Kirjoitukset avainsanalla hyväksyntä

Kuva: Pixabay.com

Katseen merkitys

Me kaipaamme katsetta pienestä lapsesta vanhuuteen saakka. Lapselle tarjottu hyväksyvä ja rakastava katse on niin merkityksellinen asia, etteivät sanani riitä sitä kertomaan. Kaunis katse luo sen perusrakenteen, jonka päälle lapsi rakentaa loppuelämänsä. Toki tuo perustus voidaan luoda myöhemminkin, mutta usein pahoinvoinnin seurauksena.

Kaipuu kauniiseen katseeseen ei häviä meistä mihinkään, miten voimme edes kuvitella, että se häviäisi? Rakkautta ei voi kaataa meihin kuin astioihin, mutta rakastava katse tukee hyvinvointia. Kerää siis ympärillesi niitä rakkaita, jotka katsovat sinua kuin aarretta. Jos annat toisten katsoa sinua ankarasti, kriittisesti, arvostelevasti, mieti, mitä syvällä sisälläsi ajattelet itsestäsi. Se ettei näe ja katso, tuntuu sekin kamalalta. Kriittinen katse rikkoo rajoja ja se ettei ihan oikeasti katsota, aiheuttaa hylkäämisen kokemusta.

Koetko, että olet yksinäinen, vaikka elät parisuhteessa?

Niin moni parisuhteesta eronnut kertoo siitä, miten koki itsensä yksinäiseksi suhteessa. Miten tuli torjutuksi ja hylätyksi jatkuvasti. Tämä on ihan älyttömän surullista. Joutua kokemaan olevansa suhteessa, odottamassa ihmettä, miettimässä, miksi tunnen oloni niin huonoksi. Ja sitten vielä eron jälkeen joutuu miettimään, olisinko vielä voinut tehdä jotain, jotta suhde olisi pelastunut. Nämä rakastavaa läsnäoloa ja katsetta kaipaavat ihmiset miettivät myös, oliko erolle ihan oikeaa syytä. Niinpä niin.

Mihin kaunis katse häviää?

Parisuhteen alkuvaiheessa toista katsotaan läheisesti, intohimoisesti ja melkein palvoen. Miten olo itsestä oli niin upean naisellinen tai miehekäs. On ihanaa tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuksi.

Mihin tuo katse häviää? Rahaongelmiin, uupumukseen, arjen väsymykseen, katkeruuteen, epäonnistumisen kokemuksiin ja riittämättömyyteen? Vai silkkaan välinpitämättömyyteen? Tekeekö mieli torjua toinen ja kostaa oma paha olo? Kun ei vaan v…tu kiinnosta, miltä toisesta tuntuu? Mistä tulee oikeus olla suhteessa siinä roolissa, joka määrittelee, kuka saa hyvää ja miten paljon?

Pidetään huoli tuosta katseesta, etsitään kipinä uudelleen? Ei huomenna. Tänään. Koska elämä on nyt, ei sitten kun.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash
Kuva: Unsplash

Seksi on seksuaalista toimintaa, joka tuottaa nautintoa. Tässä kohtaa määrittelen sen myös ehdottomasti juuri sellaiseksi toiminnnaksi, johon jokainen osallistuja on antanut suostumuksensa. Siihen liittyy mielihyvää ja kauneutta. Kuitenkin samaan aikaan se kantaa harteillaan koko historian verran taakkoja, joita olemme sen päälle heittäneet.

Kristillisestä näkökulmasta Jumala on luonut meidät jokaista sopukkaamme myöten. Halumme, tunteemme ja nautintommekaan eivät ole Hänelle vieraita. Seksuaalisuus ja seksi ovat osa Hänen luomistyötään. Ja varsin kaunis osa jos oikein miettii. Lahjoja. Kutkuttavaa intohimoa, ylitsepursuavaa nautintoa, intiimiyttä ja läheisyyttä. Monien kauniiden ja lämpimien tunteiden ilmaisua.

Seksi on luotu kauniiksi, mutta me olemme heittäneet jo pitkään sen harteille monenlaisia taakkoja kannettavaksi. Kaltoinkohdelleet sitä. Olemme tuominneet sen hävettäväksi tai jopa likaiseksi ja tuomittavaksi. Laittaneet sen piiloon ja salaisuuksien joukkoon. Tehneet sen kaiken niin hyvin, että uskomme sen usein jo itsekin. Näemme kaiken itse rakentamamme taakan emmekä enää Jumalan luomistyössä luomaa kauneutta.

Toisaalta olemme tehneet seksistä myös välineen. Välineen shokeerata, myydä, hallita ja arvottaa. Olemme unohtaneet sen oman arvon ja vain käyttäneet sitä hyväksemme muiden asioiden tavoittelussa. Olemme hävenneet ja laiminlyöneet sitä samaan aikaan.

Jumalan luomistyön kauneutta ja hyvyyttä emme onneksi voi itse rakennetuilla taakoillamme poistaa. Peittää kyllä voimme ja sen olemme usein lahjakkaasti tehneetkin. Onneksi samalla tavalla meillä on valta myös purkaa rakentamiamme taakkoja ja kaivaa alkuperäistä kauneutta takaisin esiin. Päättää, ettemme suostu enää kaltoinkohtelemaan tuota kaunista lahjaa, joka on meille iloittavaksi ja käytettäväksi annettu. Päättää osoittaa sille sitä kunnioitusta ja kiitollisuutta, jota se ansaitsee. Ja voimme tehdä sen päätöksen jo tänään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Tällä viikolla Rakkauden roihussa pysähdytään erityisesti tunteiden äärelle. Kirjoittajakollegani vinkkasivat tunnelukkosi-testistä. Testistä, jossa voi selvittää omia lapsuudesta ja nuoruudesta päälle jääneitä turhankin hallitsevia selviytymiskeinoja, tunnelukkoja. Oma lopputulos ei ollut tälle lapsuudessa turhankin kiltille mikään yllätys. Kärkisijoilla olivat muun muassa Uhrautuminen, Hyväksynnän haku sekä Alistuminen.

Uhrautuminen viittaa, että ihminen on oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja omat tarpeet jäävät helposti sivuun sillä muiden tarpeet yksinkertaisesti tuntuvat tärkeämmiltä. Henkilö saattaa myös olla luonnostaan empaattinen, eikä halua toisten kokevan mielipahaa tai kokee itsensä vahvaksi ja kantaa näin ollen vastuuta toisten hyvinvoinnista. Hänen on myös helppo kuunnella toisia sekä olla myötätuntoinen.

Hyväksynnän tarve viittaa siihen, että ihminen tahtoo olla pidetty, jopa heidän osaltaan, joista ei itse pidä. Hän voi  pyrkiä toteutumaan muiden odotuksia tai toiveita esimerkiksi mukautumalla niihin. Hän saattaa hankkia menestystä tai arvostusta, jotta ihmiset pitäisivät hänestä, sillä hänen on itse vaikea arvostaa itseään vain sellaisena kuin on vaan peilaa ennemmin arvonsa muista ihmisistä.

Alistuminen viittaa siihen, että henkilö tahtoo miellyttää niin tuttuja kuin tuntemattomia. Hän ei halua olla hankala vaan mukava ja kiltti, ja näin ollen myöntyy helposti asioihin, jotka eivät tunnu erityisen tärkeiltä. Mielipiteiden ilmaiseminen ja puolien pitäminen saattaa olla vaikeaa. Hän saattaa piilottaa tunteitaan, erityisesti vihaa, joka voi patoutuessaan kuitenkin purkautua passiivisesti.

Niin moni kuvauksissa mainituista sanoista herättävät meissä positiivisia mielleyhtymiä. Empaattisuus, kiltteys, kuunteleminen, joustavuus ja toisen toiveiden toteuttaminen. Paketti on niin kaunis ja houkutteleva, että melkein unohtaa sen sisältävän helposti myös toistuvaa uhrautumista, alistumista ja oman arvon rakentamista toisten varaan. On vaikea ajatella, että olisi vaarallista tai haitallista olla sitä kaikkea tai, että se voisi olla mikään ongelma. Samalla kuitenkin varjopuolet voivat lopulta purkautua passiivisena aggresiona, kun sisälle padotut tunteet eivät enää kestä, tai uupumisena, kun omat tarpeet ovat olleet tarpeeksi kauan syrjässä ja energiaa kulutettu muiden mielyttämiseen liiankin paljon. Kauniista paketista löytyykin hetkittäin esimerkiksi poissaoleva, piikittelevä ja ulossulkeva ihminen, joka on liian väsynyt huomioidakseen muita. Ajatus, jota tuksin monikaan nämä tunnelukot omaava tahtoo myöntää. Uskomme olevamme poikkeuksia, tarpeeksi vahvoja tai osoittaneemme pitkällä kokemuksellamme pelot vääriksi. Nyt sanon kuitenkin itselleni ja muille vertaisilleni, että olen pahoillani, mutta et ole poikkeus, tarpeeksi vahva tai osoittanut mitään vääräksi. Et myöskään voi estää tuota kaikkea vain uhrautumalla, alistumalla ja mielyttämällä lisää. Tarvitaan muutosta.

Muutos alkaa tiedostamisesta. Niinpä tahdon haastaa ihan kaikkia tarkkailemaan omia ihmissuhteitaan. Mitkä asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen? Mitkä asiat ohjaavat valintojasi ja elämääsi? Etsi, löydä, kohtaa ja tiedosta. Ehkä sitten hitaasti asiat voivat kehittyä. Ja ei, se ei tarkoita, ettetkö olisi edelleen hyvä muille. Se tarkoittaa vain sitä, ettet olisi enää näin vaarallinen itsellesi ja mahdollsesti myös yhteiselle elämällenne.

p.s. Olen itse tarkkaillessani löytänyt muun muassa oivalluksen siitä, että tarpeeni tulla hyväksytyksi ja auttaa muodostaa myös parisuhteen suurimmat kompastuskiveni. Kierteeseen, jossa menen liian lähelle ja autan vaikkei tarvitsisi, uuvahdan tai ärsyynnyn siihen, astun kauemmas ja mahdollisesti aloitan taas alusta. Asian tiedostaminen on ollut merkityksellistä, sillä nyt tiedän tarkkailla ja kuulostella itseäni. Niistä pohdinnoista voit lukea lisää täältä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lähes jokaisen meistä, joko tiedostamatta tai tiedostaen, kysymys on: Kuka minä olen? Kuulen kysymystä kaikkialla jatkuvasti; terapiatyössäni, ystävien suusta, omassa mielessäni. Se on perimmäinen ja ajasta aikaan ajankohtainen kysymys, joka kätkeytyy monenlaiseen kipuun, huonovointisuuteen, unohdettuun tarpeeseen ja toiveeseen. Oma hyvinvointi on useille vain kaukainen haave ja toive edes vähäisestä hyvästä olosta hyvin hatara.

Ihmisen hyvinvoinnin perusta on itsensä rakastaminen. Kun ihminen on lähellä itseään ja hyväksyy tai pyrkii hyväksymään näkemänsä, hän voi yleensä hyvin. Monelle ajatus itsen rakastamisesta on melkein käsittämätön. Kulttuurissamme kaltoin kohtelu ja tarpeiden tyydyttämättä jättäminen ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ajat ovat muuttumassa, tähän on havahduttu ja siihen halutaan muutosta. Nyt koetaan tärkeänä se, että sukupolvien ketjuja katkaistaan. Moni kyselee sitä, miten itseä oppii rakastamaan. Taakse on ehkä jäämässä ajatus siitä, että itsen rakastaminen on itsekästä ja pois jostain muusta. Itsensä tunteminen, itsetuntemus, on hyvän parisuhteenkin kulmakivi.

Kun itsen rakastamisen tielle astuu, vie se monesti täysin mennessään. Alkaa kivien kääntely, joka mahdollistaa omien haavojen putsaamisen ja omaan valoon ja pimeyteen tutustumisen. Itsen aito ja rehellinen kohtaaminen on pitkä, kivulias ja niin mielenkiintoinen prosessi, joka palkitsee moninkertaisesti. Ihaninta tietysti olisi, jos polulle astuja voisi jakaa kokemuksensa jonkun kanssa. Monesti poluilla on samaan aikaan muitakin kulkijoita. On hyvä, kun joku voi nostaa silloin, kun itse uhkaa pudota polvilleen. Joku joka puolittaa surun ja moninkertaistaa löytämisen ilon. Tämä ihminen voi löytyä ihan viereltä tai vähän kauempaa.

Ei ole vain yhtä polkua itsen äärelle. Tämä ajatus heräsi lukiessani helmikuussa järjestettävien Minä olen -messujen esitettä. Näitä polunpäitä on tarjolla vaikka kuinka paljon; on psyykkistä, fyysistä, sosiaalista, henkistä ja hengellistä polkua. Kokonaisvaltaisuudesta ja erilaisten vaihtoehtojen kokeilemisesta on tullut tätä päivää. Oman taivaltamisen voi aloittaa mistä tahansa, minkä sydän sanoo oikeaksi valinnaksi tai yksinkertaisesti vain tuntuu hyvältä suunnalta. Maailmankaikkeuden on kyllä taipumus antaa palautetta suuntaan taikka toiseen, jos siihen on aihetta.

Palautetta voi kyllä saada muutenkin. Monesti kuulee eri polkujen edustajien langettavan varjoja toisten päälle. Oma ajattelu voi olla kapeaa ja toisia tuomitsevaa. Jollekin itseä hoivaava ravinto tai liikunta on itsen äärelle saattelija, toiselle enkeli, kolmannelle Jeesus ja niin; kuka tai mikä tahansa, mikä koskettaa ja puhuttelee. Joskus tuomitsijan mielipidettä ohjaa enemminkin pelko kuin rakkaus.

Oman todellisen itsen, oman persoonan, tarpeiden ja rajojen löytäminen on kuin iloinen kotiinpaluu. Paikka jossa voi hengittää, iloita ja rakastaa vapaasti. Miten voimallista onkaan henkisesti asustaa paikassa, missä kaikki on hyvin. Tuossa paikassa ilo ja rakkaus ovat niin voimallisia, että niistä riittää muillekin jaettavaksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat