Kirjoitukset avainsanalla merkitys

Vietämme tänään 20-vuotishääpäivää, siis posliinihäitä. Se kuulostaa minusta pitkältä ajalta ja vähän epätrendikkäältä toki.

- Onko ollut onnellista? On.

- Onko ollut surullista? On.

- Onko ollut tavallisen tylsää? Ei. Tasaisia vaiheita onneksi niitäkin, mutta tylsää ei ole ollut kyllä päivääkään.

Kun sanoimme 20 vuotta sitten tahdon, emme tietenkään tienneet, mitä olimme tahtomassa. Monestakaan asiasta emme tienneet juuri mitään. Monissa taidoissa olimme kovin puutteellisia. Emme osanneet tehdä kunnollista ruokaa, siivota säännöllisesti, maksaa laskuja ajallaan, säästää rahaa, emme osanneet aina kaikesta puhua ja suunnitella yhteisiä menoja. Oman itsensä etsiminen on vaatinut aikaa ja voimavarjoa.  Oli aikoja, jolloin emme osanneet raivata riittävästi kahdenkeskistä aikaa. Monenlaiset aikasyöpöt ovat hyökänneet kimppuumme kuten kiinnostavat opinnot, työt, lukuisat ihmiset, harrastukset, maailmanparannus, talonrakennus ja mitä kaikkea omituista onkaan pitänyt mennä haalimaan.  Molempia meitä on vaivannut hyvässä ja pahassa miellyttämisen halu muita ihmisiä kohtaan. Se on usein tapahtunut oman suhteen ja oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ja hirvittävä ahneus elämälle. Nyt saa riittää. Ei enää taloja, kohtuullisesti maailmanparannusta ja kohtuudella harrastuksia, kiitos. On tullut tarve rauhoittua.

Ulkoisia paineita ja vastoinkäymisiäkin on ollut mielestäni aivan tarpeeksi. Lapsettomuus tai taloushuolet eivät jalostaneet meitä paremmiksi ihmisiksi.  Onneksi meitä oli kuitenkin  kaksi yhdessä kärvistelemässä. Ja kun toinen meinasi luovuttaa, toinen jaksoi vielä uskoa, että kyllä tämä tästä - yritetään vielä.  Kannatti yrittää. Nyt  meillä on kaksi ihanaa lasta ja kohtuullinen toimeentulo.

Pitkä suhde on vaatinut sen, että on löytynyt riittävästi sisua kestää hanakalia aikoja ja samalla riittävästi lämpimiä tunteita toista kohtaan. Ihan objektiivisesti katsottuna tukiverkostomme olisi voinut olla parempi. Ehkä se juuri on hitsannut meitä enemmän  yhteen. Keskinäisessä kommunikoinnissa olemme ainakin  kahdessakymmenessä vuodessa kehittyneet. Kumpikaan meistä ei enää kuvittele, että toinen on ajatustenlukija. Apua olemme joutuneet opettelemaan pyytämään. Siinä olimme aluksi aivan surkeita. Apua olemme onneksi sitten pyydettäessä myös  saaneet läheisiltä ystäviltä, sukulaisilta ja Jumalalta, parisuhdekursseilta ja toisiltamme. Ilman miestäni en olisi ikinä uskaltanut hakea mihinkään uuteen työhön tai mennä lapsettomuushoitoihin tai adoptioneuvontaan tai perustaa vaikkapa tarinateatteriryhmää. Hän on kuullut hyvin haaveeni ja rohkaissut eteenpäin. En osaa sanoa, olenko minä osannut tarpeeksi rohkaista häntä. Siinä voisi olla kehittymistä minulla.

Nyt kun katsoo taaksepäin, on ollut paljon johdatusta ja siunausta. Ajatella, että meidät johdatettiin jo ennen naimisiinmenoa parisuhdetapahtumaan. Thank God, että menimme sinne. Mitä olisikaan meille tapahtunut, jos emme olisi sellaiseen  "eksyneet"?

Tämän luovan hullun miehen kanssa tahdon yhä jatkaa tätä omituista tapahtumaa nimeltä Elämä, pitää parisuhdekursseja ja tietysti siivota, siivota, siivota, tehdä ruokaa ja patistaa lapsia hampaiden pesulle. Huoh. Tänään vietimme vihkikirkossamme avioliiton vuosipäivän rukoushetkeä. En osaa selittää, mitä siinä tapahtui, mutta suosittelen muillekin vastaavaa rituaalia. Rukoilen Jumalan johdatusta meille edelleen. Usko ja rakkaus ovat minulle aika isosti tunneasioita.

terv. nimimerkki tunne edellä elämään

p.s. Ja muille pareille pitkän suhteen salaisuudet voivat olla ihan muut. Jokaisen parin pitää löytää omat parisuhdereseptit.

  • Minna Tuominen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Miten sen nyt sanoisi", alkoi viesti, jonka sain. "Olen huomannut, että sinun on jollain tavalla vaikea asettua ".

Muistan viestin vieläkin, vaikka siitä on aikaa. Vastasin viestin lähettäjälle aika nopeasti, hämmentyneessä ja ärtyneessä tunteessa. Selittelin jotakin. Meni kaksi viikkoa ja lähetin uuden viestin. Kirjoitin yhden sanan: Kiitos.

Jotain tapahtui. Niiden kahden viikon aikana opin pitämään sanasta asettuminen. Sana hiipi ajatuksiini eri hetkissä.  Katselin olemistani asettumisen näkökulmasta. Asettumista aikaan, paikkaan, tilaan, ihmiseen, suhteeseen ja itseen. Aloin kysyä itseltäni olenko nyt tässä? Olenko, vaikka tunne olisi hankala tai ajatus kiireestä painaisi päälle?

Tekevä mieli ja oleva mieli on termejä, jotka auttavat hahmottamaan ihmismielen tapaa olla. Tekevä mieli saa liikkeelle ja pyrkii päämäärään. Päämäärä pysyy mielessä kunnes se on saavutettu. Olevan mielen kykyjä on tarkastella yksityiskohtia, synnyttää kosketus tunteisiin ja ottaa kokemus sellaisenaan hyväksyvästi vastaa. Oleva mieli asettaa hetkeen.

Tiesin tämän teoriassa, mutta ehkä olin jäänyt kiireloukkuun. Yritän löytää siitä jotakin ymmärrettävää. Kuulun niihin, jotka rakastavat alkuja -uusia suunnitelmia, tavoitteita ja ideoita. Odotan uusia aamuja, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Odotan kohtaavani uusia ihmisiä, ajatuksia, tunnelmia ja maisemia.  Mutta, sitten tulee se mutta.

Kuulun myös niihin, jotka ovat vaarassa elää elämää tulevaisuudessa.

Olen opetellut asettamaan itseni hetkeen. Olen opetellut katsomaan tilaa, mihin menen ja missä olen. Olen opetellut aistimaan hetken sykettä, koittanut poimia sen ja hengitellä samaan tahtiin. Olen löytänyt yhden ajatuksen, joka on rauhoittanut. Ajatus on jotenkin tällainen: "Nyt minun paikkani on juuri tässä" tai " Olen oikeassa paikassa".

Asettuminen on myös suhdekysymys. Olen katsellut ihmisiä pidempään. Olen tuntenut, että minun arvokkain tehtäväni on nähdä se ihminen tai ne ihmiset, jotka maailmankaikkeus on minun viereeni sillä hetkellä tuonut. Mitään muuta tehtävää minulla ei sillä hetkellä ole, kaikki merkittävä on läsnä.

Aika on sekä mielentila että arvojen näyttämö.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kysyn tänään sinulta, hyvä lukija, että mitä rakkaus sinulle merkitsee? Mitä se sinulle tarkoittaa? "Vapautta ja kunnioitusta" "Tunne joka saa kaiken näyttämään kauniimmalta. Värit näyttävät kirkkaammilta, aurinko paistaa lämpimämmin, kumppani näyttää kauniimmalta/komeammalta ja elämä vaan tuntuu hymyilevän leveämmin. Rakkaus on sitä kun saa olla toisen kanssa oma itsensä. Ihan täysin. Saa kiukutella, hölmöillä ja hassutella. Saa maata sunnuntaina sohvalla niissä rikkinäisissä pieruverkkareissa ja kauhtuneimmassa bändipaidassa. Saa kertoa huonoja vitsejä ja se toinen nauraa niille ihan vaan silkasta rakkaudesta. -- Rakkaus on sitä että kurkkua kuristaa ja tunnet pakahtuvasi ihan vaan kun katsot sitä toista. Rakkaus on sitä kun haluat vaan haudata nenän toisen kaulaan ja vetää sisääsi rakkaasi tuoksua. Rakkaus on sitä kun toisen kosketus lataa sisäistä akkuasi." "Brunssi Oulussa" "Ennen kaikkea välittämistä ja sitoutumista. Ja toisaalta harmittaa, että suomen kielen "rakastan sua" on ärrineen tosi latautunut. Englanniksi ja ruotsiksi se on pehmeämpi. --Mut rakkaus on mulle ennen kaikkea sellaista turvallisuutta ja avoimuutta." "Rakkaus on sitä, että voi olla toisen kanssa avoimesti ja pelkäämättä sitä mitä on. Kun toinen välittää sinusta kaikesta johtuen & kaikesta huolimatta. Hyväksymistä, välittämistä, lämpöä, läheisyyttä... Sitä että saa vain olla. Ei millään ole mitään merkitystä, jos ei ole rakkautta. Rakkaus on kuin aurinko." "Minulle rakkaus tarkoittaa ihmisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin hän on sekä luottamusta. --Rakkaus on minulle elämän kantava voima. Ilman sitä kaikki on tyhjää. Kyky rakastaa kanssaihmisiä ja kokemus rakastetuksi tulemisesta on elämässäni ydin. Romanttista rakkautta olen kaivannut ja etsinyt miltei koko elämäni. Uniikkien ja kiinnostavien ihmisten kohtaaminen matkalla jopa koukuttavan jännittävää. Mutta ennen kaikkea rakkaus on minulle tekoja: jakamista, tukemista, huolehtimista ja välittämistä." "Mulle (/mulla) rakkautta on monenlaista, eri asioita ja ihmisiä, "varten", Jumalaltakin tulee omansa. Kaksi sanaa pyörii nyt mielessä: huolenpito ja kaipaus. Moniselitteisiä nekin. Suomenkieli on tässä kohtaa köyhähkö, kun on vain yksi sana rakkaudelle." "Minulle rakkaus (romanttisessa merkityksessä) on sitä, että kestää myös toisen huonot puolet, haluaa koskettaa, jakaa elämänsä tämän toisen kanssa ja viettää sen hänen kanssaan. Minulla pitää olla rakkautta, että seksi (joka ei mielestäni kuulu rakkauden määritelmään) kävisi mielessä. Sit on tietenkin rakkaus perhettään ja muita asioita kohtaan. Niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä" "En nuorena löytäny samaistumiskohteita elokuvien rakkaustarinoista, ja mietin että ehkä rakkaus ei vain ole mua varten. Samaistuin vahvasti kertomuksiin kumppanuudesta, jotka kuitenkin monesti kuvattiin erilaisina ja ehkä vähäpätöisempisinä kuin suuri ja mahtava romanttis-seksuaalinen rakkaussuhde. Aattelin, että erilaisilla rakkauksilla on joku hierarkia ja toinen on arvokkaampi kuin toinen. Nykyään oon tajunnut että tarinoita voin tehdä myös mä itse, määrittää mitä on rakkaus, ja puhua myös kiintymyksestä. Monenlaiset ihmissuhteet on tärkeitä, ja kaikenlaiset tunteet ja tunnesiteet on valideja. Jotkut tykkää kynttiläillallisista ja ikuisen rakkauden tunnustuksista, ja toiset ihastuu ikihyviksi yhteisestä hetkestä melontareissulla itikoiden ininässä, ilman sanoja." Kysyin alussa esittämiäni kysymyksiä sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluvilta ystäviltäni ja tässä näit heidän vastauksiaan. Joskus sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöjen kokemaa rakkautta saatetaan käsitellä jotenkin kovin irrallisena, kummallisena tai muusta maailmasta poikkeavana asiana. Asiana, joka täytyy erikseen määritellä, ymmärtää ja hyväksyä. Mutta onko se sittenkään sitä? Onko se sittenkään niin erilaista? Onko meissä, eroistamme huolimatta, loppujen lopuksi kuitenkin usein enemmän samaa kuin edes uskallamme nähdä? Rakkaudessammekin. Nyt tahdonkin esittää nämä kysymykseni teille kaikille. Sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Kerro mitä rakkaus juuri sinulle tarkoittaa ja mitä se sinulle tänään merkitsee. Nautitaan yhdessä ajatustemme samankaltaisuudesta ja monenkirjavuudesta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat