Kirjoitukset avainsanalla vauva

Lapsemme syntyi aamulla. Lasta kehotettiin pitämään iholla. Vauva rauhoittui yhtä lailla sekä isän että äidin iholla. Ensimmäinen päivä kului nahalla köllötellessä.

Illan tullen olimme hämillämme. Miten me nyt nukumme? Ja miten vauva nukkuu? Kapaloimmeko sen ja laitamme pinnasänkyyn? Painoimme ensi kertaa kutsunappia ja kätilö tuli apuun. Hän sanoi, että parasta olisi, jos vauva nukkuisi iholla.

Edellisen yön valvoneina päässämme pyöri vain kysymyksiä vauvan musertumisesta meidän allemme ja mahdottomuudesta nukkua itse pikkukäärö vatsan päällä. Lopulta emme voineet muuta kuin ottaa pikkunyytin syliin. Vuorottelimme syöttöjen välissä ja me kaikki nukuimme.

Olemme kokeilleet kaikenlaisia siirtoja omaan sänkyyn, mutta asuinpaikkamme vaihtuessa kosteusvaurion tieltä yksi asia on ollut pysyvää: nappulan nukkuminen meidän välissä. Hänelle on tärkeää koskea joko jalallaan tai kädellään isään ja äitiin, kumpaankin.

Sanoilla en saanut jälkeläistäni rauhoittumaan. Kosketus sai. Syntymän jännittämä ruumiini ei olisi palautunut ilman elämän kosketusta ihollani.

Kuinka tärkeää on kosketus ihmiselle ensimmäisestä päivästä alkaen viimeiseen hengenvetoon asti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ajatellut aina, että pitääkö naisten neuvoa miehiä lasten hoidossa, että onhan se isä ihan yhtä tasavertainen vanhempi, että osaahan sekin kaiken ihan yhtä hyvin. Täydellistä äityittä toteuttavat äidit vaan polkevat isät maanrakoon. Kauheeta.

No mutta, kuinka sitten kävikään, kun meidän taloon tulikin oma vauva. Minä itse purin hammasta, kun isä laittoi ”väärin” peppurasvaa. Mieleni teki kommentoida. Kommentoin. Isää ärsytti. Syyllistyin. Isä laittoi sukat housunlahkeiden päälle. Isä valikoi vaatekasasta sellaiset ”jämähousut”, kun anoppi oli tulossa kylään. Isästä olisi ollut ”hauskaa” aloittaa kiinteät neljän kuukauden ikäisenä jne. Kommentoin. Isää ärsytti. Syyllistyin.

Rupesin sitten miettimään, miksi se on niin vaikeaa antaa toisen tehdä ihan niinkuin hän itse haluaa ja olla itse hiljaa, kunnes keksin jotain aivan olennaista eroa meidän kahden vanhemmuudesta.

Mielestäni en ollut sellainen äiti, jonka piti lukea vanhemmuudesta kirjoista ja sitten sitä pilkun tarkkaan toteuttaa. Enhän niitä kirjoja lukenutkaan, mutta kun vauvantulomme oli asianmukaisesti julkistettu somessa, niin meidän perheessähän se olin minä, joka klikkaili tykkää- nappia Kaksplussan ja Vauva-lehden febusivuille. Instafeedini täyttyi mammablogistien neuvoista ja anoin pääsyn heinäkuun vauvat -ryhmään, jossa päivittyy tiedot kaikesta, sellaisestakin mistä itse en osaisi edes kysyä.

Siispä mietipä nyt itsekin vaikka tilannetta, kun olet ostamassa itsellesi  uutta laitetta. Olet googlannut ominaisuuksia, vertaillut kameran pikseleitä ja muistin määrää. Antaisitko paremman puoliskosi vaan kylmiltään mennä kauppaan ja ostaa sieltä ihan jonkun vaan kapistuksen, ilman mitään taustatutkimusta sekä antaisit arvoelektroniikkasi toisen käsittelyyn. Laitteeseesi saisi ladata ihan mitä vaan rajoituksetta ennen kuin mitään virustorjuntaa olisi asennettu- niinkuin nyt vaan rennosti fiilispohjalta.

No niinpä, että tottakai sitä tekee mieli vähän neuvoa ja opastaa. Ja onhan nyt vauva vähän monimutkaisempi juttu kuin elektroniikka, (sillähän on myös oma tahto ja herkkä mieli) joten ymmärrän paremmin niitä kommentoivia äitejä ja nyt siis itseänikin. Mutta joo, onhan ne sukat muuten ihan kätevät siinä housun lahkeiden päällä. Mutta kyllä se myös helpottaa, kun joku kysyy, että oletko sä lukenut tästä jostain ja saan sitten kertoa millaisia ominaisuuksia vauvan ensikengissä tulee olla.

P.s. Minulla on nyt takanani kokonaiset kahdeksan kuukautta perhe-elämää kolmistaan, 16 vuotta kahdestaan. Joitakin huomioita parisuhteesta ja vanhemmuudesta on tähän mennessä minulle kertynyt. Ja kyllä, joissakin jutuissa se toinen on sata kertaa parempi ja toisissa ei, ja jotkut jutut tehdään vaan erilailla, ei paremmin eikä huonommin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat