Kirjoitukset avainsanalla ymmärrys

[avatar] Miehiä eivät parisuhteen asiat kiinnosta! Tämän suuntaisen ajatuksen esitti tunnettu parisuhdeblogisti eräässä koulutuspäivässä, jossa sain olla häntä kuulemassa. Väite perustui kokemukseen: noin 90 % palautteesta, jota hän saa kirjoituksiinsa, tulee naisilta. Omankin kokemukseni mukaan: jos kysymys ei ole koulutuksesta, ryhmästä tai kurssista, joihin pääsee vain pariskuntana, parisuhdetilaisuuksissa on paikalla yleensä maksimissaan pari ns. kiintiömiestä. Lisäksi törmään usein työssäni pariterapeuttina ajatukseen, että parisuhteen keskeinen ongelma kulminoituu miehen puhumattomuuteen ja suhteessa olemisen jokin asteiseen vaikeuteen. Eli onko todella niin, etteivät parisuhteen asiat kiinnosta miehiä? Tavallaan näin voisi ajatella yllä todetun perusteella, mutta… Olen istunut lukuisissa miesten sauna- ja baari-illoissa ja niiden perusteella ei pahalla tahdollakaan voi ajatella, etteivätkö miehet olisi omistautuneita parisuhteissaan. Edellä mainituissa illoissa ei välttämättä tuntikausia analysoida ihmissuhteita, mutta kun naisystävistä ja vaimoista puhutaan, puheissa välittyy pääsääntöisesti syvä arvostus, lämpö, kunnioitus, kaipuu ja aito välittäminen - rakkaus. Jollain tavalla miehet tuntuvat usein kokevan hämmennystä suhteissaan, mistä syystä pohditaan omaa riittävyyttä puolisona ja omaa paikkaa perheessä/parisuhteessa. Oman kokemukseni perusteella jäin pohtimaan, miksi yllä mainittu blogisti ei saa miehiltä enemmän palautetta? Mikseivät miehet osallistu parisuhdetta käsitteleviin tilaisuuksiin yhtä aktiivisesti kuin naiset? Koska omat rahkeeni eivät riittäneet vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin, päätin kysyä asiasta tuttaviltani. Sain aika pian uskottavalta tuntuvan selityksen kysymyksilleni: kuinka moni ihminen haluisi antautua keskusteluille tai käydä tilaisuuksissa, joissa joutuu helposti altavastaajaksi, selittelemään ja puolustamaan itseään. Joissa sinut määritellään lähtökohtaisesti jollain lailla puutteelliseksi. Parisuhde on helposti elämänalue, jossa miesten on vaikeaa olla mukana tasavertaisina kumppaneina ja saada kokemuksilleen yhtäläistä painoarvoa naisiin verrattuna. Toisten miesten kanssa voi puolestaan suhteellisen turvallisesti jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan, kun oman avautumisen jälkeen voi luottaa siihen, ettei saa kuulla, miten asiat oikeasti ovat. Naiset voivat testata itseään pienellä ajatuskokeella: Kuinka moni nainen voi rehellisesti sanoa, että heidän miehensä ymmärtää parisuhteen dynamiikasta ja tunteista lähtökohtaisesti yhtä paljon kuin he? Monet miehet ovat saaneet kuulla, että heillä on syntyjään tunneilmaisussaan jonkin sortin händikäppi, jonka korjaamiseen puolisolta saa apuja. Pahimmassa tapauksessa mies on suhteessa naisen silmissä kuin aikuinen lapsi, joka on sietämättömän avuton ja myös törkeän simppeli: miesten toimintaa ja tunteita kun voi niin helposti ohjailla seksillä. On varmasti totta, että naisten on yleensä helpompi puhua ja ilmaista tunteitaan kuin miesten. Tosin se, että pystyy ilmaisemaan selkeämmin rakkauden kaipuunsa ja muita toiveita, ei vielä merkitse, että on erityisen kyvykäs puolisona ja rakastamaan toista parisuhteessa. <3 <3 <3 Luin äskettäin yhdysvaltalaisen kirjailijan ja feministin bell hooksin (oikealta nimeltään Gloria Jean Watkins) kirjan Rakkaus muuttaa kaiken. Kirjassaan hooks tuo esille, ettei parisuhteissa ole kaikesta tasa-arvokehityksestä huolimatta päästy eroon patriarkaalisista ajattelu- ja toimintamalleista. Monissa suhteissa kysymys vallankäytöstä on edelleen keskeinen. Vitsikkäästi puhutaan kaapin paikasta, tossun alla olemisesta, viimeisen sanan sanomisesta. Jos miehet käyttivät aiemmin valtaa suhteissa, nyt sitä käyttävät naiset muun muassa ottamalla haltuun sekä parisuhteen sisällön että laadun määrittelemisen ja miehen paikan siinä. Rakkaus on kuin hienointa hiekkaa. Ota hiekkaa käteesi ja purista käsi nyrkkiin, hiekka valuu sormien välistä ja kätesi jää tyhjäksi. Hooks toteaa, että vallankäyttö parisuhteissa karkottaa väistämättä rakkauden, sillä kuka itseänsä arvostava ihminen haluaa olla toisen vallankäytön kohde? Valta-asetelmien maailma on lopulta rakkaudeton maailma. Vallankäytöstä luopuminen on kuitenkin vaikeaa. Valta tuo turvallisuuden tunnetta, ainakin hetkellisesti. Kun kontrolloi ja alistaa toista, voi hetkeksi unohtaa tosiasiat. Sen, ettei rakkaus aina kestä kaikkea, eikä kenenkään rakkaudesta voi mennä sataprosenttiseen takuuseen. Toinen voi jättää, pettää ja hylätä: aiheuttaa tuskaa. Hooksin mukaan valta-asetelmista luopuminen parisuhteessa tarkoittaa oman haavoittuvuuden hyväksymistä. Että on tilanteita, joissa on avuton ja joutuu vain luottamaan toisen hyväntahtoisuuteen itseään kohtaan. <3 <3 <3 Uskon, että lähimmät ihmissuhteet ovat yleensä sellaisia, joissa nimenomaan pystyy tunnustamaan ja turvallisesti kokemaan oman haavoittuvuutensa. Joissa ei tarvitse pelätä, että toinen käyttää heikkouttani hyväkseen tai vallan saamiseen, vaan antaakseen minulle lohdutusta ja ymmärrystä. Olkapään johon nojata, kun elämä kolhii. Pääsemme parisuhteen valta-asetelmista eroon, kun suhtaudumme puolisoomme kuin parhaaseen ystäväämme ja muistamme, ettei todellinen rakkaus koskaan tahdo toiselle mitään pahaa.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin suoritettiin tasajakoa sadussa. Ja pientäkin lasta nauratti. Eihän sen nyt noin kuulu mennä. Vaikka toisaalta juuri noinhan tasajaon haluaisi menevän: ”Sinulle, minulle ja itselleni”.

Riitatilanteessa tai sen jo uhatessa me aikuisetkin taannumme usein hyvin pieneksi. Alamme pelätä oman etumme menettämistä ja puolustaa reviiriä. Huomio kiinnittyy minun näkökulmani ymmärretyksi tulemiseen, minun  etuni saavuttamiseen tai ylläpitämiseen, minun oloni huomioimiseen jne. Minun, minun, minun…

Tällä tavoin uhkaa käydä sitä helpommin mitä väsyneemmäksi, kuormittuneemmaksi tai yksinäisemmäksi itsemme tunnemme ; mitä enemmän olemme vailla jotakin. Eri tavoin elämästä kylläisenä, rauhallisena ja onnellisena on paljon helpompi kääntää huomionsa toiseen ihmiseen vierellä ja olla kiinnostunut hänenkin voinnistaan ja tarpeistaan. Siihenkin löytyy sadusta Mikko Mallikkaan kommentti mielikuvituskaverilleen Mulperille: ”Ota vaan isompi pulla!”.

Kun saamme etäisyyttä omaan tuskastumiseemme alamme ymmärtää ja myös hyväksyä yhä enemmän elämän suhteellisuutta. Tämä tarkoittaa aina luopumista. Hyvän vastaanottamiseen meillä on valmiudet olemassa, mutta pettymiseen tai omastamme jakamiseen meidän on opeteltava. Sitä ei kukaan osaa ilman, että joutuu nielemään karvaita paloja kyynel silmässä. Vaikka katsomaan vierestä kun toinen suorittaa tasajakoa kanssani ja sanoo: ”Sinulle, minulle ja itselleni”.

Pettymisen taitoa, toisen kanssa jakamisen taitoa me opettelemme pienestä pitäen. Totisimmat taistot käymme sisarustemme kanssa, mutta peli jatkuu koko elämän hautaan saakka. Ja parisuhde on aivan erityisen herkkä maasto tällä opintiellä. Puoliso eri tavoin kuin kukaan ihminen maailmassa tulee lähelle ja tärkeäksi niin, että jos hyvin käy, voimme luopua sodankäynnistä ja puolustautumisstrategioista ja alkaa katsoa yhä enemmän maailmaa myös hänen silmillään. Mitä Sinä haluat tai toivot? Kuinka Sinä voit? Millainen oli Sinun päiväsi?

Ellei tähän kykene, on syytä keskittyä omien kynsien hiomiseen, että varmasti jaksaa pitää huolta omasta edustaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa: sinulle, minulle ja itselleni. Vähitellen kenties huomata, että onkin tavalla tai toisella yksin tekemässä sitä tasajakoa ja saikin sitten ne kaikki kolme palaa. Ihan itse.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat