Kirjoitukset avainsanalla rakastettu

Kuva: Wonderwoman

Pari sanaa siitä, miksi minä olen mukana Rakkauden roihu -blogissa. Kirjoitan tähän, koska rakastan. Kirjoitan yksinkertaisesti siksi, koska olen rakastunut, ja siihen liittyvät kokemukset häkellyttävät ja kiinnostavat minua.

Minkään muun purkaminen tekstiksi ei ole niin antoisaa.

Tunteet, joita koen, ovat voimakkaita ja ne ovat muuttaneet elämäni. Rakastuminen ihmiseen, joka nyt istuu vierelläni tässä sohvalla, ja tutkailee jotain puhelimestaan, on saanut minut arvioimaan uudestaan itseäni. Ajattelen nykyään toisella tavalla tunteiden merkitystä ihmisenä olemisessa.

Olen kokonainen ja onnellinen. Siksi kirjoitan ilosta, halusta, onnesta, onnistumisesta, intohimosta ja kohtaamisesta. Ne ovat keskeisimpiä asioita tässä rakkaudessa. Hyviä asioita kannattaa käydä läpi ja jakaa vähintään yhtä paljon kuin vaikeuksia. Itse asiassa kunkin kannattaisi pitää niitä esillä paljon enemmän. Se on voimavara.

Tuo kuva minusta tuossa on rakastettuni ottama Santiago de Compostelassa. Istuimme puiston kahvilassa, ja otimme valokuvia toisistamme yli pöydän. Katson häntä, se on yksi erityinen hetki. Koetan elää niin, että meillä voisi olla sellainen hetki koska tahansa. Eikä se olekaan vaikeaa, kysymys on pitkälti valinnoista. Koetan valita oikein, joka päivä, uudestaan ja uudestaan. Tiedostan, ettei rakkautta voi elää autopilotilla eikä muun ohessa. Se vaatii huomiota ja keskittymistä.

Elämä on tosi lyhyt, ja ennakoimaton. Jos rakastaa, on onnekas. Se, mitä nyt tekee, on kallisarvoista.

Rakastaa, olla rakastaja ja jakaa elämä toisen kanssa aivan kokonaan. Miltä kaikki siihen liittyvä tuntuu? Miltä tuntuu elää rakkautta? Mitä ja miten paljon toinen ihminen voi saada minut tuntemaan? Ihmettelen, ja kirjoitan siitä.

Vaikuttaa siltä, että me opimme koko ajan jotain, kun seikkailemme rakkaudessa, minä ja rakastettuni. Minua kiinnostaa, miten ihminen toisen kanssa eläessään ja leikkiessään kehittyy ja muuttuu rakastajana, sanan kaikessa mielessä. Mitä on olla rakastaja? Parisuhde on minusta rakastajien suhde, tai se voi olla sellainen.

Nämä ovat henkilökohtaisia näkökulmia ja kokemuksia. Toisaalta rakkaus on kaikkialla, kaikissa. Se on universaali. Siksi rakkauden ilosta ja huumasta voi kirjoittaa ja lukea. Se on sekä ainutlaatuista että aivan tavallista. Ihmiselle se on ainutkertaista, mutta se kuuluu ihmisyyden perustaan.

Tämä on erityisen henkilökohtaista, koska rakastan juuri tuota ihmeellistä, lumovoimaista ihmistä. Wonderwoman. Kirjoitan tässä kaikille, ja samalla tavallaan hänelle. En koskaan ole kohdannut ketään sellaista kuin hän. Hän on vähän kuin luonto, luonnonvoima.

Luullakseni olen ihmisistä onnekkain. Luullakseni niin ajattelee moni muukin. Me olemme siinä kaikki oikeassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Arvatkaapa, onko viime viikolla aloittamamme muistilistalla parisuhdeonnea -menetelmä toiminut? Ilokseni voin kertoa, että on hyvinkin. Siitä on koitunut meille hauskuutta ja lisäksi pitkään tekemättöminä olleita asioita on nyt tehty. Hauskuutta on koitunut, koska listahomma toteutettiin hauskalla tavalla ja iloisilla tarroilla.

Lista on tällä viikolla venynyt uusilla mieleen tulleilla hommilla, joita pitäisi hoitaa. Se ei tunnu rasittavalta, vaan kivalta. Ehkä syynä on se, että asiat ovat meille yhteisiä ja nyt kun ne ovat listattuina jääkaapin ovessa, näyttää siltä, että niihin tulee tartuttua. Kokonaisuus tuntuu palkitsevalta.

Jee!

Rakastettuni, Extraordinary Starburst Wonderwoman, laittoi minulle viestin: Loma lähestyy! Tosiaan, se lähestyy; viime kesän sateiden keskellä päätimme, että varaudutaan jo valmiiksi ja hoidetaan itsemme talvisydännä aurinkoon. Mietimme, mikä tuntuisi oikein rentouttavalta ajatukselta ja valitsimme kivan paikan. Matkustaminen rakastettuni kanssa on ihanaa ja helppoa. Joten loman lähestyminen on mitä mukavinta.

Ennen matkaa meillä tosin on aika paljon töitä selätettävänä. Joudumme molemmat tekemään kirjallisia töitä iltasella. Mutta niitä on minusta kiva tehdä, koska tässä olohuoneessa on viihtyisää ja meidän näköistä, ja kaunis valo. Lisäksi nautin loputtomasti siitä, että voin vilkuilla ruokapöydän ääressä työhönsä keskittynyttä suloista hahmoa. Siitä tulee kotoisa olo.

Tai oikeastaan etuoikeutetun onnellinen olo, koska minä saan olla se, joka hänen seurastaan tässä huoneessa nauttii. Osani on onnekkain.

Viime vuonna panin merkille eri yhteyksissä eri ihmisiltä esiin tulleita näkemyksiä siitä, että somessa ihmiset maalaavat epätodellisia toivekuvia omasta elämästään, liioittelevat hyviä hetkiään ja ottavat liioitellun kivan näköisiä kuvia – ja että se on jotenkin paha asia.

Älykkään ihmisen pitää olla reippaasti kyyninen ja paljastaa onnellisuuttaan huokailevat humpuukiveikoiksi.

Minä kuitenkin olen mieluummin onnellinen kuin älykkäältä vaikuttava. Lisäksi olen mieluummin rehellinen kuin kyyninen.

Rakastaminen ja rakkaussuhteessa eläminen rakastettuni kanssa tuntuu toisinaan juuri hitaalta matkustamiselta. Me livumme läpi kaupunkien ja hitaiden maisemien, katsomme paljon toisiamme ja keksimme aika säännöllisesti uusia tapoja, joilla meillä on hauskaa tässä matkustamossamme. Kaksi onnellista ihmistä, jotka tekevät paljon ollakseen onnellisia.

Onnekkaita sattumia ja sinnikästä myötävaikutusta on kasattu. Kävin joulun alla läpi viime vuoden kuvia, joita olin ottanut puhelimellani, ja hämmästyin kyllä jonkin verran sitä, miten paljon kaikkea hauskuutta meillä oli vuodessa ollut erilaisissa mielenkiintoisissa ja kauniissa paikoissa kahdestaan sekä ystävien ja muiden mukavien ihmisten kanssa.

Nyt menee ainakin tosi hyvin. Rehellisesti sanottuna niin on, mutta en ole odottanut mitään vähempää, koska saan elää tuon ihmeellisen ihmisen kanssa. Kun se tuntuu ajatuksena siltä, ettei mikään voisi olla parempaa, niin tokihan silloin voi odottaakin, että on aika onnellista. Ei siinä ole mitään yllättävää.

Joten kun kysytään, sanon, että olen hirmu onnellinen, ja kerron myös viimeisimmistä hauskuuksista, joita olemme rakastettuni kanssa keksineet viritellä. Nimittäin rakastaminen ja parisuhde ja läheisyys ja kommunikaatio ja pitkä parisuhde ja vuorovaikutus ja uusperhe ja nämä kaikki ovat myös tällaisia, että hyvät asiat ovat ylitsepursuavia.

Joskus kaikki vain on kerta kaikkiaan hyvin.

 

Terveisin Jaakko Kaartinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastajan katse

 herättää,

  ihailee,

   arvostaa

    kutsuu kontaktiin ja

     ylläpitää yhteyttä.

 

Rakastajan sanat

 hellivät,

  sytyttävät,

   palauttavat mieleen,

    jatkavat aiemmin alkanutta ja

     vahvistavat tunnetta.

 

Rakastajan kosketuksessa

sana tulee lihaksi. Lämpö siirtyy rakastajan sydämestä rakastetun iholle.

Ihon muisti on pitkä. Jokainen kosketus jättää jäljen. Rakastajan jättämä jälki on kaunis.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Jaakko Kaartinen</span>
Kuva: Jaakko Kaartinen

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin rakastettuni kauneudesta, siitä miten paljon häntä ihailen ja ihmettelen ja miltä se minussa saa tuntumaan. Sain lukijalta kommentin, jossa epäiltiin, että kannattaa palata asiaan parinkymmenen vuoden kuluttua – ehkä lumoutuneet tunteet johtuvat siitä, että olemme olleet yhdessä kovin lyhyen ajan.

Kirjoitin silloin, että kun katson rakastettuani, hän on minusta niin kaunis, että kylven mielihyvässä. Kun tänään aamulla heräsin, ja katsoin häntä vieressäni, en voinut olla hämmästymättä sitä, miten lumoava, ihana ja kaunis hän oli siinä nukkuessaan. En millään olisi halunnut lähteä siitä pois.

Olemme asuneet yhdessä kolme vuotta, ja meidän tarinamme on kuuden vuoden mittainen. Vielä ei ole puhe vuosikymmenistä, mutta pikemminkin pitkästä kuin lyhyestä suhteesta. Kun lueskelen tänne kirjoittamiani tekstejä tai tätä rakkaustarinaa koskevia omia tekstejäni ja päiväkirjojani näiltä kuudelta vuodelta, minua jopa hätkähdyttääkin se, kuinka tuoreilta niissä kuvatut tunnelmat ja kokemukset vaikuttavat.

Olisin voinut kirjoittaa samoja sanoja tunteistani ja kehoani sekä mieltäni liikuttavista kokemustani tänään kuin eri vaiheissa näiden vuosien mittaan. Hurmaantuminen, intohimo, välittömän läheisyyden tuntu, avoimuuden kokemus, syvä luottamus, halu, nautinto, ihailu, arvostus, loputon kiinnostus toiseen, rakkauden leveäsiipinen tunne ovat kaikki tässä hetkessä totta ja läsnä.

Eilen satuin tapaamaan ohimennen koreografi Maija Hirvasen, jonka teos ”Taide ja rakkaus” saa parin viikon päästä ensi-iltansa Zodiakin lavalla. Sanoin hänelle, että odotan esitystä kovasti. Hän vastasi, että varmaankin – olenhan minä itsekin miettinyt ja käsitellyt rakkautta vuosien ajan.

Hänellekin olen sitä sattunut selittämään. Niinpä, tätä rakkautta vuosien ajan.

Ajattelin asiaa vielä tänään aamullakin, ja yhtäkkiä hahmotin elävästi taas sen, kuinka kokonaisvaltainen murtautuminen uuteen olemiseen ja elämään tuo rakastuminen, jonka silloin kuutisen vuotta sitten koin, minulle silloin oli. Se oli täydellinen mullistus, astuminen uuteen paikkaan, uuteen valoon. Todellisuus muuttui kokonaan.

Sitä muutosta ei ole niin helppo pitää mielessä, koska nyt elän tässä muuttuneessa todellisuudessa, joka silloin aukesi niin voimallisesti minulle, yhden ihmisen kautta. Rakastettuni. Hänellä sattui olemaan avain, joka avasi sekä minut että maailman tällaiseksi.

Millaiseksi? Sellaiseksi, jossa herään aamuun ja hämmästyn sitä, miten lumoava, ihana ja kaunis hän on, ja tunnen sen, aistin sen, koko hermostossani, ihollani, sisälläni välittömänä aaltona ja kohinana.

Kun hän kohta tulee kotiin jumpasta, ja kuulen avaimen ulko-oven lukossa, ilo kohahtaa minussa, ja kun nousen häntä vastaan, ja näen hänet, tunnen onnellisuutta ja lämpenemistä häneen.

Mitä ajalla on väliä? Minä tunnen tässä hetkessä. Rakastamme tässä hetkessä. Toivon, että aika olisi hidas, jotta ehtisimme mahdollisimman paljon tätä hetkeä.

Jotain aikakin kuitenkin tuo: mahdollisuuden syventyä tunteisiin, niiden eriteltyyn kokemiseen, vuorovaikutuksen vivahteikkuuden rakentamiseen, toinen toista tukevaan kasvuun, meidän kahden rakastamisen kaikkiin taitoihin. Sellaista onkin tapahtunut. Olemme siksi vielä rennommin onnellisia, luottavaisemmin intohimoisia, uskaliaammin halukkaita, turvallisemmin luottavaisia kuin ennen.

Näen tämän rakkauden kokonaisuuden elämässäni tarkemmin ja selkeämmin kuin ennen. Se puolestaan ei vähennä hämmästelyn määrää. Ehkäpä tuo jatkuva hämmästymisen kyky sitten on se, mikä rakkauden kokemustakin osaltaan ruokkii.

En keksi mitään pakottavaa syytä siihen, miksi rakkaussuhteet pidentyessään väljehtyisivät tai tyhjenisivät tai hiipuisivat. Se ei ole luonnonlaki. Jos rakkaussuhde on itselle tärkeintä, miksi se ei pysyisi sellaisena, jos myös toimii sen mukaisesti: keskittyy siihen ja nauttii siitä joka päivä. Silloin sillä, onko takana vuosi, viisi vai vuosikymmeniä, ei merkitse sinällään mitään. Silloin merkitsevää on se, minkä äärellä on rakkauden nyt-hetkellä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat