ei syntymäpäivää, ei juuri mitään.

Mikä olo siitä tulee, kun toinen asettaa elämässään etusijalle kaiken muun paitsi sinut? Työn, kaverit, harrastukset ja varsinkin itsensä, aina.

Tämä sama tyyppi on se, joka vähät välittää tunteistasi, hyökkää riitatilanteissa eikä suostu keskustelemaan. Tämä tyyppi ei myöskään koskaan katso itseään peiliin, ei pyydä anteeksi ja kokee oikeudekseen loukata ja sanoa suorat sanat ilman katumuksen häivää.

Tämä on se kumppani, jolle sinun tunteesi ovat ilmaa, niitä saa vähätellä ja niiden yli kävellä. Tunteesi kuitataan järjellä ja sanoilla ”Sä teet ihan samalla tavalla”.

Ja kun tulee kavereita kylään, tämä mies tai nainen muuttuu niin ystävälliseksi, ettei häntä samaksi ihmiseksi edes tunnista, joka hän on silloin, kun olette keskenänne. Tämä viehättävyys kyllä saattaa ihmisten seurassa sanoa pari piikittelevää kommenttia, mutta kätkee ikävän tarkoitusperänsä niin, että vain sinä ymmärrät sisällön ja sanojen todellisen merkityksen?

Olet saattanut tottua toisen käytökseen niin, ettet enää muusta tiedä. Olo on vain kummallisen huono, masentunut ja alistunut. Kaiken päälle saatat syyttää itseäsi, koska sinua on syytetty niin pitkään, että olet alkanut uskoa tarinaan, jota sinulle on niin pitkään kerrottu.

Näitä suhteita on ja niitä on paljon. Tämä kaikki on ikävää ja inhottavaa. Olet tyytynyt tilanteeseen ehkä taloudellisen pelon vuoksi, ehkä lasten vuoksi, ehkä siksi että koet olevasi jo liian vanha lähtemään. Saatat olla jo niin alistunut, ettet vain jaksa tehdä tilanteelle mitään. Olet saattanut hiljentyä ja pistää siipesi suppuun.

Sinä olet enemmän arvoinen, oikeasti olet. Älä tyydy sellaiseen, missä et saa loistaa ja olla täysin se, mitä olet: hyväksytty ja rakastamisen arvoinen. Ei mikään ole niin tärkeää kuin se, että pelastaa itsensä olosuhteista, joissa ei ole hyvä olla.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa koettu väkivalta voi ajaa miehen henkiseen umpikujaan varsinkin, jos yhteisiä lapsia käytetään väkivallan välineenä. Lily Banse/Unsplash

Parisuhteessaan väkivaltaa kokenut mies tulee vastaanotolleni Miessakkeihin Väkivalta Kokeneet Miehet -toimintaan. Vastaanotolle ovat hakeutuneet erityisesti parisuhteessa väkivaltaa kokeneet miehet, ja niin on myös nyt. Vaimo on haukkunut ja mollannut miestään rankasti jo avioliiton aikana. Mies on yrittänyt kestää tilannetta myötäilemällä ja lopulta alistuen, mutta on lopulta hakenut avioeron. Eron jälkeen suhde on tulehtunut entisestään. Exä on tehnyt miehestä perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja vaikeuttanut isän ja lapsen tapaamisia.

Miksi exä haluaa haavoittaa?

Miehen päässä takoo kysymys: miksi exä tekee näin. Mies pelkää, että jos hän puolustaa omaa oikeuttaan tavata lasta, exä tekee tapaamiset entistä vaikeammiksi. Miehen pahin pelko on, ettei hän kohta näe lastaan enää lainkaan. Mies ajattelee, että nainen tulee joka tapauksessa saamaan tahtonsa läpi kääntämällä lapsen ajatukset isäänsä vastaan. Usko siihen, että viranomaiset näkisivät asiassa myös miehen näkökulman, on monella olematonta.

Suunnilleen näin parisuhteessa väkivaltaa kokeneiden miesten kertomukset usein menevät. Miehet hakevat keskusteluapua kovin myöhään, yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on ajautunut kestämättömäksi.

Lapsi on suuressa vaarassa

Työntekijänä nämä miesten kertomukset herättävät minussa monia ajatuksia ja tunteita. Ajattelen, että parisuhdeväkivallan molemmat osapuolet tarvitsisivat kipeästi keskusteluapua. Suurimmassa vaarassa kuitenkin on lapsi, josta on tullut parisuhteessa kiistakapula ja lyömäase. Jollei lastensuojelu ole jo mukana hajonneen perheen elämässä, lastensuojeluilmoituksen tekemistä joudutaan usein harkitsemaan.

Usein lastensuojelu on jo tietoinen tilanteesta ja olosuhteita on kartoitettu. Usein tämä väliintulo ei kuitenkaan tuota välitöntä parannusta tilanteeseen: tilannetta seurataan. Joskus minusta tuntuu, että hitusen liian kauan.

Suru ja aggressio auttavat eteenpäin

Työntekijänä jaan asiakkaani tunteita, jotka vaihtelevat avuttomuudesta ja toivottomuudesta aina syyllisyyteen ja pelkoon asti. Tämä on usein välttämätön välivaihe siinä, että mies löytää oman surunsa mutta myös suojaavan aggression, jolla hän pystyy puolustamaan aikaisempaa paremmin omia rajojaan.

Tärkeintä on, että miehen ajatukset ja tuntemukset tulevat kuulluksi. Moni mies on tyytyväinen jo pelkästään siihen, että joku haluaa kuunnella ja uskoo, mitä hän sanoo. Liian usein tulee vaikutelma, että miehen kertomaa ei ole otettu todesta vaan se on tullut sivuutetuksi.

Kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja omien tunteiden tunnistamisesta alkaa miehen vähittäinen voimaantuminen. Mies alkaa kokea, ettei olekaan täydellisessä umpikujassa. Vaikeassa tilanteessa hän alkaa löytää uusia selviytymiskeinoja, joita hän voi hyödyntää ehkä myös muissa elämän kriisitilanteissa.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä miesten parissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vaikeiden tunteiden keskella omia tuntemusten pukeminen sanoiksi auttaa eteenpäin. Bryson Hammer / Unsplash

Olen kohdannut viimeisen reilun parin vuoden aikana valtaosin parisuhteessa fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi joutuneita miehet. Miehet ovat kertoneet hyötyneensä monin tavoin väkivaltakokemuksen käsittelystä. Miehet ovat kokevat tärkeäksi sen, että he tulevat kuulluksi ehkä ensimmäistä kertaa. Samalla väkivaltaan liittyvä häpeä on helpottanut, ja työskentelyn kautta asiakkaat ovat kokeneet olevansa taas enemmän oman tilanteensa ohjaksissa

Eräs mies kuvasi autetuksi tulemisen kokemustaan näin: "Sain paljon apua ja tärkeää oli varsinkin se, että kokemuksiani kuunneltiin ja ne otettiin tosissaan. Tunteitani ymmärrettiin ja minulle kerrottiin, että ne ovat täysin hyväksyttäviä. Itse mietin aikaisemmin, että saiko sellaisia tunteita tuntea. Opin myös rauhoittumisharjoitteita vaikeisiin tilanteisiin."

Monet miehet ovat hyötyneet avusta

­Asiakastyön ohelle olemme kehittäneet työskentelymallia väkivaltaa kokeneiden miesten auttamiseksi yksilötyöskentelyssä ja ohjatussa vertaisryhmässä. Malleissa korostetaan miesten oman toimijuuden tärkeyttä. Projekti, jossa tätä työtä on tehty, on Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hanke (2016–2018).

Palvelussa tarjotaan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta. Lisäksi hankkeessa kerätään tietoa miesten kokemasta väkivallasta.

Miehet ovat löytäneet palvelun, sillä reilussa parissa vuodessa olemme kohdanneet vähintään yli 200 eri miestä näissä merkeissä. Miessakit onkin hakemassa palvelulle STEA:lta toiminta-avustusta vuoden 2019 alusta.

Rohkeus kasvaa kuulemisesta

Mitä tämä kaikki meille voisi opettaa huolimatta siitä, onko ongelma juuri väkivalta tai jokin muu asia? Ainakin sen, että vaikeista asioista puhuminen ja kuulluksi tuleminen ovat jo sinänsä parantavia asioita, vaikka itse olosuhteissa ei tapahtuisi ratkaisevia muutosta.

Asioiden tarkastelu rauhassa auttaa löytämään oman sisäisen voiman tehdä päätöksiä, jotka auttavat ulos umpikujalta vaikuttavasti tilanteesta. Vaihtoehtoja on aina olemassa. Turvallisessa ja luottamuksellisessa keskustelussa kasvaa rohkeus, jolla väkivallan kahleet uskaltaa katkaista.

Tommi Sarlin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei ole tottunut näkemään itseään arvokkaana. Kuva: Daniil Kuzelev/Unplash

Mikä on henkistä väkivaltaa? Mikä taas on pahaksi äitynyttä riitelyä ja sen tuoksinassa tapahtunutta loukkaamista? Rajanveto henkiselle väkivallalle on usein vaikeaa.

Moni ei tunnista joutuneensa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, kun joutuu toistuvasti vähäteltäväksi ja nälvittäväksi. Varsin tavallista ovat myös erolla tai itsemurhalla uhkaaminen. Vaikeammin tunnistettavaa saattaa olla kovan kontrollin alla eläminen, jolla pyritään eristämään toinen hänen suvustaan tai muista läheisistään. Kuvaan voi kuulua mustasukkaisuus, joka ulottuu kadulla kävelemiseen tai tv:n katseluun saakka.

Moni ei miellä tavaroiden hajottamista, mykkäkoulua tai nukkumisen häirintää väkivallaksi, vaikka niilläkin on tarkoitus vahingoittaa ja rangaista toista.

Seksiin painostaminen on väkivaltaa

Seksuaaliseksi väkivalta menee, kun vähättely, epäreilu vertailu edellisiin kumppaneihin ja pilkka sattuvat tälle aralle alueelle. Se voi olla myös seksiin tai lapsentekoon painostamista ja kiristämistä. Kun sitten pitää kiinni omasta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan, seurauksena voi olla myös fyysinen pahoinpitely.

Usein tähän tarvitaan jokin ulkopuolinen taho, joka nimeää väkivallan. Vasta silloin saattaa itsekin havaita, että kumppanin toiminta voidaan nähdä myös tahallisena vahingoittamisena.

Määritelmällisesti väkivalta voisi olla vahingoittamistarkoituksessa toiseen ihmiseen ilman lupaa väkivalloin kajoamista. Väkivaltaa on myös itsemääräämisoikeuden rajoittaminen esimerkiksi uhkailun tai pelottelun avulla. Se voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

Mustasukkaisuus on rakkautta?

Miksi henkistä väkivaltaa sitten on niin vaikea tunnistaa? Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Usein jäljet johtavat kuitenkin niihin tärkeisiin varhaisiin suhteisiin, joissa käsitys itsestä ja omasta arvosta ja kelpaavuudesta muovautuvat. Äärimmillään ihminen voi olla niin vaille jäänyt, että mustasukkaisuus ja väkivalta voivat olla ainoita todisteita siitä, että joku välittää.

Olen tehnyt näitä havaintoja työssäni Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen parissa. Työssäni tarjoan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat